Suomen maataloustukijärjestelmä on osa Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa (Common Agricultural Policy), jonka yhtenä periaatteena on pyrkiä asetettuihin tavoitteisiin yhteisin keinoin. Maataloustuen tarkoituksena Suomessa, kuten muissakin maissa, on mahdollistaa maanviljelyn jatkuvuus olosuhteissa, missä vaihtelevien maailmanmarkkinahintojen takia tarvitaan vakaa maatalouden rahoitus investointeja varten sekä elintarvikkeiden saatavuuden turvaaminen. Suomessa on pitkän aikaa pyritty ylläpitämään 2 000 000 peltohehtaaria kansallisen omavaraisuuden turvaamiseksi, mutta tilakoko on kasvanut ja aktiivimaanviljelijöiden sekä kotieläintalouden harjoittajien lukumäärä on vähentynyt.
Liittyessään EU.hun Suomi sopi kansallisesta tukijärjestelmästä, joka ottaa huomioon Suomen erityisolosuhteet. Maatalouden tuilla pyritään turvaamaan kotimaisten elintarvikkeiden saatavuus sekä kohtuulliset kuluttajahinnat. Kullakin maatalouden tukimuodolla on oma tavoite ja tarkoitus. Suomi on jaettu tukialueisiin tukien porrastamisen vuoksi etelästä pohjoiseen.
Viljelijätuet
Suomessa maataloutta harjoitetaan erilaisissa olosuhteissa verrattuna moniin muihin EU-maihin. Tuotantokustannukset nousevat muun muassa pohjoisen sijainnin ja pienen tilakoon vuoksi varsin korkeiksi eikä markkinoilta saatavat maataloustuotteiden myyntitulot kata kaikkia tuotantokustannuksia. Maataloustukijärjestelmä koostuu suorista tulotuista, investointituista sekä maaseudun kehittämisvaroista. Maatalouden viljelijätuet muodostuvat EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisista tukimuodoista sekä kansallisesta tukijärjestelmästä. Tulotuilla pyritään turvaamaan tuotannon kannattavuus ja jatkuvuus. Tulotukia maksetaan hehtaaria, eläintä/eläinyksikköä tai tuotettua määrää kohden. Kustannusperusteisilla tuilla tuetaan muun muassa investointeja sekä korvataan vahinkoja. Keskeisimmät EU-tuet ovat EU:n kokonaan rahoittamat tulotuet (tilatuki) sekä EU:n osittain rahoittamat ympäristötuki ja luonnonhaittakorvaus (LFA). Kansallinen tukijärjestelmä koostuu Etelä-Suomen kansallisesta tuesta ja pohjoisesta tuesta, jotka jaetaan tukialueiden perusteella.
EU:n kokonaan rahoittamat Tilatuki Vuoden 2006 alusta tuli voimaan Suomessa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen myötä tilatukijärjestelmä. Uudistuksen myötä suuri osa CAP-tuista irrotettiin tuotantosidonnaisuudesta ja siirrettiin tilatukijärjestelmään. Tavoitteena tilatukijärjestelmässä on vähentää tulotukien tuotantoa ohjaavaa vaikutusta. Tukioikeuksia ei voida myöntää jatkossa kuin rajoitetuin perustein. Maataloustukien uudistus ei koske maatalouden ympäristötukea, kansallisia tukia tai luonnonhaittakorvausta.
Uudistukseen sisältiy myös asioita, jotka koskevat muitakin kuin varsinaisia viljelijöitä. Henkilölle, jolla on hallinnassaan peltoa tai pysyvää laidunta, voidaan myöntää niiden perusteella tilatuen tukioikeudet. Tuen saaminen edellyttää täydentävien ehtojen noudattamista.
Tilatukijärjestelmästä luovuttiin vuonna 2014. Sen tilalle tuli perustukijärjestelmä. Muutokset eivät olleet suuria.
Tukioikeudet Tukioikeus on tilatuen perusyksikkö ( €/ ha), se määräytyy viljelijän ilmoittamien vuonna 2006 tukihaun perusteella tukikelpoisten hehtaarien mukaan. Tukioikeus oikeuttaa noin 1 hehtaarin tilatukeen. Viljelijän tuli vuonna 2006 hakea myös tukioikeuksien vahvistamista. Tukioikeuksia on kolmea lajia: kesannointi-, erityis- ja perustukioikeus. Perustukioikeus: käytetään kun haetaan tilatukea tukikelpoiselta maatalousmaalta. Arvo : - tasatukiosa ja mahdollinen tilakohtainen lisäosa. Kesannointitukioikeus: käytetään kesantokelpoisen alan edellytykset täyttävältä pellolta, tämä tukioikeus edellyttää aina kesannointia. Arvo : - tasatukiosa. Erityistukioikeus: käytetään tiloilla, joilla ei ollut vuonna 2006 riittävästi tai lainkaan tukikelpoista pinta-alaa, mutta joille muodostui maito-, sonni- tai härkäpalkkiosta tilakohtaista lisäosaa. tärkkelysperunatuotannon ja sokerituotannon perusteella ei myöskään voinut muodostua tukioikeuksia. Arvo: - käytetään täyttämällä eläinyksikkökohtainen eläinyksikkömäärä tai se voidaan käyttää tukikelpoisella pellolla.
