Sileäkarvainen kettuterrieri () on Englannissa luolametsästykseen kehitetty koirarotu. Se on toimelias, keskikokoinen ja melko kevytrakenteinen mutta voimakas terrieri. Sileäkarvaisen kettuterrierin karkeakarvainen sisarrotu on karkeakarvainen kettuterrieri.
Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata sileäkarvaista kettuterrieriä.
Ulkonäkö
Sileäkarvainen kettuterrieri on säkäkorkeudeltaan vajaa 40 cm korkea, ruumiinrakenteeltaan neliömäinen koira. Kallo on yhtä pitkä kuin kuono-osa, ja molemmat kapenevat hieman. Tummien silmien ilme on älykäs, kirsun pitää olla musta. Korvat ovat tukevat, pienet ja V:n muotoiset taittuessaan selvästi poskia kohti. Runko on lihaksikas ja tiivis. Raajojen tulee olla suorat ja tasapainoisesti kulmautuneet. Perinteisesti häntä on typistetty (Suomessa typistyskielto), pitkänä häntä ei saa kaartua selän päälle. Hampaiden pitää olla täydelliset ja purennan leikkaava. Liikkeet ovat suorat ja yhdensuuntaiset, takajaloissa joustava työntö. Karva on runsasta, pinnanmyötäistä sileää ja suoraa. Kettuterrieri on pääväriltään valkoinen, mutta sillä voi olla mustia, ruskeita tai molempia merkkejä.
Luonne ja käyttäytyminen
Kettuterrieri on energinen ja temperamenttinen koirarotu. Muiden luolakoirien tavoin se on itsenäinen. Rotua pidetään myös seurakoirana, koska se on iloinen, reipas ja leikkisä. Aktiivisena rotuna se tarvitsee päivittäistä tekemistä, jonka määrä vaihtelee koiran ja sen tottumusten mukaan. Jotkut kettuterrierit ovat dominoivia luonteeltaan, eivätkä ne välttämättä tule toimeen toisten koirien kanssa.
Alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan rotua käytetään edelleen metsästyksessä, pääasiassa luolilla. Metsästäjät käyttävät rotua myös haavoittuneiden eläinten jäljestämiseen ja vedestä lintuja noutavana koirana. Sileää karvamuunnosta käytetään enemmän metsästyskokeissa kuin karkeaa. Myös agility on suosittu harrastus, jossa kilpailee useita kettuterriereitä, muutamia myös TOKO:ssa. Kettuterrieri on myös hyvä harrastuskaveri moneen muuhunkin lajiin.
Alkuperä pienoiskuva|Sileäkarvaisen kettuterrierin vallitseva väri on valkoinen.
Kettuterrieri on varsinkin kettujen, mutta myös muuhun luolametsästykseen kehitetty rotu, jonka syntymaa on noin 1500-luvun Englanti. Jo alun perin koiria oli kahta karvatyyppiä ja rodusta oli myös mustaruskea värimuunnos. Valkovoittoista väriä alettiin suosia pian sen jälkeen kun huomattiin tumman värin olevan huonompi luolametsästyksessä, koska koiria ammuttiin vahingossa riistaeläiminä. Rotu virallistettiin vuonna 1876 Englannissa, jolloin sileäkarvainen ja karkeakarvainen laskettiin yhdeksi roduksi, kunnes ne erotettiin toisistaan 1920-luvulla.
Rotu nykyään Rodun rekisteröintimäärät ovat olleet laskussa. Vuonna 2005 rekisteröitiin Suomen Kennelliittoon yli 200 pentua, mutta rekisteröintimäärät ovat kuitenkin puolittuneet tuosta 2020-luvulla.
Terveys
Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä tapaturmat. Sileäkarvaisen kettuterrierin tyypillisimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, purentaviat ja hammaspuutokset, patellaluksaatio, atopia ja allergiat.
Johtuen kettuterrierin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella. Rodulla esiintyy myös erilaisia purentavikoja ja hammaspuutoksia.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 5 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja sileäkarvaisia kettuterrierejä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Sileäkarvaisella kettuterrierillä esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Kettuterrierit ovat selkeästi keskimääräistä rotukoiraa sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Kettuterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 42 %.
Katso myös
Karkeakarvainen kettuterrieri Jackrussellinterrieri Parsonrussellinterrieri
Lähteet
Rotumääritelmä Suomen Kettuterrierit ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Luokka:Englantilaiset koirarodut Luokka:FCI 3 Terrierit Luokka:Terrierit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit