pienoiskuva|Pekka Lounela vuonna 1967 ollessaan Yleisradion teatteriosaston päällikkö. thumb|Pekka Lounela (takana kolmas vasemmalta) sekä joukko Intimiteatterin näyttelijöitä vuonna 1966. Pekka Elias Lounela (20. elokuuta 1932 Helsinki – 2. joulukuuta 2002 Helsinki) oli suomalainen kriitikko, pakinoitsija ja kirjailija.Kuka kukin on 1978, s. 549. Runeberg.org. Viitattu 10.7.2016.
Henkilöhistoria Lounelan vanhemmat olivat insinöörikomentaja Eljas Lounela, aiemmin Lönnrot, ja Aili Beda Johanna Kalliala, aiemmin Bergroth. Pappi, opettaja ja virkamies Paavo Lounela oli hänen veljensä.
Pekka Lounela vietti lapsuus- ja nuoruusvuotensa Turussa, ja ylioppilaaksi päästyään minkä jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa estetiikkaa, kirjallisuutta, taidehistoriaa ja filosofiaa.
Lounela toimi Parnasson toimitussihteerinä 1955–1957 ja Yleisradion teatteriosastolla dramaturgina 1957–1963 ja teatteriosaston päällikkönä 1965–1973.Kirjallisuuden moniottelija Pekka Lounela. Yle. Viitattu 10.7.2016. Kriitikonuransa hän aloitti Ylioppilaslehden teatterikriitikkona.
Lounelan kirjalliseen tuotantoon kuului pakinoita, pamfletteja, runoja, matkakirjoja, pienoisromaaneita ja näytelmiä. Hänen esikoisteoksensa, runokokoelma Epätieto, ilmestyi 1954. Lehtipakinoita Lounela on julkaissut nimimerkillä Kala. Pakinat ilmestyivät ensin Ylioppilaslehdessä ja myöhemmin Suomen Kuvalehdessä. Kalan pakinoista on koottu kolme kokoelmateosta. Monet niiden tarinat on sijoitettu kuvitteelliseen Luomen valtioon. Tekstit ovat kirjallisesti korkeatasoisia ja niissä on usein allegorinen tai vertauskuvallinen rakenne. Lukija jää usein pohtimaan, että tekstissä on jokin avain, joka on nykylukijalle vaikea löytää, koska ei enää tunneta asiaa, jonka kustannuksella Kala pilailee. Sen sijaan ne tekstit, joissa kuvataan arki- tai perhe-elämää, ovat kestäneet paremmin ajan kulutusta.
Vuonna 1996 Lounela sai valtion taiteilijaeläkkeen.
Teokset
Epätieto, runoja. 1954 Kiltit tantit, pakinoita. 1959 Ollaan sitten suomalaisia. Pamfletti. 1959 Jos kielin voisi kertoa. 1960 Iloinen nuori mies : Kalan pakinoita. 1961 Idän kääntöpiiri. 1962 Rakentajan muotokuva (Helsingin asuntokeskuskunta Haka 25 v.). 1963 Anna meidän asua. Pamfletti asuntokysymyksestä. 1964 Asiaa. 1964 Johtaja ajan kuva. 1965 Ole totinen, toveri. Kaskuja kansandemokratioista. 1965 Helsinki värikuvina. 1966 Helsinki. 1967 Kahden vuoden äänet. Suomalaisia kuunnelmia 1966–1967. 1969 Huuto ja meteli. 1970
Rautainen nuoruus. Välikysyjien kronikka. 1976 Ken talonsa jättää : Arvid Järnefelt. 1977 Kaikki osaavat aakkoset. Irviajankuvia. 1978 Vastarannan mietekirja. Runoja. 1978 Hella Wuolijoki : legenda jo eläessään. 1979 Ajatuksia vastarannalla. Runoja. 1980 Valittuja sanoja. Runoja. 1983 Hella Wuolijoki, näyttely Teatterimuseossa 6.6.–14.9.1986. Kahden naisen sota – vuosisadan vakoilutarina. 1987 Mauno Manninen ja hänen intiimi teatterinsa. 1988 Niin sanottu. 1990 Sanoja, rivejä. Runoja 1952–1992. 1992 Ollaan sitten eurooppalaisia. 1995 Kohti arvoa ja ansiota : Suomen näyttelijäliitto 1913–1975. 2004
Lähteet Pekka Lounela. Yle, Multiradio. (Internet Archive).
Viitteet
Aiheesta muualla Ylen Elävä arkisto: Pekka Lounelan haastattelu vuodelta 1968. Lounela kommentoi Välskärin kertomuksia, jonka hän dramatisoi 1970-luvun puolivälissä 15-osaiseksi kuunnelmasarjaksi
Luokka:Pakinoitsijat Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1932 syntyneet Luokka:Vuonna 2002 kuolleet