Walesinterrieri (, ) on koirarotu, yksi monista terriereistä. Vuoteen 1900 sen nimi oli "vanhaenglanninterrieri" eli "Black and Tan Rough Haired Terrier" ('mustaruskea karkeakarvainen terrieri').
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia walesinterrierin pentueita vuosittain.
Ulkonäkö Walesinterrierillä on karkea ja tiivis karvapeite. Rodun väri on punaruskea mustin merkein tai musta harmaankirjava (grizzle) punaruskein merkein. Koiran säkäkorkeus voi olla korkeintaan 39 cm ja se voi painaa 9–9,5 kg.
Pysyäkseen siistinä turkki vaatii nyppimällä suoritettavan trimmauksen 3-4 kertaa vuodessa. Näyttelyturkin ylläpito voi olla suhteellisen työlästä.
Luonne ja käyttäytyminen pienoiskuva|Walesinterrieri Walesinterrieri on luonteeltaan leikkisä, energinen, utelias ja itsepäinen. Se sopii sekä kaupunkiin kuin maaseudullekin. Rotu sopii harrastuskoiraksi ja Suomessa walesinterrierejä onkin nähty muunmuassa agilityssa, Tokossa, rally-tokossa, metsästysjäljellä, raunioilla, kettuluolilla sekä näyttelyissä. Uiminen ja lenkkeily ovat monelle walesinterrierille mieleistä liikuntaa. Rotu sopii parhaiten aktiiviselle ihmiselle, joka pystyy antamaan koiralleen määrätietoisen kasvatuksen.
Alkuperä Walesinterrierin sanotaan olevan yksi vanhimmista terrieriroduista. Se polveutuu alkuperäisestä Black and Tan Terrieristä. Kyseistä terrieriä käytettiin luolametsästykseen Englannissa ja Walesissa. Ensimmäiset maininnat musta-ruskeista Walesissa luolametsästykseen käytetyistä terriereistä löytyvät jo 1000-luvulta. Vuonna 1860 perustettiin Walesissa rotujärjestö walesinterriereille. Englannin Kennelklubi hyväksyi rodun vuonna 1866.
Terveys Walesinterrieri elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus ja syöpäsairaudet. Walesinterriereillä tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa muutamat silmäsairaudet, allergiat ja atopia.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), linssiluksaatiota ja glaukoomaa.
Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Walesinterrierit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Walesinterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 23 %.
Katso myös
Airedalenterrieri Irlanninterrieri Karkeakarvainen kettuterrieri
Lähteet Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004. Walesinterrierikerho ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Kennelliiton rotukuvaus hankikoira.fi
Luokka:FCI 3 Terrierit Luokka:Terrierit Luokka:Walesilaiset koirarodut