thumb|Marjaniemen majakka, Hailuoto. thumb|Majakka maailman lopussa Ushuaiassa, Argentiinassa thumb|Majakka Nantucketin saaren itäosassa Massachusettsissa, Yhdysvalloissa. Majakka on merenkulun turvaksi tarkoitettu yleensä tornimainen rakennus. Ne ovat joko valottomia tunnusmajakoita eli pookeja tai valolla varustettuja loistomajakoita.
Tunnusmajakat on rakennettu päivänvalossa tapahtuvan navigoinnin ja saarten tunnistamisen helpottamiseksi. Valomajakat varoittavat karikoista ja ohjaavat aluksia esimerkiksi kaupunkien sisäänmenoväylien alkuun pimeällä.
Nykyisin majakoiden merkitys turvalaitteina on vähäinen johtuen uusista navigointitekniikoista, ja osa majakoista onkin siirtynyt matkailukäyttöön.
Aiemmin majakoiden toiminnassa pitämiseen tarvittiin henkilökuntaa, majakanvartijoita. Nykyaikaiset automaattiset majakat eivät vaadi miehitystä.
Majakoiden historia Eräänlaisia majakan esiasteita olivat luodoille ja rannoille sytytetyt tulet, joiden tarkoitus oli kertoa laivoille rannikon tai saaren läheisyydestä. Valottomien tunnusmajakoiden esiasteina taas voidaan pitää esimerkiksi pohjolassa esiintynyttä tapaa merkitä omia alueita tai sopivia kauppapaikkoja isoilla kivikasoilla kallion päällä. Ensimmäisiä varsinaisia majakoita olivat tornit, joiden huipulla paloi tuli. Tätä tulta saatettiin heijastaa johonkin suuntaan esimerkiksi peilin avulla.
Historian kuuluisin majakka on Faroksen majakka Aleksandriassa. Se rakennettiin 300-luvulla eaa. ja tuhoutui maanjäristyksissä 1300-luvulla.
Majakasta tuli 1800-luvulla luotettava opastin, ja niiden määrä alkoi kasvaa. Vuosisadan puolivälissä majakoita lienee ollut koko maailmassa vain noin 1600, mutta 1900-luvun alkaessa niitä oli jo noin 9500.
Ruotsalainen keksijä Gustaf Dalén (1869–1937) kehitti 1900-luvun alussa kaasulyhtyihin aurinkoventtiilin, eräänlaisen hämäräkytkimen, jonka avulla kaasumajakat ja loistot pystyttiin automatisoimaan.
Suomi Suomen ensimmäinen valomajakka rakennettiin vuonna 1753 Utön luodolle. Majakanhoitajia oli aluksi kaksi. Myöhemmin lukumäärä nousi neljään. Ensimmäiset automatisoidut majakat rakennettiin Suomeen 1920-luvulla.
Majakkatyypit Loistomajakka
Loisto on navigoinnin avuksi tarkoitetulla valolaitteella varustetun, kiinteän merenkulun turvalaitteen yleisnimitys.
Majakkalaiva
Majakkalaiva on navigoinnin avuksi tarkoitetulla valolaitteella varustettu kelluva merenkulun turvalaite, joka on ankkuroitu paikkaan, jonne kiinteän turvalaitteen pystyttäminen ei ole ollut mahdollista.
Merimajakka
Pohjamajakka Pohjamajakka on suoraan merenpohjaan perustettu majakka. Niitä alettiin rakentaa 1950-luvun alussa ja ne syrjäyttivät vedenalaisten matalien merkkeinä siihen asti toimineet majakkalaivat.
Tunnusmajakka
Tunnusmajakka eli pooki on merenkulun optinen apuväline. Tunnusmajakassa ei ole valolaitetta eli sektoriloistoa, vaan kyseessä on valaisematon, vain valoisana aikana selkeästi havaittava rakennelma.
Suomalaisia majakoita
Bengtskärin majakka, Pohjoismaiden korkein majakka. Bogskärin majakka, Pohjois-Itämerellä Suomen eteläisimmällä luodolla. Flötjan Gustaf Dalén Gustavsvärn Harmajan majakka Helsingin edustalla. Helsingin majakka Isokarin majakka ohjaa laivoja Uuteenkaupunkiin Selkämereltä. Jussarön majakka Kaijakarin majakka Kalbådagrund Kallan Kallo Kemi I Kemi II Keminkraaseli Kokkolan majakka Kotkan majakka Kristiinan majakka Kylmäpihlajan majakka Kökarsören Lågskär Längdenin majakka Marjaniemen majakka Hailuodossa Perämerellä Merikarvian majakka Märketin majakka Ahvenanmaan länsipuolella Ahvenanmerellä. Nahkiainen Norrskär Nyhamnin majakka Ahvenanmaan lounaiskulmassa. Oulu 1, Oulu 2 ja Oulu 3, Hiidenniemen väylän uloimmat loistot Pietarsaari Pori Porkkala Porvoo Raahe Rauma Ritgrund Russarön majakka Hangon edustalla, missä Suomenlahti vaihtuu Pohjois-Itämereksi Rönnskär Sandbäck Strömmingsbådan Stubben Suomen leijona, avomerellä 46 kilometriä Utöstä lounaaseen. Suomenlinnan majakka Suomenlinnan kirkossa Sälgrund Sälskär Säppi Söderskär Tainio Tankar Tauvo Tiiskeri Ulkokalla Utgrynnan Utön majakka, Suomen vanhin valomajakan paikka Utön saarella. Vaasa Valassaaret Yttergrund
Katso myös kasuuni Kummeli Majakkalaiva Tunnusmajakka RACON Tutkamajakka Loisto
Lähteet
Kirjallisuutta Laurell, S. 1999. Suomen majakat. Finska fyrar. Finnish light houses. (6. painos). Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Nemo, Helsinki. Painopaikka: Gummerus, Jyväskylä. 351 s.
Nyman, Harri, Meriväylien rakennusperintö, Helsinki: Museovirasto, 2009. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja, ISSN 1236-6447 ; 21. Verkkojulkaisuna, (pdf)
Aiheesta muualla
Veneily.fi: Majakat – kaikki Suomen majakat Väylien varsilta Suomen historialliset merimerkit ja luotsipaikat, Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Nyman, Harri, Uloimmalla rannalla: Luotsi- ja majakkamiesperheet asemayhdyskunnissaan (väitös), (pdf) Harri Nyman kertoo videolla tutkimuksestaan, majakoista ja niiden ajankohtaisuudesta U. A. Nieminen : Turvallinen merenkulku edellyttää paljon ja hyviä majakoita, Helsingin Sanomat, 6.9.1936, nro 240, s. 37, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Sostratoksen ihmetornista Dalénin ihmevaloon. Majakat kautta aikojen, Seura, 5.7.1939, nro 27, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit