thumb|Aaro Pakaslahti vuonna 1958. Aaro Antti Pakaslahti (7. kesäkuuta 1903 Oulu – 20. toukokuuta 1969 Madrid, Espanja) oli suomalainen diplomaatti, koulutukseltaan filosofian tohtori. Johannes Pakaslahti on hänen poikansa.
Henkilöhistoria Aaro Pakaslahti osallistui lukioikäisenä Oulun lyseon suojeluskuntalaisena sisällissodan aikana Oulun taisteluihin helmikuussa 1918 sekä sen jälkeen Heimosodissa Aunuksen retkeen keväällä 1919, jossa hän haavoittui. Vuosina 1926–1927 Pakaslahti toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana ja vuosina 1927–1928 Suomalaisuuden Liiton yleissihteerinä.Matti Klinge ja Yrjö Blomstedt (toim.): Paasikiven päiväkirjat, osa 2, s. 642–643. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1986. . Opiskeluaikoinaan ja työuransa alussa Pakaslahti oli aktiivinen toimija Akateemisessa Karjala-Seurassa, johon hän liittyi jo sen perustamisvaiheessa vuonna 1922.Heikki Eskelinen: Me tahdoimme suureksi Suomenmaan: Akateemisen Karjala-Seuran historia I, s. 97. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2004. . Hän oli AKS:n johtokunnan jäsen vuosina 1922–1924 ja sihteeri vuonna 1924.Eskelinen 2004, s. 378.
Pakaslahti siirtyi ulkoministeriön palvelukseen vuonna 1928. Hän oli ulkoasiainministeriön poliittisen osaston päällikkönä 1939–1941 ja kansliapäällikkönä 1941–1943. Sen jälkeen hän oli Suomen lähettiläänä Vichyn Ranskassa 1943–1944.
Jatkosodan päätyttyä ja poliittisen suhdanteen muututtua Pakaslahti joutui ensin disponibiliteettiin ja edelleen pois ulkoministeriön tehtävistä. Vuosina 1949–1956 hän oli teknisen alan järjestöjen asiamiehenä. Presidentti Urho Kekkonen palautti hänet jälleen diplomaatiksi.Seppinen (2006), s. 532.
Pakaslahti toimi suurlähettiläänä New Delhissä Intiassa vuosina 1956–1959,Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, palta 847. Otava 1968. Bangkokissa Thaimaassa ja samalla Jakartassa Indonesiassa 1958–1959, Ankarassa Turkissa ja samalla Bagdadissa Irakissa, Teheranissa Iranissa sekä Islamabadissa Pakistanissa 1959–1966 ja Madridissa Espanjassa 1966–1969.
Talvisodan alla ja sen aikana Pakaslahti kuului virka-asemansa vuoksi Suomen ulkosuhteita hoitaneeseen ulkoministeriön suppeaan sisärenkaaseen esimiehinään ulkoministerit Eljas Erkko ja Väinö Tanner. Muistelmansa talvisodan ajalta Pakaslahti kirjoitti jo vuosina 1944–1945, mutta viivytti niiden julkaisua, kunnes Erkko ja Tanner olivat kuolleet.Aaro Pakaslahti: Talvisodan poliittinen näytelmä, takakansiteksti. Lopullisen aiheen muistelmiensa julkaisemiseen Pakaslahti kertoi saaneensa, kun kokoomuksen ehdokas vuoden 1968 presidentinvaalissa, pankinjohtaja Matti Virkkunen oli eräässä vaalipuheessaan syksyllä 1967 väittänyt Pakaslahden vastustaneen Moskovan rauhansopimuksen hyväksymistä vuonna 1940. Pakaslahti täsmensi sanelleensa eriävän mielipiteensä valtioneuvoston pöytäkirjaan presidentin esittelyssä 12. maaliskuuta 1940, jolloin Moskovassa olleille suomalaisille rauhanneuvottelijoille annettiin valtuudet allekirjoittaa rauhansopimus.Pakaslahti: Talvisodan poliittinen näytelmä, s. 289.
Teokset Suomen politiikkaa maailmansodassa 1–2. WSOY, 1933–1934 (perustuu väitöskirjaan) Suomen itsenäisyyden tunnustaminen: Asiakirjakokoelma. Toimite. Ulkoministeriö, 1937. Talvisodan poliittinen näytelmä: UM:n poliittisen osaston päällikön päiviä ja öitä. WSOY, 1970.
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Suomen suurlähettiläät Luokka:Suomen ulkoministeriön valtiosihteerit Luokka:Vuonna 1903 syntyneet Luokka:Vuonna 1969 kuolleet