Sumo () eli sumopaini on perinteinen japanilainen kamppailulaji. Siinä tarkoituksena on työntää vastustaja ulos kehästä tai kaataa hänet.
Muodot Sumon ammattimaisesta muodosta käytetään nimitystä ōzumō (), suuri sumo, erotuksena harrastelijoiden amazumōsta (). Ōzumō nykymuodossaan on suhteellisen tuore ilmiö, vaikka itse laji on ikivanha ja sen alkuperä on peittynyt aikojen kuluessa mystisiin tarinoihin. Ōzumōa harrastetaan vain Japanissa (missä se on kansallisurheilulaji), tosin myös ulkomaalaisia kilpailee siinä, erityisesti mongolialaisia. Amazumōa harrastetaan ympäri maailmaa, myös Suomessa.
Ottelualue thumb|Ryogoku Kokugikan -hallin sumoareena, jonka dohyōn yllä tsuriyane-katos. Sumo-ottelut käydään dohyōlla. Dohyō on neliönmuotoinen savesta tehty tasanne, sivuiltaan 5,7 metriä ja korkeudeltaan 34–60 senttimetriä. Sen keskelle on merkitty pyöreä, hiekkapäällysteinen kehä ottelijoille. Ottelualue on pyhitetty šintolaisuuden hengille. Kehän reunalle sirotellaan suolaa, jotta erotuomari näkisi helposti, kun painija koskettaa reunaa. Tasanteella on erotuomari (gyōji), ja dohyōn joka sivulla on yksi rajatuomari, joilta erotuomari voi tarvittaessa kysyä neuvoa. Yhdessä kulmassa on astia, jossa on vettä. Keskellä ottelualuetta on kaksi viivaa, joiden taakse ottelijat menevät ennen ottelun alkua. Epäpuhtaan naisen läsnäolo kehässä saastuttaa sen.Skandaali Japanissa: Ensiapua antaneet naiset komennettiin pois pyhältä sumo-areenalta Yle, 2018
Ottelutasanteen yläpuolella on köysien, kaapelien tai pylväiden varaan kohotettu tsuriyane-katos. Se muistuttaa perinteisesti šintotemppelin harjakattoa, mutta modernien areenojen katos voi olla pelkkä pleksilasilevykin.
Rituaalit ennen ottelua thumb|Painijoita ja erotuomari dohyōlla. Käynnissä ensimmäisen divisioonan esittely eli dohyō-iri-seremonia, jossa keshomawasheihin pukeutuneet painijat esitellään yleisölle. Sumo-ottelun edellä ottelijoiden on suoritettava tietyt rituaalit. Näitä rituaaleja amatööri- ja ammattilaissumossa ovat:Budō: the Martial Ways of Japan 2009, s. 180.
ritsurei – seisaaltaan tehty kumarrus, jolla kunnioitetaan dohyōn pyhyyttä ja vastustajaa sonkyo – kyykkyasento, jossa ottelijat rauhoittavat mielensä ja tahdistavat hengityksensä ennen ottelua chiri-chōzu – käsiä hierotaan vastakkain ja ojennetaan sivulle jumaluuksien tervehtimiseksi ja sen osoittamiseksi, että käsissä ei ole aseita shio – ottelijat heittävät suolaa dohyōn puhdistaakseen sen (ei tehdä aina amatöörisumossa) shiko – ottelijat nostavat jalkojaan vuorotellen ja iskevät ne maahan murskatakseen epäpuhtaudet allaan (ei tehdä amatöörisumossa)
Ottelun kulku Sumo-ottelu kestää yleensä vain muutaman sekunnin. Ottelu alkaa alkuryntäyksellä nimeltä tachiai. Ottelua edeltävien puhdistautumisrituaalien jälkeen painijat kyykistyvät vastakkain ja asettavat molemmat nyrkkinsä maahan keskiviivojen sisäpuolelle. Kun molemmilla on nyrkit maassa, he ryntäävät kyykystä toisiaan vasten ja päätuomari huutaa "hakkeyoi", jonka tarkoitus on rohkaista painijoita. Ensimmäisenä kyykystä ylös ehtineellä on usein etulyöntiasema.
Sumo-ottelun voi voittaa työntämällä vastustajansa ulos kehästä tai kaatamalla hänet. Kehästä ulkona olemiseen riittää pienikin kosketus ulkopuolelle, ja kaatumiseksi luetaan lattian koskettaminen millä tahansa ruumiinosalla jalkapohjia lukuun ottamatta. Hylkäykseen johtavia rikkomuksia ovat suljetulla nyrkillä lyöminen, potkiminen, kuristaminen, silmien ja vatsan tökkiminen, hiusten kiskominen ja vyön alle iskeminen.
Sumon kaksi päätyyliä ovat oshizumō ja yotsuzumō. Oshizumōssa eli "erillään ottelussa" tarkoituksena on työntää vastustaja kehästä, usein tämän omaa painoa hyödyntäen. Yotsuzumōssa yritetään saada ote vastustajan vyöstä ja kantaa tämä kehästä tai heittää hänet maahan.
