Sähköherkkyys (aikaisemmin myös sähköyliherkkyys ja sitä ennen sähköallergia, engl. hypersensitivity to EMF, electromagnetic hypersensitivity tai Idiopathic environmental intolerance attributed to electromagnetic fields (IEI-EMF)) on tila, jossa ihminen kokee saavansa oireita sähkömagneettisesta säteilystä, kuten esimerkiksi matkapuhelinten ja niiden tukiasemien radiolähettimistä tai voimalinjojen sähkömagneettisista kentistä. Nykyisin uskotaan, ettei oireita kuitenkaan aiheuta säteily, vaan usko säteilyn vaikutukseen, eli nosebovaikutus.

Useissa kaksoissokkokokeissa on osoitettu, etteivät sähköherkät erota altistetaanko heitä sähkömagneettiselle kentälle vai ei, vaan he raportoivat oireita yhtä lailla valealtistuksen kuin todellisen altistuksen kohdalla. Tämä viittaa siihen, että kyseessä on nosebo-ilmiö eli lumevaikutus.

Suomalaisen ICD-10-tautiluokituksen luokka ”muut yleiset oireet ja sairauden merkit: muualla luokittelemattomat ympäristöherkkyydet" kattaa myös sähköherkkyyden oireet. Sähköherkkyyttä ei luokitella sairaudeksi, mutta sillä on oirekoodi potilaiden hoitoonohjaamisen, tutkimuksen ja tilastoinnin edistämiseksi.Ympäristöherkkyydet Sosiaali- ja terveysministeriö Sähköherkäksi itsensä kokee kyselyihin vastanneista maasta riippuen tutkimusten mukaan noin 1,5–5 prosenttia.

Historia

Ylävartalon iho-oireiden ja sähköherkkyyden yhteyttä on pohdittu ensimmäisen kerran 1980-luvulla näyttöpäätteillä työskenneillä ihmisilläIrvine, N, Report for the Radiation Protection Division of the UK Health Protection Agency, HPA-RPD-010, 2005 . 1980-luvulla tietokoneiden näyttöpäätteiden epäiltiin aiheuttavan erilaisia terveyshaittoja, kuten ihon kutinaa tai keskenmenoja. Aiheuttamismekanismiksi epäiltiin näyttöjen mahdollisesti tuottamaa röngensäteilyä ja katodisädeputken poikkeutuskäämien aiheuttamaa magneettikenttää. Vuonna 1989 Ruotsiin perustettiin sähköallergikkojen yhdistys, ja tuolloin Ruotsi oli tiettävästi ainoa maa, jossa näyttöpäätteet olivat aiheuttaneet runsaasti iho-oireita. Joissain tapauksissa oireille löytyi luonnollinen syy: erään ”näyttöpäätteelle allergisen” todellinen syy oli kosmetiikka-allergiassa ja toinen oli herkistynyt työpaikalla olevalle primula-kasville. 1990-luvulla ei kuitenkaan löytynyt vakuuttavaa tieteellistä näyttöä, ja säteilykohu laantui vähitellen ja siirtyi koskemaan kännyköitä, ja kuvaputkinäytöt korvautuivat litteillä nestekidenäytöillä, jotka eivät tuota röntgensäteilyä eikä niissä ole magneettikenttiä tuottavia poikkeutuskäämejä.

Oireet Sähkömagneettisesta säteilystä sanomansa mukaan kärsivät yksilöt kertovat säteilyn ilmenevän ihoreaktiona, kuten punoituksena, kihelmöintinä tai polttavana tunteena, tai yleisoireina, kuten väsymyksenä, keskittymisvaikeutena, muistihäiriöinä, huimauksena, ruoansulatusvaikeuksina tai sydämentykytyksenä. Oireita ei ole pystytty yhdistämään tieteellisesti sähkömagneettisen säteilyn altistukseen.Electromagnetic fields and public health. Electromagnetic hypersensitivity 2005 Oireiden laukaisijana voi toimia esimerkiksi matkapuhelin, langattomat verkot ja muut sähkölaitteet.

Toisille oireet muodostavat vain lievän haitan, jotkut taas menettävät työkykynsä ja tuntevat, etteivät säteilyn vuoksi enää voi asua kaupunkiympäristöissä.

Etiologia ja tieteellinen näyttö Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan oireet, joista sähköherkiksi itsensä katsovat kärsivät ovat varmasti todellisia, mutta oireiden yhteyttä sähkömagneettiseen säteilyyn ei ole voitu osoittaa. Sokkotesteissä sähköherkät koehenkilöt eivät pysty havaitsemaan altistuvansa radiotaajuiselle säteilylle. Tällainen oli yleistulos vuonna 2005 tehdyssä systemaattisessa katsauksessa, jossa käytiin läpi 31 tutkimusta.James Rubin, Munshi JDas , Simon Wessely (March-April 2005). "Electromagnetic hypersensitivity: a systematic review of provocation studies". Psychosomatic Medicine 2005 Mar-Apr;67(2):224-32 67 (2): 224–32. Tarkistettu 13.5.2009 Samaan suuntaan viittaavat 2009 julkaistu jatkotutkimus sekä toinen vuonna 2008 tehty systemaattinen katsaus.Röösli M. "Radiofrequency electromagnetic field exposure and non-specific symptoms of ill health: a systematic review". Environ. Res. 107 (2): 277–87. Tarkistettu 13.5.2009

