Imukärhivilliviini (Parthenocissus quinquefolia) on villiviineihin kuuluva köynnöskasvi. Sen verso ja silmut ovat keväällä punaiset, toisin kuin säleikkövilliviinillä, jolla ne ovat vihreät. Imukärhivilliviini sietää hyvin alasleikkausta. Lajike 'Engelmannii' eli tulivilliviiniSuomen Lajitietokeskus: Tulivilliviini on ainoa Suomessa viljeltävä imukärhivilliviinin lajike.
Kuvaus Varret ja lehdet Imukärhivilliviini kasvaa noin 4–10 metriä korkeaksi, ravinteikkailla kasvupaikoilla se saattaa yltää 25 metrin korkeuteen. Sen varsi ja oksat ovat karvattomia ja paljaita. Oksien kärjissä sijaitsevat kärhet, joita on yleensä 5–9 kappaletta ja vanhemmiten niihin kehittyvät imukuppimaiset kärkilevyt. Imukärhivilliviinin lehdissä viisi karvatonta lehdykkää, joiden lehtilaita on harvaan sahalaitainen ja lehtikanta on olematon tai sitä ei ole.
Kukat Imukärhivilliviinin kukat ovat tertuissa, jotka sijaitsevat lehtien alla. Kukkaperät ovat 1,5–2,5 millimetriä pitkiä. Nuput ovat soikeita ja vihertävänvaaleita, kooltaan noin 2–3 millimetriä. Kukat ovat väriltään valkoisia ja terälehdet ovat soikeat 1,7–2,7 millimetriä pitkiä. Emiö on kartiomainen. Heteiden palhot ovat noin 0,6–0,8 millimetriä pitkiä ja niiden päissä olevat ponnet 1,2–1,8 millimetriä.
Hedelmä Imukärhivilliviinin hedelmä on sinimusta marja, joka on kooltaan noin 10–12 millimetriä. Siinä on yleensä 1–4 soikeaa tai munanmuotoista, tyvestä kapeampaa siementä. Marja on maultaan kitkerä ja on myrkyllinen. Pienen määrän syöminen ei kuitenkaan yleensä aiheuta oireita.
Levinneisyys ja kasvupaikat Imukärhivilliviini on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista. Luonnollisilla kasvupaikoillaan se kasvaa maata pitkin suikertelemalla ja nousee sieltä puiden ja pensaiden päälle. Pehr Kalm toi sen sieltä vuosina 1747–1751 tekemältään tutkimusmatkalta. Se kiipeää seiniä pitkin omin avuin kärhissä olevien tarttumalevyjen avulla, kun taas säleikkövilliviinin (Parthenocissus inserta), toisen Suomessa kasvatettavan villiviinin, kärhet kiertyvät tukiin.
Sitä käytetään koristekasvina pihoilla ja talojen seinustoilla. Se saattaa aiheuttaa talojen julkisivuille vaurioita estämällä veden nopeaa poistumista rakenteista, ja sen juuristo sitoo vettä maahan pitäen sokkelien vierustan märkänä. Suomessa sen kasvualueet ovat kasvuvyöhykkeillä I–IV.
Kuvia
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Villiviinit