Sumossa on 82 virallista tekniikkaa, kimaritea joilla ottelun voi päättää. Näistä yleisessä käytössä on noin kymmenen. Näistä tärkein ja käytetyin on yorikiri, jolla painija ottaa kiinni vastustajansa vyöstä, mawashista, ja tästä kiinni pitämällä vie vastustajan ulos kehästä. Toinen yleinen on oshidashi, jolla painija työntää vastustajan kehästä ulos ilman otetta. Tsukidashi työntää vastustajan ylös avokämmenlyönneillä. Tsuridashilla painija nostaa vastustajansa ylös ja kantaa hänet ulos kehästäHatakikomi käyttää hyväksi vastustajan eteenpäin-hyökkäystä ja työntää tämän pään takaa työntämällä maahan. Shitatenage ottaa mawashista kiinni vastustajan käden sisäpuolelta ja tällä otteella heittää vastustajan maahan kun taas uwatenage on muuten sama mutta mawashista otetaan kiinni vastustajan käden ulkopuolelta. Sukuinage toimii samalla heittoperiaatteella kuin uwatenage ja shitatenage mutta ilman vyöotetta. Kubinagella oma käsi kierretään vastustajan niskan ympärille ja tätä yleensä käytetään saamaan voitto epäitoivoisessa tilanteessa kun on itse melkein itse hävinnyt. Jotkut tekniikat ovat niin harvinaisia että niitä ei ole nähty lajin huipulla vuosikymmeniin, kuten niskaoteheitto gasshohineri, olkaheitto shumokuzori ja tsukaminage, jolla painija nostaa vastustajan ilmaan ottamalla kiinni mawashin takaa ja paiskaa tästä maahan.
Yleisiä tekniikoita jotka eivät ole kimariteja mutta joilla sellaisen voi saada aikaan ovat harite, avokämmenlyönti joka on Sumon ainoa lyöntitekniikka ja ainoa tekniikka jolla voi saada tyrmäyksen (joskin tämä on harvinaista), tsuppari, jolla työnnetään vastustajaa, nodowa, jolla otetaan ote kaulasta ja työnnetään vastustajaa siitä, sekä henka, jolla väistetään sivuun kun vastustaja hyökkää eteenpäin, etenkin tachiaissa.
Turnaukset Nykyaikainen sumo-turnaus kestää 15 päivää, jokainen ottelija kohtaa yhden vastustajan päivässä. Vuosittain järjestetään kuusi suurta sumo-turnausta.
Painijat Suuresta massasta on lajissa hyötyä mutta Sumo on kuitenkin ennen kaikkea tekniikka- ja voimalaji.
Ammattisumopainijat noudattavat erityistä ruokavaliota saadakseen painonsa kohoamaan, syöden erityisesti muhennosta nimeltä chankonabe, joka sisältää paljon proteiinia. Painijat syövat jopa yli 10 000 kaloria päivässä, monta kertaa enemmän kuin mitä aikuiselle miehelle suositellaan. Tämä on tarpeen sillä ammattisumopainijat harjoittelevat niin kovaa, että pienemmällä kalorimäärällä he laihtuisivat. Tämä kuitenkin vaikuttaa painijoiden terveyteen pitkällä aikavälillä, minkä vuoksi painijoiden elinajanodote on 20 vuotta vähemmän kuin keskiverto-japanilaisella.
Ammattisumopainijoiden elämä on tarkkaan säädeltyä, heidän muun muassa odotetaan aina pukeutuvan perinteisiin japanilaisiin vaatteisiin ja pitävän hiuksiaan perinteisessä chonmage-kampauksessa. Nuoremmat painijat asuvat heya-nimisissä saleissa, missä he heräävät aikaisin aamulla harjoittelemaan ja tekemään heyan arki-askareita. Japanin kulttuurille tyypillinen senpai ja kōhai-suhde on erityisen vahva heyassa, missä nuoremmat painijat joutuvat toimimaan palvelijoina vanhemmille painijoille, sekitoreille. Sekitorien ei tarvitse olla mukana heyan arki-askareissa, heille maksetaan palkkaa (matala-arvoisimmille Sekitoreille 12 000€/kk, korkea-arvoisimmille jopa 60 000€/kk), heidän palkintorahansa ovat suuremmat ja he voivat myös mennä naimisiin ja asua heyan ulkopuolella. Sekitorin aseman voi menettää menestymällä huonosti tai olematta läsnä turnauksissa (myös loukkaantumisen vuoksi) ja tämän aseman menetys on merkittävä, sillä tämä tarkoittaa paitsi palkan menettämistä, mutta mikäli painija on mennyt naimisiin, hänen täytyy jättää perhe ja palata takaisin asumaan heyaan. Painijat eivät saa ajaa autoa, paitsi perinteiden mutta myös kokonsa vuoksi. Sekitoreilla on yleensä oma auto ja kuljettaja. Puhelimet ja parisuhteet on myös kielletty sekitori-arvojen alapuolella. Heyan vaihtaminen ei ole mahdollista.