Myös Myoung Soo Kwonin Turun yliopistossa vuonna 2009 tarkastettu tohtorinväitös, johon kuului kokeita sähköherkillä ihmisillä, sai tulokseksi ettei matkapuhelimen aiheuttama sähkömagneettinen säteily aiheuttanut merkittäviä vaikutuksia aivojen sähköiseen toimintaan tai tiedollisiin prosesseihin. Kokeessa ei myöskään käynyt ilmi, että matkapuhelinten säteily olisi aiheuttanut oireita koehenkilöissä.

Louisianan valtionyliopisto julkaisi vuonna 2011 yhtä sähköherkäksi ilmoittautunutta koskevan tutkimuksen, jossa koehenkilöä altistettiin 60 hertsin kentälle voimakkuudella 300 V/m, mikä tekijöiden mukaan vastaa normaalissa ympäristössä esiintyvää ärsykettä. Koehenkilöllä esiintyi sähkökenttien yhteydessä kipua, päänsärkyä, nykimistä lihaksissa ja sydämen rytmihäiriöitä. Korrelaatio sähkökenttiin oli tilastollisesti merkitsevä (P < 0.05). Oireita näytti synnyttävän enemmänkin kentän kytkeminen päälle ja pois kuin tasainen kenttä. Oireistaan huolimatta koehenkilö ei pystynyt itse arvaamaan, milloin kenttä oli päällä ja milloin ei. Tutkimuksen tekijät päättelevät, että ”Sähköherkkyys voi ilmetä vilpittömästi ympäristön laukaisemana neurologisena oireyhtymänä.” Tutkimusta on kritisoitu siitä, ettei julkaisusta ilmene, onko koehenkilön oireita luokiteltu ja yhdistelty jälkikäteen positiivisen tuloksen saamiseksi, eikä vastaavia tuloksia ole saatu toistettua.

Tutkimusaiheeseen sisältyvien taloudellisten intressien vuoksi rahoitusharhaa saattaa ilmetä. Vuonna 2006 tehdyssä matkapuhelinten terveysvaikutuksia koskevassa tutkimuskatsauksessa havaittiin, että 33 % kokonaan alan teollisuuden rahoittamista ja 82 % julkisrahoitteisista tutkimuksista raportoi vähintään yhden tilastollisesti merkittävän terveysvaikutuksen. Tutkijoiden mukaan katsaus jättää kuitenkin epäselväksi sen, millä rahoitusmallilla tulokset kuvaavat tarkimmin ilmiötä, sillä rahoitusharha toimii molempiin suuntiin. Katsaus ei käsitellyt epidemiologisia tutkimuksia, joista käytännössä kaikki ovat julkisrahoitteisia.

Aalto-yliopiston fysiikan professori Tapio Ala-Nissilä totesi vuonna 2015, ettei sähköallergia ole tutkimusten mukaan todellinen säteilystä johtuva sairaus ja että ihminen itse säteilee monta kertaa enemmän mikroaaltoja kuin matkapuhelinten tukiasemat. Säteilyturvakeskuksen laboratorionjohtaja Tommi Toivonen lausui vuonna 2015, ettei matkapuhelimen aiheuttamalle säteilylle ole pystytty löytämään terveydelle haitallisia vaikutuksia, ja että matkapuhelintukiasemien säteily on alle sadasosa matkapuhelimien säteilystä.

Dokumentti sähköherkkyydestä aiheuttaa oireita myös terveille Lontoon King's Collegessa vuonna 2012 suoritetussa kokeessa näytettiin osalle koehenkilöitä WiFi-verkkojen väitettyjä terveysriskejä käsittelevä dokumentti ja toisille tietoturvariskejä käsittelevä dokumentti, ennen kuin kaikille tehtiin lumekoe WiFi-säteilyllä. Yli puolet osanottajista koki väitetyn altistuksen aikana hermostuneisuutta, ahdistuneisuutta, keskittymisvaikeuksia tai ihon kihelmöintiä ja kaksi osanottajaa jopa keskeytti kokeen näiden oireiden vuoksi. Ne osanottajat, joita WiFin vaarallisuutta käsittelevä dokumentti oli pelottanut eniten, kokivat muita enemmän oireita.Michael Witthöft, G. James Rubin, Are media warnings about the adverse health effects of modern life self-fulfilling? An experimental study on idiopathic environmental intolerance attributed to electromagnetic fields, King's College, Johannes Gutenberg University of Mainz, 26 December 2012. Journal of Psychosomatic Research, Volume 74, Issue 3 , Pages 206-212, March 2013.

Samankaltaiseen tulokseen päädyttiin australialaistutkimuksessa, jossa tutkittiin terveiden ihmisten reaktioita matkapuhelintaajuiselle säteilylle sekä oikealla että lumealtisteella. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten tietoisuus sähköherkkyydestä vaikuttaa koehenkilöihin. Kokeessa ensimmäinen ryhmä katsoi kolmen minuutin videodokumentin, jossa peloteltiin matkapuhelinsäteilyn vaaroilla ja toinen katsoi BBC:n dokumentin painovoimasta. Löydösten mukaan sähköherkkyysoireiden ja radiotaajuisen säteilyaltistuksen välillä ei havaittu yhteyttä. Kuitenkin terveissäkin koehenkilöissä saatiin aikaan nosebovaste, joka tarkoittaa oireita jotka ilmaantuivat koehenkilöiden luullessa, että heitä säteilytetään. Toisessa tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa pelotteluvideon ja kontrollivideon katsoneiden välillä, mutta valealtistus aiheutti tuntemuksia koehenkilöissä, mikä on johdonmukaista aikaisemman, noseboilmiöön viittaavan tutkimusnäytön kanssa.

Skeptic-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan tämänhetkinen tutkimustieto tukee hypoteesia, jonka mukaan kyseessä on fobioihin rinnastettava psykologinen ilmiö, ei itse säteilyn aiheuttama oireisto.

Hoito Vaikka oireiden ei ole tutkimuksissa voitu todeta johtuvan sähkömagneettisista kentistä, oireet ovat todellisia eivätkä katoa vähättelemällä. Sähkö- ja muita ympäristöherkkiä hoitavan neurologian erikoislääkäri, dosentti Markku Sainion mukaan oireiden taustalla voi olla lukuisia syitä sairaudesta stressiin ja niistä kärsivät tarvitsevat apua ja tukea. Sainion mukaan sähköherkkyydestä on parannuttu, kun oirehtija on lähtenyt aktiivisesti opettelemaan reaktioidensa hallintaa ja jatkamaan normaalia elämää ilman kenttien välttelyä.

Suomalaisen asiantuntijalähteen Terveyskirjaston mukaan lääketiede ”ei sellaista sairautta tai oireyhtymää tunne”, ja hoidoksi ehdotetaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Sähkömagneettiselta säteilyltä suojaavat välineet ”pikemminkin ruokkivat oireilua kuin poistavat sitä.” Sähköherkkyytenä pidettyjen oireiden välttämiseen paras keino on yleisestä psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen.Terveyskirjasto – Sähköyliherkkyys (Arkistoversio) Professori Juhani Knuutin mukaan mittaamalla ja suojautumalla luodaan illuusio siitä, että kyseessä olisi oireisto, jonka voisi poistaa vähentämällä kenttäaltistusta, mikä lienee Knuutin mukaan yhteiskuntamme kaupallisen medikalisaation yksi äärimmäisistä esimerkeistä.

Vuonna 2016 päivitetyssä Käypä hoito -suosituksessa sähköherkkyys on luokiteltu ympäristöherkkyydeksi yhdessä haju- ja kemikaaliherkkyyksien kanssa. Oireiston tai tilan hoitoon ei ole tarjolla tehokkaita näyttöön perustuvia hoitoja eikä käytettävissä ole laboratorio- tai muita mittauksia, joilla potilaat voitaisiin tunnistaa. Lupaavia tuloksia on hoidoista, joilla pyritään vaikuttamaan käyttäytymiseen ja tulkintaan ympäristötekijöiden haitallisuudesta tai omasta sietokyvystä. Vastaanotolla korostuu potilaan hyvä kohtaaminen ja oireiden alkuvaiheessa tulee selvittää, onko oireille hoidettavaa syytä ja minimoida vaaraa korostava informaatio, koska se lisää oireilua ja sairauskäyttäytymistä. Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Eeva Salmisen mukaan joka viidenneltä sähköherkältä löytyy joku oikea sairaus, joten potilaan huolellinen tutkiminen kannattaa.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin infektiosairauksien klinikan ylilääkärinä työskennelleen professori Ville Valtosen mukaan viime vuosina on havaittu, että sähköherkkyydessä on kyse tyypillisesti vaiheittain etenevän sairauden päätepisteestä, joka alkaa homesairaudesta ja etenee monikemikaaliherkkyyden kautta sähköherkkyyteen. 4G-tukiasemat ja WLAN-yhteydet ovat Valtosen mukaan sähköherkille riskitekijöitä, jotka voivat aiheuttaa oireita. Valtosen mukaan sähköherkkien on tärkeää ennaltaehkäistä lisäaltistumista homeille, kemikaaleille ja sähkölaitteille. Myös ravintolisiä käytetään sähköherkkyyden hoitoon, vaikka niiden vaikutuksista ei olekaan tehty kontrolloituja tutkimuksia. Long Play -julkaisun mukaan Valtosta pidetään tiedeyhteisön silmissä toisinajattelijana.

Sähköherkät yhteiskunnassa