Seppo Olavi Lindblom (9. elokuuta 1935 Helsinki – 15. syyskuuta 2026 Espoo) oli suomalainen sosiaalidemokraattinen talousvaikuttaja, ministerinä toiminut poliitikko ja Postipankin pääjohtaja.
Nuoruus ja toiminta Koiviston sihteerinä Lindblomin isä oli ammattiyhdistysjohtaja Olavi Lindblom. Lindblom itse liittyi Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen (SDP) ja Akateemiseen sos.dem. yhdistykseen 1950-luvun puolivälissä. Hän pääsi ylioppilaaksi 1954 ja valmistui valtiotieteen kandidaatiksi 1960.
Lindblom työskenteli Suomen Työväen Säästöpankin konttorinhoitajana 1958–1960 ja Suomen Pankin tutkijana 1960–1968. Hän tuli julkisuuteen toimiessaan pääministeri Mauno Koiviston poliittisena sihteerinä 1968–1970. 1970-luvun alussa Lindblom oli Työväen Taloudellisen Tutkimuslaitoksen esimiehenä 1970–1972, valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkönä 1973–1974 ja valtioneuvoston tulopoliittisena virkamiehenä 1973–1974.
Lindblom ei tuntenut Koivistoa kovin läheisesti suostuessaan tämän sihteeriksi vuonna 1968, mutta siitä alkoi heidän yli neljä vuosikymmentä jatkunut poikkeuksellisen läheinen ystävyytensä ja yhteistyönsä.
Pankkimiehenä Suomen Pankissa Lindblom oli johtajana 1974–1982 ja johtokunnan jäsenenä 1982–1987. Viimeksi hän oli Postipankin pääjohtajana 1988–1995. Hän joutui lähtemään Postipankista vuonna 1995 sen New Yorkin sivukonttorin aiheuttamien satojen miljoonien markkojen tappioiden synnyttämän arvostelun jälkeen. Tällöin entinen presidentti Koivisto puolusti häntä voimakkaasti. Lindblom itse puolustautui toteamalla, ettei osannut varautua pankin New Yorkin konttorin jättitappioihin ja pääjohtajan erottamiseen johtaneisiin ongelmiin, vaikka ”koko kansantalouden taseiden kertomista uhkakuvista olin sen sijaan osannut varoittaa. Olin näköjään ollut väärään aikaan väärässä paikassa”.Erkki Tuomiojan arvio Seppo Lindblomin teoksesta Manun matkassa. Lokakuu 2009. Viitattu 2.9.2014.
Politiikassa Lindblom oli kauppa- ja teollisuusministerinä Rafael Paasion II hallituksessa 1972 ja Kalevi Sorsan IV hallituksessa 1983–1987. Lindblom sotkeutui Zavidovo-vuotoon eli presidentti Urho Kekkosen salaisen muistion julkistamiseen syksyllä 1972.Mitä–Missä–Milloin 1974, s. 80.
Toiminta 2000-luvulla Lindblom toimi kauppa- ja teollisuusministeriön alaisen Invest in Finlandin hallituksen puheenjohtajana 2000–2004. Eläkevuosinaan Lindblom väitteli sosiaalipolitiikan alalta valtiotieteen tohtoriksi 2002. Hän julkaisi runsaasti talousalan kirjallisuutta.
Perhe Lindblomin puolisona oli vuodesta 1958 Anneli Mirjami Johansson. Heillä on neljä tytärtä, joista vanhin on Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom.Kuka kukin on 1978, s. 530. Runeberg.org.Pystynen, Venla: Tytär ei jäänyt vieraaksi. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite 6.5.2023. Viitattu 6.5.2023.
Teoksia
Huojuva tasavalta. Otava, 2013.
Lähteet
Aiheesta muualla Seppo Lindblomin 70-vuotishaastattelu Demarissa
Luokka:Suomen kauppa- ja teollisuusministerit Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Suomalaiset pankinjohtajat Luokka:Suomen Pankin johtajat Luokka:Erityisavustajat Luokka:Vuonna 1935 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet