Einsteinium on alkuaine numero 99, ja sen kemiallinen merkki on Es () sekä CAS-numero 7429-92-7. Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä löysi sen samoin kuin fermiuminkin Eniwetokin vetypommiräjäytyksen jälkeen vuonna 1952, mutta turvallisuussyistä tietoa salattiin aina kesään 1955 asti. Tutkijat päättivät nimetä alkuaineen einsteiniumiksi kunnianosoituksena samana vuonna kuolleelle Albert Einsteinille. Kyseistä alkuainetta voidaan valmistaa muun muassa hiukkaskiihdyttimissä säteilyttämällä erästä uraanin isotooppia typpi-ioneilla. Punnittavia määriä einsteiniumia saatiin ensi kerran tuotettua vuonna 1961, aluksi vain 0,01 µgHaire s. 1577–1578. Pysyvimmän isotoopin (252Es) puoliintumisaika on noin 472 päivää.Audi, G., Bersillon, O., Blachot, J. & Wapstra, A. H. (2003): The Nubase2003 evaluation of nuclear and decay properties. Nuclear Physics A 729, s. 3–128.
thumb|253Es-isotooppia. Voimakas alfahajoaminen aiheuttaa intensiivisen säteilyn. Toistaiseksi einsteiniumille ei ole keksitty mitään kaupallista tai tieteellistä käyttötarkoitusta puhtaan perustutkimuksen ulkopuolella.
Kemialliset ominaisuudet Vain muutamia einsteiniumyhdisteitä on valmistettu. Einsteiniumin kemian selvittämistä vaikeuttaa syntetisoinnin hankaluus ja radioaktiivisuuden aiheuttama nopea hajoaminen sekä lämmöntuotto. Kuten kaikki aktinoidit, einsteinium on sangen reaktiivista ainetta. Ensimmäisten yhdisteiden joukossa opittiin tuntemaan einsteiniumoksidi (Es2O3) ja einsteiniumin halidit. Kiderakenne tunnetaan yhdisteille EsCl3, EsOCl, Es2O3, EsBr3 ja EsI3.Haire, s. 1594–1603
Einsteinium esiintyy yleensä hapetusluvulla +III, varsinkin kiinteissä yhdisteissä ja liuoksissa. Toisin kuin useimmilla muilla aktinoideilla, sillä on lisäksi hapetusluvun +II yhdisteitä, varsinkin kiinteässä olomuodossa. Hapetusluku +IV on ennustettu, mutta näiden yhdisteiden olemassaolo on epävarmaa.Haire, s. 1578
Isotoopit Einsteiniumin kaikki isotoopit ovat radioaktiivisia. Sen pitkäikäisin isotooppi on 252Es (puoliintumisaika 472 päivää), mutta tämän valmistaminen on vaikeaa. Yleensä einsteiniumin kemiallisia tai fysikaalisia ominaisuuksia tutkittaessa käytetään isotooppeja 253Es ja 254Es. Isotooppi Puoliintumisaika Hajoamistyyppi 241Es 8 s α 242Es 13,5 s α 243Es 21 s α 244Es 37 s EC (96%), α (~4%) 245Es 1,1 min EC (60%), α (~40%) 246Es 7,7 min EC (90%), α (10%) 247Es 4,55 min EC (~93%), α (~7%) 248Es 27 min EC (99,7%), α (~0,3%) 249Es 1,7 h EC (99,4%), α (~0,57%) 250m*Es 8,6 h EC 250m*Es 2,22 h EC 251Es 33 h EC (99,5%), α (~0,49%) 252Es 472 d α (78%), EC (22%) 253Es 20,47 d α, SF 254Es 275,7 d α, SF 254mEs 39,3 h β− (99,6 %), α (0,33%), EC (0,08%), SF 255Es 39,8 d β− (92,0 %), α (8,0%), SF (4·10-3%) 256m*Es 25,4 min β− 256m*Es ~7,6 h β− Lähde:Haire s. 1581 EC = Elektronisieppaus SF = Spontaani fissio α = Alfahajoaminen β+ = Beeta-plus-hajoaminen β− = Beeta-miinus-hajoaminen IT = Isomeerinen transitio m = Välitila tai virittynyt atomi m* = Ei tiedetä, onko välitila tai virittynyt atomi vaiko perustila
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
PubChem: Einsteinium Periodictable: Einsteinium Mindat: The Mineralogy of Einsteinium The Royal Society of Chemistry (RSC): Einsteinium
Luokka:Alkuaineet