Appenzellinpaimenkoira (, , ) on Sveitsistä peräisin oleva koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi appenzellinpaimenkoiran pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Ulkonäkö Appenzellinpaimenkoira on kolmivärinen (joko musta tai havannanruskea punaisin ja valkoisin merkein), keskikokoinen ja lähes neliömäinen. Se on lihaksikas ja joka suhteessa sopusuhtainen koira. Ravissa raajojen liikkeiden tulisi olla suorat sekä edestä että takaa katsottuna.
Purennan tulisi olla leikkaava mutta myös tasapurenta sallitaan. Silmät ovat melko pienet, hieman vinoasentoiset kuonoon nähden ja mantelinmuotoiset. Korvat ovat riippuvat, melko ylös kiinnittyneet, kolmiomaiset ja kärjestään hieman pyöristyneet.
Luonne ja käyttäytyminen Rotumääritelmän mukaan appenzellinpaimenkoira on luoteeltaan itsevarma, peloton ja temperamenttinen. Se on lahjomaton vahti ja hieman epäluuloinen vieraita kohtaan. Rodun perusluonne on kuitenkin iloinen ja oppivainen.
Alkuperä pienoiskuva|Appenzellinpaimenkoira Appenzellinpaimenkoira mainittiin ensimmäisen kerran Tierleben der Alpenwelt -nimisessä julkaisussa vuonna 1853. Rotua kuvattiin "kirkkaasti haukkuvaksi, lyhytkarvaiseksi, keskikokoiseksi, moniväriseksi karjakoiraksi, joka on tyypiltään melko yhtenäinen ja pystykorvamainen ja joka toimii sekä talonvahtina että karjanajajana".
Rodun parissa suuresti vaikuttanut metsänhoitaja Max Sieber vaati vuonna 1895 Sveitsin kennelliittoa SKG:tä tekemään jotain rodun hyväksi. St. Gallenin kantonin hallitus myönsi neljäsataa Sveitsin frangia appenzellinpaimenkoirien jalostustyöhön 1898. SKG:n toimeksiannon mukaisesti vahvistettiin rotumerkit ja perustettiin toimikunta.
Altstättenin markkinoilta löydettiin seitsemän narttua ja yhdeksän urosta, jotka palkittiin 5–10 frangin suuruisilla palkinnoilla. Winterthurin ensimmäisessä kansainvälisessä koiranäyttelyssä vuonna 1898 järjestettiin koemielessä karjakoirien luokka, jossa esiteltiin ensimmäisen kerran kahdeksan appenzellinpaimenkoiraa.
Professori Albert Heim oli hyvin kiinnostunut sveitsiläisistä paimenkoirista, joihin myös appenzellinpaimenkoira kuuluu. Heimin aloitteesta vuonna 1906 perustettiin "Appenzeller Sennenhund Club", jonka tehtäväksi tuli alkuperäisen rotutyypin säilyttäminen ja vaaliminen. Puhdasrotuisen appenzellinpaimenkoirien kasvatus alkoi pentujen pakollisen rotukirjaan merkitsemisen myötä. Vuonna 1914 Heim laati ensimmäisen virallisen rotumääritelmän appenzellinpaimenkoiralle.
Alun perin rotua jalostettiin Appenzellin alueella, mutta nykyään se on levinnyt koko Sveitsiin ja myös muihin maihin. Appenzellinpaimenkoira eroaa selvästi muista sveitsiläisistä paimenkoirista ja on nykyisin oma rotunsa. Ensimmäiset appenzellinpaimenkoirat tulivat Suomeen vuonna 1965.
Terveys Appenzellinpaimenkoira elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus sekä syöpäsairaudet. Appenzellinpaimenkoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa patellaluksaatio, lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia ja osteokondroosi.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 12 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja appenzellinpaimenkoiria. Noin 65 %:lla appenzellinpaimenkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 9 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).
Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 7 %:lla rodun edustajista. Appenzellinpaimenkoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja polvilausunto.
Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tyypillisin esiintymispaikka on olkanivel, mutta osteokondroosia voi esiintyä myös muissa nivelissä. Appenzellinpaimenkoiralla esiintyy välillä osteokondroosia olkanivelissä.
Vaikka rodun populaatio on vakaa eikä se ole uhanalainen, jalostuspohjan arvioidaan olevan kuitenkin kapea. Tulevaisuuden riskeinä pidetään sisäsiittoisuutta.Appenzeller Sennenhund (CH). Fundus Agri-Cultura Alpina, 09.08.2022. Haettu 21.6.2026.
Katso myös
Berninpaimenkoira Entlebuchinpaimenkoira Isosveitsinpaimenkoira
Lähteet Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Rotumääritelmä
Luokka:FCI 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat Luokka:Paimenkoirat Luokka:Sveitsiläiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit