Nicolas Racot de Grandval (1676 Pariisi – 16. marraskuuta 1753 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä, cembalisti ja näytelmäkirjailija.
Hänen vanhempansa olivat näyttelijä ja taidemaalari Daniel Racot de Grandval sekä Marguerite Poirier. Jo nuorena Nicolas Racot de Grandval liittyi kierteleviin näyttelijäseurueisiin ja asettui myöhemmin Pariisiin. Siellä hän liittyi Dancourt’in eli Floren Cartonin näyttelijäseurueeseen ja Comédie-Française teatteriin. Samaan aikaan hän säesti cembalolla useita viihteellisiä näytöksiä ja balettiesityksiä vuosina 1695–1696 Versaillesissa.
Hän kirjoitti musiikin lukuisiin komediallisiin teatteriesityksiin ja näytelmiin Dancourt’in ja Legrandin seurueissa ollessaan. Hänestä tuli myös urkuri Saint-Eustachen kirkkoon Pariisissa.
Useiden näytelmien lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu myös jossain määrin ilottelevia komedioita kuten esimerkiksi « Le Pot de chambre cassé” (Särkynyt potta), jota usein mainitaan hänen poikansa teokseksi. Hän myös teki almanakan vuoden 1745 sananlaskuista nimimerkillä «Cartouchivandeck».
Nicolas Racot de Grandvalin poika Charles-François oli myös näyttelijä ja näytelmäkirjailija.
Lähteet Nicolas Racot de Grandvalin draamateokset CÉSAR-sivustossa
Luokka:Ranskalaiset säveltäjät Luokka:Ranskalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1676 syntyneet Luokka:Vuonna 1753 kuolleet