Turkki on uusi valtio vanhassa maassa. Moderni Turkin valtio muodostettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Turkin valtion perustaminen pohjautui kansalliseen tietoisuuteen, joka kehittyi vasta 1800-luvulla. Turkkilaisten paimentolaisheimojen historiaa voidaan jäljittää varmasti kuudennelle vuosisadalle jaa., jolloin he vaelsivat Keski-Aasian aroilla. Anatoliaan turkkilaiset hyökkäsivät 1100-luvulla. Alueelta on kuitenkin löydetty arkeologisia todisteita paljon vanhemmista kulttuureista.
Sanaa Turkki, on länsimaissa käytetty joskus tarkoittamaan Osmanien valtakuntaa, mutta sitä ei liitetty poliittiseen kokonaisuuteen tai maantieteelliseen alueeseen ennen kuin Turkin tasavalta perustettiin vuonna 1923. Alueen vallanneet turkkilaiset kutsuivat Anatolian niemimaata, jonka he valloittivat Bysantin valtakunnalta, kreikkalaisella nimellä Anatolé. Anatolia on kautta historian ollut alue, joka on yhdistänyt Lähi-idän ja Euroopan, ja se on osa molempien maailmanosien historiaa. Huolimatta aluetta asuttaneiden kansojen ja kulttuurien monimuotoisuudesta ja jatkuvasti muuttuvista etnisen kartan rajoista, Anatolian historiaa leimaa huomattava jatkuvuus. Toistensa jälkeen valloittajat ja uudisasukkaat ovat jättäneet alueelle kielensä ja muita kulttuurinsa ainutlaatuisia piirteitä, mutta he ovat myös poikkeuksetta omaksuneet niitä edeltäneiden kansojen tavat.
Turkin historia kattaa Anatolian historian ennen turkkilaisten tuloa, sekä turkkilaisten kansojen historian, mukaan lukien seldžukit, jotka toivat islamin ja turkin kielen Anatoliaan. Lisäksi se kattaa Osmanien valtakunnan historian, joka oli valtava, kosmopoliittinen pan-islamilainen valtio, joka kehittyi pienestä turkkilaisesta emiraatista Anatoliassa ja joka oli vuosisatoja maailmanvalta. Modernein osa Turkin historiaa kattaa Turkin tasavallan historian, joka perutettin Mustafa Kemalin johdolla vuonna 1923.
Esihistoriallinen aika
Varhaisimmat todisteet ihmisasutuksesta Anatolian alueella ovat peräisin paleoliittiselta kaudelta, noin 500 000–12 000 eaa. Tältä ajalta on löydetty kivisiä kirveitä ja muita työkaluja, sekä luolamaalauksia. Nämä käyvät yhä huomattavammaksi myöhäisemmällä paleoliittisella kaudella 40 000–12 000 eaa. ja mesoliittisella kaudella 12 000–6 500 eaa. Kausien väliset ajanjaksot alueella mukailevat ilmaston lämpenemistä ja jään vetäytymistä korkeille vuoristoalueille.
Mesoliittisella kaudella alueen asukkaat ottivat käyttöönsä jousen ja koira otettiin kotieläimeksi. Suurin muutos ihmisen kulttuurin edistymisessä tapahtui neoliittisen vallankumouksen myötä, kun ryhdyttiin viljelemään maata. Tämän myötä siirryttiin pysyvään asutukseen, vaeltelevan paimentolaiselämän sijaan. Mesopotamiasta on löydetty todisteita siitä, että maanviljelys on tullut vallitsevaksi vuoden 7 000 eaa. tienoilla. On kuitenkin huomattava, että neoliittiseksi vallankumoukseksi kutsuttu prosessi kesti tuhansia vuosia. Kehitys johti tarpeeseen rakentaa asumuksia alueelle, jossa maata saattoi viljellä ja ihminen muutti pois luolistaan.
thumb|Malli Çatal Hüyükin neoliittisen kauden asutuksesta. Anatolian kukoistavata neoliittisesta kulttuurista on runsaasti arkeologisia todisteita 6 000-luvulta eaa. Merkittävä tämän ajanjakson asuinalue on Çatal Hüyük, Konyan tasangolla. Alue on ollut järvi noin 16 000 eaa. ja veden vähittäinen vetäytyminen jätti jälkeensä hedelmällisen tasangon, joka saattoi elättää niin suuren väestön, että alueelle syntyi ensimmäinen tunnettu kaupunki. Çatalhüyükin asukkaat hyödynsivät alueen obsidiaanivaroja, mistä saatettiin valmistaa työkaluja ennen kuin metallin työstö keksittiin. Obsidiaania käytettiin myös maksuvälineenä. Kuparia saatiin idempää, missä Çayönün neoliittisella asuinalueella ainetta hyödynnettiin jo 7 000 eaa.
Pronssikauden katsotaan kestäneen alueella noin 3 200-2 200 eaa. Tällöin oli jo useita pieniä linnoitettuja kaupunkeja. Anatolian asukkaiden hyvinvointi kasvoi, kun maanviljelytaito kehittyi, metallinvalutaito kehittyi, ja metalleista alettiin käydä kauppaa. Metallikauppa suuntautui Mesopotamiaan, missä ei ollut omia metallivaroja. Kuparikauden aikana Anatoliaan asettui assyrialaisten kauppiaiden siirtokuntia, jotka toimittivat metallia Mesopotamian valtakuntiin. Heidän tilikirjansa ja kirjeenvaihto ovat vanhimpia Anatoliasta löydettyjä kirjallisia asiakirjoja. Heidän jäljiltään on säilynyt nuolenpääkirjoituksella kirjoitettuja asiakirjatauluja tärkeimmissä kauppakeskuksissa. Yksi merkittävimmistä kauppapaikoista sijaitsi Kanešissa, joka oli kaupankäynnin keskus 2300-luvulla eaa. Assyrian kauppa oli merkittävä osa Anatolian 2000-luvun eaa. taloutta. Alueelta vietiin metalleja, kuten kultaa, hopeaa ja rautaa. Assyriasta taas tuotiin Anatoliaan tekstiilejä ja luultavasti tinaa.
Kanešin vauraus viittaisi siihen, että se oli alueen pääkaupunki. Merkittävä paikka oli myös Hattuša, hattien pääkaupunki. Hatteja pidetään Anatolian alkuperäisväestönä, koska väestöstä ennen heitä ei tiedetä. He eivät tunteneet kirjoitustaitoa, ja kaikki tieto heistä on peräisin assyrialaisista kirjoituksista.
Antiikin Anatolia
Klassinen kausi 2000-luvulla eaa. indoeurooppalaisia kieliä puhuneiden heettiläisten muuttoaalto pyyhkäisi yli Anatolian. Yleisimmän käsityksen mukaan he saapuivat Kaukasukselta noin vuonna 2000 eaa. Heettiläiset nousivat hallitsevaksi yhteiskuntauokaksi alkuperäisen hattilaisväestön keskuudessa. Heettiläisten nousu ei ilmeisesti tapahtunut väkivalloin, ja he lainasivat alkuperäiseltä hattilaisväestöltä jopa nimensä. Myöhempinä vuosisatoina heettiläiset laajensivat valtaansa myös sotatoimin ja heidän vaikutusvaltansa ulottui laajimmillaan Anatolian sisäosista pohjoiseen Syyriaan. Heettiläisten valtakunta saavutti poliittisen ja kulttuurillisen huippunsa 1400-1300-luvulla eaa. Heettiläisten valta päättyi noin vuonna 1200 eaa. Tänä aikana merikansojen liikehdintä alkoi syöstä Anatoliaa pimeään aikaan. Lopullisesti heettiläisvalta kukistui pääkaupunki Hattušan paloon, fryygialaisten poltettua kaupungin.
Toisella vuosituhannella eaa. läntisessä Anatoliassa sijaitsi Hisarlıkin kukkulalla kaupunki, jonka on katsottu olleen Troija. Alue oli vauras, ja on mahdollista että sen asukkaat puhuivat kreikkaa. Kreikkalaiset eivät olleet heettiläisille erityisen tärkeitä, joten Anatolian länsiosan asukkaat suuntasivat katseensa länteen, jolloin heettiläiset elivät näiltä turvassa Anatolian keskiylängöllä. Ei tiedetä kävivätkö heettiläiset kauppaa lännen suuntaan. Troija on keskeisessä asemassa kreikkalaisessa kirjallisuudessa, sillä kreikkalaisista eepoksista varhaisin, Ilias, käsittelee kreikkalaisten sotaa Troijaa vastaan. Troijan tiedetään olleen vauras kaupunki, ja se hallitsi pääsyä Dardanellien salmeen. Tämä taas törmäsi Mykenen etuihin käydä kauppaa Mustanmeren alueella. Tätä on pidetty syynä Troijan sotaan, mutta kreikkalaisen antiikin kirjallisuuden selitykset sodan syistä ovat eepoksellisempia. Ei tiedetä, kuinka paljon antiikin kreikan taruissa on perää, mutta arkeologiset todisteet viittaavat Troijan hävitykseen noin vuonna 1250 eaa. On todennäköistä, että kansantarut ovat nostaneet Troijan sodan suurempaan merkitykseen, kuin todelliset tapahtumat antaisivat aihetta.
Troijan ja Hattušan ja lukuisten muiden kaupunkien tuho oli Anatolian ja Egeanmeren alueella kollektiivinen katastrofi, joka tapahtui samaan aikaan kun Assyrian valtakunta laajeni aggressiivisesti Mesopotamiassa, doorilaiset hyökkäsivät Kreikkaan ja merikansat alkoivat hallita Egeanmerta ja itäistä Välimerta.
Ensimmäiset jotka onnistuivat kasvattamaan Anatoliassa valtaansa, olivat fryygialaiset, jotka olivat tuhonneet Hattušan. Fryygialaisten valtakeskus oli Gordionin kaupunki, lähellä nykyistä Ankaraa. Fryygian kuninkaiden uskotaan hallinneen suurinta osaa Anatolian länsi- ja keskiosista 800-luvulla eaa. Valtakunta kuitenkin hiipui pian ja se kukistui 700-luvulla eaa. Tällöin kimmeriläiset vaelsivat skyyttien aiheuttaman paineen vuoksi Kaukasuksen yli Anatoliaan. Kimmeriläiset tuhosivat Gordionin vuonna 714 eaa. Fryygian kuninkaan Midaksen, johon on liitetty useita taruja, kerrotaan legendan mukaan tehneen itsemurhan.
Fryygialaisten valta-aseman Anatoliassa perivät lyydialaiset. Lyydian pääkaupunki oli Sardes. Lyydialaiset olivat vaurasta kansaa, johon myötävaikutti heidän asuinalueensa kultavarat. He olivat ensimmäisiä, jotka löivät kulta- ja hopearahoja. Suuren vaurauden aikakautena tunnetaan erityisesti kuningas Kroisoksen hallintokausi 500-luvulla eaa.
Läntistä Anatoliaa asuttivat tänä aikana joonialaiset. Joonian rannikolla sijaitsi merkittäviä kaupunkivaltioita, joita hallitsivat puoli-itsenäiset tyrannit.Joonialaiset kaupungit nousivat kulttuurillisesti korkealle tasolle ja niiden perintö tieteelle ja filosofialle on merkittävä. Merkittävä kulttuurinen keskus oli Miletos. Jooniasta ovat lähtöisin merkittävät filosofit Thales, Anaksimenes, Anaksigoras ja Herakleitos.
Persian valtakunta 500-luvulla eaa Persian hallitsija Kyyros Suuri syöksi vallasta Meedian kuninkaan Astyageen, tehden näin itsestään Persian ja Meedian yhdistyneen valtakunnan ensimmäisen Akhaimenidien hallitsijasuvun hallitsijan. Tämän jälkeen Kyyros kukisti myös Lyydian ja jatkoi sotatoimia Joonian kreikkalaiskaupunkeja vastaan. Joonialaiset kaupungit alistuivat nopeasti persialaisvaltaan, näiltä puuttui täydellisesti poliittinen yhtenäisyys, jota olisi tarvittu vastavoimaksi persialaisille. Anatoliassa persialaisvaltaan joutuivat myös Lyykia ja Kaaria. Persia piti kaupunkeja hallinnassaan nimittämällä niihin tyranneja.
Kyyros kuoli vuonna 529 eaa. Hänen seuraajansa Kambyses keskittyi valloituksiin Egyptissä. Tämän seuraajaksi taas nousi vuonna 521 eaa. Dareios Suuri. Hän jakoi valtavan valtakunnan satraappikuntiin, jotka olivat vastuussa määrätyn veron suorittamisesta. Persialaisvalta piti Anatoliaa poliittisesti kurissa, mutta persialainen kulttuuri ei koskaan juurtunut alueelle. Kreikkalaisten vastarinta persialaisvaltaa vastaan puhkesi Joonian kapinassa vuonna 499 eaa. Kapina sai alkunsa Miletokselta, ja se sai tukea Ateenan ja Spartan kreikkalaisilta. Kapinaan liittyivät myös Hellespontoksen ja Kyproksen kreikkalaiset. Dareioksen persialaisjoukot tukahduttivat kapinan,Miletos hävitettiin ja Didyman temppeli poltettiin, kaupungin miesväestö surmattiin ja naiset ja lapset vietiin orjiksi. Miletoksen tuho päätti Persian Joonian valloituksen, mutta se toi persialaiset ensimmäistä kertaa kosketuksiin Ateenan kanssa. Joonian kapinan seurauksena persialaiset suuntasivat valloitushalunsa manner-Kreikkaan, katsoen että Ateenaa oli rangaistava osallisuudesta kapinaan. Joonian kapinasta saivat alkunsa persialaissodat. Anatolian alue säilyi suhteellisen syrjässä Kreikan kaupunkivaltioiden ja Persian välisten sotien päänäyttämöiltä. Nykypäivän tiedot persialaissodista ja ylipäätään tietomme tämän aikakauden elämäntavoista, historiasta ja kansanperinteistä, ovat peräisin Herodotoksen historiateoksesta. Persialaissotien lopputuloksena kreikkalaiset torjuivat persialaisten muodostaman uhan.
Persialaissotien jälkeen Ateena kasvatti valtaansa Anatoliassa, sitoen rannikon kreikkalaiskaupungit vaikutuspiiriinsä. Ateena nousi Deloksen liittona tunnetun valtioliiton johtoon voimakkaan merivoimansa ansiosta. Valtioliitto kehittyi vuoteen 454 eaa. tultaessa Ateenan johtamaksi imperiumiksi. Ateena hallitsi kaikkia Anatolian länsirannikon rannikkokaupunkeja ja suurinta osaa Egeanmeren saarista. Ateenan laajentuminen nosti vihaa Spartassa, mikä oli välillisesti syynä peloponnesolaissotiin. Sotiin liittyivät kaikki kreikkalaiset valtiot, mikä mahdollisti taas Persian sekaantumisen alueen valtataisteluun.
Aleksanteri Suuri ja hänen perintönsä