Eläkkeelle jäämisen jälkeen monille ammattisumopainijoille on vaikeaa löytää uutta uraa, sillä painijat aloittavat yleensä lukio-ikäisinä eikä heillä siten ole paljoa elämänkokemusta Sumon ulkopuolella ja vain sekitorit saavat palkkaa ja voittavat merkittäviä summia, joten painijoilla jotka eivät ikinä päässet sekitoreiksi ei säästöjäkään juuri ole. Useimmat pyrkivät jotenkin hyödyntämään uraansa, kuten esimerkiksi avaamalla chankonabea tarjoavan ravintolan tai ryhtymällä turvavartijaksi. On myös mahdollista ryhtyä gyojiksi, sumon kehätuomariksi. Yleensä kuitenkin vain lajin huiput pysyvät vahvemmin lajin parissa jäätyään eläkkeelle, esimerkiksi perustamalla oman heyan tai ryhtymällä kouluttajaksi koti-heyallaan. Kouluttajaksi, oyakataksi, ryhtyminen mahdollistaa myös ryhtymisen shinpaniksi, jotka toimivat paitsi otteluissa tuomareina kehän reunalla, mutta myös muodostavat lajin 23-henkisen johtokomitean.
Tuomarit Kehätuomarit eli gyojit ovat tunnettuja värikkäistä perinteisistä univormuistaan. Heidän tehtävänään on seurata ottelua mahdollisten rikkeiden osalta, huutaa ottelun aikana "nokotta" mikä kertoo painijoille että ottelu ei ole vielä ratkennut ja kun ottelu ratkeaa, julistaa voittaja osoittamalla sotaviuhkalla voittajan kulmaa kohti. Ottelun ulkopuolella he ovat myös vastuussa tapahtumien suunnittelusta ja kirjanpidosta.
Gyojit jakautuvat samoihin divisiooniin kuin painijat ja yleensä aloittavat uransa teini-ikäisinä. Korkeimmilla arvoilla univormut ovat yleensä värikkäämmät ja näyttävämmät. He asuvat heyassa kuten painijatkin. Kaikki gyojit ottavat itselleen tuomari-nimen, sukunimenä aina joko Shikimori tai Kimura. Väärän voittajan julistaminen voi merkittävästi hidastaa gyojin uran etenemistä. Gyojina voi toimia 65-vuotiaaksi asti, jolloin eläköityminen on pakollista.
Gyojin lisäksi kehän reunoilla on viisi tuomaria, shinpania, jotka ovat eläkkeelle jääneitä painijoita ja oyakatoja, sumo-kouluttajia. Yleensä he eivät tee mitään mutta jos he epäilevät gyojin päätöksen olleen väärä tai jos ottelun tuloksesta on epävarmuutta, he astuvat kehään pitämään mono-iin, neuvottelun. He voivat tämän jälkeen joka julistaa gyojin päätöksen oikeaksi tai vääräksi, tai harvemmin määrätä ottelun käytäväksi uudelleen tai vielä harvemmin julistaa tasapelin.
Divisioonat Painijat jakautuvat kuuteen eri divisioonaan:
Makuuchi – Korkein divisioona, joka on rajattu 42 painijaan. Makuuchi edustaa lajin huippua ja se onkin siksi se divisioona mikä saa eniten huomiota. Makuuchi koostuu neljästä nimellisestä sanyaku-arvosta, sekä maegashira-arvoista. Yokozuna on Sumon korkein arvo, jonka korkeaa asemaa kuvastaa se, että Sumon pitkässä historiassa Yokozuna-arvon saaneita on alle 80. Toisin kuin muut arvot, Yokozunan arvoa ei voi menettää, mutta jos koetaan että painija ei enää edusta Yokozunan arvoa riittävän hyvin, hänen oletetaan eläköityvän. Yokozunan alapuolella on Ozeki, joka on myös erittäin korkea ja harvinainen arvo, joskin mahdollista myös menettää. Ozekin alapuolella on Sekiwake ja Komusubi. Loput divisioonasta koostuu Maegashira-arvoista, jotka ovat numeroitu ja joidenka määrä riippuu siitä, kuinka monta sanyaku-arvoa pitävää painijaa sillä hetkellä on. Juryo – Toiseksi korkein divisioona, joka on rajattu 28 painijaan. Makuuchi-painijoiden ohella Juryo-painijoita pidetään vanhempina painijoina, sekitoreina. Sekitorin asema on useimpien painijoiden tärkein tavoite sillä tämä tarkoittaa useita oikeuksia, kuten palkan saamista ja pääsemistä palvelijasta palvelluksi. Makushita – Kolmas divisioona, joka on rajattu 120 painijaan. Paini Makushitassa on erityisen kilpailullista, etenkin divisioonan korkeimmilla arvoilla, sillä siellä taistellaan mahdollisuudesta päästä sekitoriksi. Sandanme – Neljäs divisioona, yleensä lukumäärältään toiseksi suurin, ylärajaa ei ole. Jonidan – Viides divisioona, joka on myös lukumäärältään yleensä suurin divisioona, ylärajaa ei ole. Jonokuchi – Matalin divisioona, josta painijan ura alkaa.
Amatöörisumo