Toivo Johannes ”Topi” Tuomainen (25. syyskuuta 1926 Maaninka – 13. marraskuuta 2002 Juankoski) oli suomalainen elokuvanäyttelijä, muusikko ja kenttäpäällikkö. Hän teki merkittävimmän osan moniulotteisesta elämäntyöstään Kuopiossa.
Tuomainen esiintyi vuosikymmeniä elektroniikkakauppaketju Mustan Pörssin mainosmiehenä. Kotimaisen kansansuosion lisäksi erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla hän sai runsaasti ihailijapostia myös silloin vielä Neuvostoliittoon kuuluneesta Virosta, jonka pohjoisosissa näkyivät Suomen tv-kanavat.
Tuomaisella oli rooli monissa Rauni Mollbergin elokuvissa, kuten Maa on syntinen laulu (1973), Siunattu hulluus (1975) ja Aika hyvä ihmiseksi (1977). Tästä viimeisestä hän sai elokuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1978; hän esiintyi Talonomistaja Takkusena. Elokuvien teon aikana Mollbergista ja Tuomaisesta tuli läheiset ystävykset ja Tuomainen hoiti vuosia myös Mollbergin elokuvien budjetoinnit ja kirjanpidot.
Tuomainen esiintyi vielä pääosarooleissa myös muun muassa Olli Soinion elokuvassa Aidankaatajat eli heidän jälkeensä vedenpaisumus (1982) ja Matti Ijäksen ohjaamassa televisioelokuvassa Viimeinen keikka (1984) sekä lukuisten elokuvien pienrooleissa, esimerkiksi Olli Soinion ohjaamassa elokuvassa Kuutamosonaatti (1988) kauppiaan roolissa. Lopulta Musta Pörssi alkoi viedä miehen ajan kokonaan, kunnes hän jäi siitä työstä eläkkeelle ja uudeksi mainoshahmoksi otettiin näyttelijä Tuija Piepponen.
Tuomainen aloitti uransa maaninkalaisen kolmen hehtaarin tilan rengistä ja sisävesihinaajan lämmittäjän apulaisesta monivaiheisen kauppiasuran kautta yrittäjäjärjestön toiminnanjohtajaksi, joksikin aikaa pankinjohtajaksikin. Koulutusta Tuomaisella oli vain viisi luokkaa kansakoulua. Hänellä oli työuransa aikana ainakin 28 eri ammattia. Yleensä niitä oli kaksi tai kolme yhtaikaa.
Esiintyvänä taiteilijana Tuomainen aloitti jo jatkosodan aikana viihdytyskiertueilla rintamilla yhdessä Jurkan teatteriperheen kanssa. Keikkamuusikkovuosien ja harrastelijateatterien jälkeen elokuvaohjaaja, akateemikko Rauni Mollberg löysi hänet yhdeksi luottonäyttelijäkseen.
Vetäydyttyään seitsemissäkymmenissä eläkkeelle Tuomainen keskittyi Tuomaisen suvun sukuselvityksen tekoon ja toimi viime vuosinaan sukuseuran kunniapuheenjohtajana. Tiedostoihin ehti hänen aikanaan kertyä jo yli 9 000 Tuomaista, mutta työ jäi kesken.
Tuomainen oli parinkymmenen vuoden ajan avioliitossa Annikki o.s. Räihän kanssa. Avioliitosta syntyivät lapset Matti (s. 1947), Leila (s. 1949 k. 2019), Anneli (s. 1951) ja Raimo (s. 1957). Avioliiton jälkeen hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa oli Kaarina Miettinen.
Tuomainen on haudattu Kuopion Isolle hautausmaalle.
Filmografia Roinilan talossa 1965 – näyttelijä (Olli, talonisäntä) Maa on syntinen laulu 1973 – näyttelijä (Niku-Reeti, kauppias) (nimellä Topi Tuomainen) Siunattu hulluus 1975 – näyttelijä (Vilippus Rummukainen) Aika hyvä ihmiseksi 1977 – näyttelijä (talonomistaja Takkunen) (nimellä Topi Tuomainen) Milka 1980 – näyttelijä (kyläläinen) (nimellä Topi Tuomainen) Tulipää 1980 – näyttelijä (renki Oskar Matias Skoff, Algotin isäpuoli) Kiljusen herrasväki 1981 – näyttelijä (poliisimestari Koikkalainen) Syöksykierre 1981 – näyttelijä (suomalaismies Tukholmassa) (nimellä Topi Tuomainen) Aidankaatajat 1982 – näyttelijä (Onni Akseli Kurki) Viimeinen keikka 1984 – näyttelijä (Himanen) (nimellä Topi Tuomainen) Kuutamosonaatti 1988 – näyttelijä (kauppias) Kiljusen herrasväen uudet seikkailut 1990 – näyttelijä (poliisijohtaja Koikkalainen) (nimellä Topi Tuomainen) Kuutamosonaatti 2: Kadunlakaisijat 1991 – näyttelijä (arkkuverstaan apumies) (nimellä Topi Tuomainen)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset elokuvanäyttelijät Luokka:Vuonna 1926 syntyneet Luokka:Vuonna 2002 kuolleet