Valkoinen ruotsinhirvikoira () on ruotsalainen metsästyskoirarotu. Suomessa syntyi ensimmäinen pentue vuonna 2000. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi valkoisen ruotsinhirvikoiran pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Rodusta huolehtii Ruotsissa Svenska Vita Älghundsklubben ja Suomessa Suomen Harmaahirvikoirajärjestö.
Ulkonäkö Rotu on keskikokoinen, suorakaiteen muotoinen, ryhdikäs ja jäntevä. Kuono on suunnilleen yhtä pitkä kuin kallo. Silmät ovat melko pienet ja soikeat ja väriltään ruskeat ja ihanteellisesti tummanruskeat. Korva ovat pystyt, teräväkärkiset, melko korkealle kiinnittyneet ja jäykät. Häntä on keskipitkä, tasapaksu ja ylös kiinnittynyt; asennoltaan selän päälle kiertynyt tai lähes selkää koskettavasti kaartunut. Peitinkarva on suoraa ja tiheää; alusvilla on pehmeää ja tiheää. Väritys on valkoinen, joskin hieman kellertävä sävy sallitaan. Urosten säkäkorkeus on 52–60 cm (ihanne 56 cm) ja narttujen 49–57 cm (ihanne 53 cm).
Luonne ja käyttäytyminen pienoiskuva|Kaksi valkoista ruotsinhirvikoiraa Valkoisen ruotsinhirvikoiran koiran luonne on pääasiassa ystävällinen. Se pyrkii väistämään rähisevät koirat. Valkoisen ruotsinhirvikoiran luonteeseen ei kuulu turhaan ohikulkijoille haukkuminen, vain ainoastaan vieraan koiran tai ihmisen tulosta ilmoittaminen. Kotikoirana sillä on hyvät seurakoiran ominaisuudet. Valkoinen ruotsinhirvikoira soveltuu erityisen hyvin hirvenmetsästykseen.
Alkuperä Rodun alkuperä juontaa juurensa 1900-luvulle, ja siitä on olemassa useita teorioita. Niistä yhden mukaan 1930-luvulla Strömsundissa yhden jämtlanninpystykorvia kasvattaneen kennelin nartuista astui vahingossa samojedinkoira. Tästä yhdistelmästä syntyi narttu nimeltä Vira, jonka yksi jälkeläisistä oli puolestaan Ketty. Kettyn sukulinja vuorostaan jatkui tunnetussa hirvikoirassa, vuonna 1942 syntyneessä Ottsjö-Jimissä, jota pidettiin valkoisten hirvikoirien kantaisänä.Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 76-80, 83. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. .
Toisen teorian mukaan jämtlanninpystykorvaa muistuttanut Vira annettiin jalostuslainaan Valdemar Strömstedtille. Se pääsi kuitenkin vahingossa irti rautatieasemalla, jolloin samojedinkoira onnistui astumaan sen. Teorian mukaan nimenomaan tästä yhdistelmästä olisi syntynyt Ottsjö-Jimin isä. Kolmannen teorian mukaan Ottsjö-Jimin isoisä olikin legendaarinen jämtlanninpystykorva Björn-Jim, eikä siinä olisi ollut lainkaan samojedin perimää.
Östersundilainen Lars Jönsson aloitti valkoisten hirvikoirien tavoitteellisen jalostuksen. Vuoden 1960 alussa hänelle syntyi täysin valkoinen pentue harmaista Brunflo-Jimistä ja Vanjasta. Nämä kaksi valkoista pentua sekä Ottsjö-Jimin valkoinen poika Tass, Snögubben ja Vita olivat nykyisen rodun kantavanhemmat. Rotua jalostivat eteenpäin muun muassa bergiläinen Jakobssonin perhe sekä piitimeläiset Torkel ja Ulla Lundkvist.
Rotu tunnettiin aluksi nimellä vithund ("valkoinen koira") ja myöhemmin vit älghund. Vuonna 1986 perustettiin Svenska Vita Älghundsklubben. Yhdistys järjesti arviointitilaisuuksia, joissa arviotiin noin 300 yksilöä, minkä perusteella luotiin rotumääritelmä. Vuonna 1993 rotu lopulta tunnustettiin Ruotsin Kennelliitossa.
Erään teorian mukaan valkoinen väri on peräisin valkoisesta laikasta, joka periytti värin jälkeläisilleen. Mistä tahansa väritys periytyikin, vaalea väritys on resessiivinen, joten pennun tulee periä sitä aiheuttava geeni molemmilta vanhemmiltaan. Täten kaksi valkoista yksilöä voi saada vain valkoisia jälkeläisiä, minkä ansiosta väri oli helppo jalostaa koko populaatioon. Metsästäjän on helpompi erottaa vaalea koira metsän keskeltä, ja myös hirvi seisoo paremmin loitolla vaalealla koiralla.
Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on noin yhdeksän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä tapaturmat. Valkoisen ruotsinhirvikoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia sekä epilepsia.
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 82 %:lla valkoisista ruotsinhirvikoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 6 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Valkoisen ruotsinhirvikoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto. Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 9 %:lla rodun edustajista.
Rodulla esiintyy jonkun verran epilepsiaa. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuttomia kohtauksien aikana mutta osa on tajuissaan.
Katso myös
Harmaa norjanhirvikoira Hälleforsinkoira Musta norjanhirvikoira
Lähteet
Suomen Harmaahirvikoirajärjestö - SHHJ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Rotumääritelmä (PDF)
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:SKL 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:Pystykorvat Luokka:Metsästyskoirat Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:Ruotsalaiset koirarodut