Tilatukeen siirtyvät suorat tuet
peltokasvientuki peltokasvien erityinen aluetuki (ns. kuivauskorvaus) emolehmäpalkkio ja sen lisäosan EU:n rahoittama osuus teurastuspalkkio ja sen lisätuet laajaperäistämispalkkio maitopalkkio ja maitopalkkion lisätuki kuivattujen rehujen tuki 30 % sonni- ja härkäpalkkiosta 50 % uuhipalkkiosta, sen LFA- lisästä ja lisätuesta 40 % tärkkelysperunan tuesta siementuet (lukuun ottamatta timotein siementukea)
Tuotantoon sidotut suorat tulotuet
enintään 75 % sonni ja härkäpalkkiosta enintään 50 % uuhipalkkiosta, sen LFA- lisästä ja lisätuesta enintään 60 % tärkkelysperunan tuesta valkuaiskasvipalkkio energiakasvituki
Haku Tukioikeudet haetaan yleensä päätukihaun yhteydessä viimeistään aina 30.4. mennessä. Tukioikeuksia voi hakea viljelijä, jolla on tukioikeuksia vastaava tukikelpoinen peltoala.
Haku kansallisesta varannosta Koko maan tasolla pidettävää varantoa, johon sitä perustettaessa on leikattu 0,8 % koko tilatuen määrästä ja josta myönnetään tukioikeuksia tietyissä tapauksia, tietyin perustein. Haetaan yleisesti päätukihaun yhteydessä eli 30.4. 2007. Viljelijän on käytettävä siitä saatuja tukioikeuksia viiden vuoden ajan tai ne siirtyvät takaisin kansalliseen varantoon. Varannosta saatuja tukioikeuksia ei voi viiden ensimmäisen vuoden aikana tilalta toiselle, jollei kysymyksessä ole perintö, ennakkoperintö, jakautuminen ja sulautuminen. Tilatukioikeuksia ei myönnetä, jos hakija on keinotekoisesti luonut itselleen edellytykset tukioikeuksien saamiseen. Myöntämisperusteita joudutaan rajaamaan, jos kansallisesta varannosta haetaan tukioikeuksia enemmän kuin niitä voidaan myöntää.
Kansallisesta varannosta voi hakea tilatukioikeuksia : uusi viljelijä, luonnollinen tai oikeushenkilö, joka haku ajankohtaa viitenä edeltäneenä vuotena ei ole harjoittanut maataloustoimintaa omissa nimissään eikä osakkaana maataloustoimintaa harjoittavassa yhtymässä, kuolinpesässä tai yhteisössä. Hänelle ei voi myöntää tukioikeuksia vuokratun tai ostetun maan perusteella, jos kyseessä olevan alan perusteella edellinen haltija on vahvistanut tukioikeudet itselleen. Tukioikeuksia on haettava viimeistään tukikelpoisen maan hallintaan saantia seuraavassa varantohaussa. tilatuen hakija,(joka on maanomistajan perillinen) perinyt tilan, saanut sen ennakkoperintönä, ostanut tai vuokrannut (vähintään 6 vuoden sopimus ) tilan vähämerkitykselliseen hintaan. Kyseessä oleva tila on ollut tukihaun aikaan vuokrattuna kolmannelle osapuolelle, joka on vahvistanut tukioikeudet itselleen ja jonka kanssa ei ole päästy sopimukseen tukioikeuksien siirrosta uudelle haltijalle. Maatalousmaan on tultava hakijan hallintaan viimeistään 30.4. 2007. tuen hakija on ostanut viimeistään 15.5. 2004 tilan, joka oli vuokrattuna vähintään 6 vuoden sopimuksella 2006 tukihaun aikaan kolmannelle osapuolelle. Vuokrasopimuksen on pitänyt olla voimassa tilan ostohetkellä ja hakemukseen liitettävä todisteena kauppakirja. Ostajan tarkoituksena on ollut tuotannon aloittaminen tai laajentaminen vuoden kuluessa vuokrasopimuksen päättymisestä. Tukioikeuksia on haettava viimeistään tukikelpoisen maan hallintaan saantia seuraavassa varantohaussa, tämän jälkeen ei tukioikeuksia myönnetä.
"Tarralapulliset" tukioikeudet Eräät puutarhakasvit ja muu peruna kuin tärkkelysperuna voivat saada tilatukea vain ns. tarralapullisia tukioikeuksia vastaavalta alalta, mutta tukioikeuden tarralappu ei kuitenkaan velvoita viljelemään edellä mainittuja kasveja, vaan tarralappuoikeutta voidaan käyttää myös muilla tukikelpoisilla viljelyskasvien viljelysaloilla tai hoidetulla viljelemättömällä alalla.
EU:n osittain rahoittamat LFA LFA (Less Favoured Areas) tarkoittaa tukea epäsuotuisille maanviljelysalueille EU:ssa. Esimerkiksi suomalaiset viljelijät saavat tukea pohjoisista ilmasto-oloista aiheutuvan lyhyemmän kasvukauden vuoksi, jolloin satotasotkin jäävät pienemmiksi.
Luonnonhaittakorvausta maksetaan peltohehtaaria kohden koko Suomessa. Tuen tavoitteena on varmistaa maan jatkuva maatalouskäyttö vaikuttaen siten elinkelpoisten maaseutuyhteisöjen säilymiseen, ylläpitää maaseutua sekä säilyttää ja edistää kestäviä viljelyjärjestelmiä, joissa otetaan huomioon erityisesti ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset. LFA-tuen maksuehtona ovat täydentävien ehtojen noudattaminen. Suomella on varsinaisen LFA-tuen lisäksi oikeus maksaa ns. LFA:n kansallista lisäosaa, jolla pyritään yhä edelleen kompensoimaan tavallista heikompia viljelyolosuhteita.
LFA:ta on kutsuttu alkuaikoina puhekielessä vuoristotueksi, koska tukea on Euroopan unionin vuoristoisissa maissa käytetty vuoristoisuuden seurauksista johtuvien luonnonhaittojen korvaamiseen.
Ympäristötuki Maatalouden ympäristötuki on puoliksi EU:n ja kunkin jäsenmaan rahoittama tukimuoto ja sitä saavat kaikki ympäristötukeen sitoutuneet EU:n maanviljelijät, jotka noudattavat EU:n asettamia täydentäviä ehtoja. Tuen maksamisella kannustetaan maatalousympäristön tilan säilyttämiseen ja parantamiseen. Lisäksi tavoitteena on humuksen määrän lisääminen maaperässä ja maan tuotantokyvyn säilyttäminen. Erityishuomion kohteena on pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvan kuormituksen vähentäminen.
Ympäristötuki vaihtelee jonkin verran maakohtaisesti esimerkiksi viljelijöille tarjolla olevien toimenpiteiden suhteen. Viljelijä ansaitsee tukensa siis erilaisia ympäristön tilaa parantavia toimenpiteitä toteuttamalla. Toimenpiteet jaetaan kahteen ryhmään: perustoimenpiteisiin ja lisätoimenpiteisiin. Kaikille pakollisia perustoimenpiteitä ovat viljelyn ympäristönsuojelun suunnittelu ja seuranta, kasvipeitteinen kesanto, peltokasvien tarkennettu lannoitus ja kasvinsuojelu, suojakaistat ja pientareet sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpito. Lisätoimenpiteitä viljelijä pystyy valitsemaan vaihtelevan määrän (1–4 kpl) tukialueesta ja tilan tuotantosuunnasta riippuen. Valittavia lisätoimenpiteitä ovat mm. peltojen kasvukunnon parantaminen, vähennetty lannoitus sekä eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Esimerkiksi vähennettyyn lannoitukseen kannustetaan maksamalla viljelijälle 10€ per hehtaari vuodessa.
Maatalouden ympäristötukeen sitoudutaan vähintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Erityistukisopimukset voivat olla jopa kymmenvuotisia viljelijän ja valtion kesken tehtäviä sopimuksia, joissa viljelijä sitoutuu tekemään sopimuksessa määrätyllä alueella sovitut toimenpiteet tai kasvattamaan tiettyjen alkuperäisrotujen eläimiä rodun lisäämiseksi. Erityistukisopimuksissa maksettava tuki määräytyy toimenpiteistä aiheutuvien tulonmenetysten ja kustannusten perusteella, joiden summaan on lisätty kannustin.
Kansallisesti rahoitetut Pohjoinen tuki Pitkäaikaista pohjoista tukea maksetaan Keski- ja Pohjois-Suomessa (C-tukialueet) liittymissopimuksen 142 artiklan perusteella. Pohjoista tukea voidaan maksaa kotieläintaloudelle, peltoviljelylle, kasvihuonetuotannolle sekä puutarhatuotteiden ja metsämarjojen ja -sienten varastoinnille. Kotieläintalouden tukea maksetaan maidon tuotantomäärän, emolehmien, sonnien, uuhien, kuttujen, sikojen, kanojen, lihasiipikarjan ja hevosten eläinyksikkömäärän sekä teurashiehojen ja C3- ja C4-alueen teurassonnien lukumäärän perusteella. Poroista maksetaan eläinkohtaista tukea. Peltoviljelylle tukea maksetaan kasvikohtaisena pohjoisena hehtaaritukena alueilla C1-C2p, yleisenä hehtaaritukena alueilla C2-C4 sekä nuorten viljelijöiden hehtaaritukena koko pohjoisen tuen alueella. Pohjoisimmassa Suomessa voidaan maksaa myös maidon ja lihan kuljetusavustusta. Etelä-Suomen kansallinen tuki