Broholminkoira () on mastiffityyppinen tanskalainen koirarotu.

Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi broholminkoiran pentuja noin viisikymmentä vuosittain.

Ulkonäkö

Koira on ulkonäöltään hyvin suurikokoinen ja raskasrakenteinen: urosten säkäkorkeus on 75 cm ja narttujen 70 cm ja paino vaihtelee 40–70 kg:n välillä. Suorakaiteen muotoisessa rungossa on suora selkä ja syvä rintakehä. Raajat ovat lihaksikkaat ja voimakkaat. Tummanruskeat tai tumman meripihkan väriset silmät ovat pyöreät ja keskikokoiset. Karkea karva on aina lyhyttä. Tämän mustamaskisen rodun väritys vaihtelee useimmiten kellanruskeasta vaaleankeltaiseen. Musta muunnos on harvinaisempi, mutta nykyisin yhtä lailla virallisesti hyväksytty. Käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä saa olla valkoisia merkkejä.

pienoiskuva|Broholminkoira maatalousnäyttelyssä

Luonne ja käyttäytyminen

Broholminkoira on suuri, hyväluontoinen, ystävällinen vahtikoira. Se sopeutuu erinomaisesti uusiin tilanteisiin ja viihtyy ihmisten keskellä. Rotumääritelmän mukaan koirilla tulisi olla itsevarmoja.

Alkuperä

Broholminkoira tunnettiin jo keskiajalla Gudmen pikkukylässä Fynin saarella sijaitsevassa Broholmin linnassa. Alun perin tanskalaiset koirat olivat selvästi nykyistä pienempiä ja niillä oli pystyt korvat, minkä vuoksi rodun mastiffityyppisten esi-isien uskotaan saapuneen maahan ryöstöretkillä olleiden viikinkien mukana.

Näitä mastiffeja risteytettiin myöhemmin (englannin)mastiffien ja tanskandoggien kanssa. Rotu on koko olemassaolonsa ajan toiminut kodinvahtina, mutta alussa sillä saattoi olla muitakin tehtäviä. Rotu oli puhdas jo 1700-luvulla ja 1800-luvulla se ei ollut vielä ollenkaan harvinainen rotu etenkään Kööpenhaminassa. Monilla teurastajilla oli niihin aikoihin mastiffityyppisiä koiria, mistä johtui rodun nimitys teurastajankoira.

Rotua käytettiin myös metsästykseen 1600-luvulla. Se saavutti Tanskan kuninkaallisten suosion, mutta broholminkoiran kanta romahti nopeasti kun parimetsästys kiellettiin. 1800-luvun lopulla käyttöön tuli tanskalainen nimitys broholmeren kuninkaan riistanvartijana toimineen Broholmin kreivin Niels Frederik Bernhard Sehestedin mukaan. Tällä nimellä rotu tunnetaan yhä. Rodun elvyttäminen oli hänen ansiotaan.

Vuonna 1886 järjestettiin ensimmäinen tanskalainen koiranäyttely, jossa sovittiin broholminkoiran rotumääritelmästä. FCI käytti tuota samaa kuvausta hyväksyessään rodun vuonna 1982. Jalostusohjelman myötä broholminkoiria kasvatettiin myös Kööpenhaminan eläintarhassa vuosina 1859–1921. Samanaikaisesti Tivoli-huvipuistossa mustia yksilöitä käytettiin vahtikoirina. Rotua uhkasi sukupuutto myös 1900-luvun alussa virusten ja sisäsiitoksen myötä. Vielä vuonna 1939 broholminkoiria tavattiin näyttelyissä, mutta toinen maailmansota hävitti rodun lähes lopullisesti.

Tanskan kennelliitto julkaisi vuonna 1974 artikkelin jo lähes sukupuuttoon kuolleesta broholminkoirasta. Siihen vastasi 11-vuotiaan rekisteröimättömän uroksen omistaja, joka sai rodun kriittisen tilanteen vuoksi luvan ilmoittaa koiransa näyttelyihin nimellä Gamle Bjørn Fra Helsinge. Uros sai tuomarit vakuuttuneiksi siitä, että se edusti alkuperäistä rotua. Julkisuuden ansiosta broholminkoira saatiin elvytettyä.

Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin 7 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat syöpäsairaudet, selkäsairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet. Broholminkoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa kyynärniveldysplasia, aortan ahtauma, spondyloosi, osteokondroosi ja mahalaukunkiertymä.

Noin 82 %:lla broholminkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 1 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 20 %:lla rodun edustajista.

Aortan ahtaumaa (SAS) epäillään perinnölliseksi ja sitä esiintyy eriasteisena. Oireena vakavissa tapauksissa saattaa olla rytmihäiriöperäinen äkkikuolema tai sydämen vajaatoimintaoireet jo nuorella iällä.

Eriasteista spondyloosia esiintyy jopa 48 %:lla rodun edustajista. Selkäsairaudet ovatkin yksi rodun tyypillisimmistä kuolinsyistä. Broholminkoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto, sydäntutkimus ja selkälausunto.

Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tyypillisin esiintymispaikka on olkanivel, mutta osteokondroosia voi esiintyä myös muissa nivelissä. Broholminkoiralla osteokondroosia esiintyy erityisesti polvinivelessä.

Mahalaukun laajentuma ja kiertymä on hengenvaarallinen välitöntä hoitoa vaativa tila. Erityisesti suuret ja syvärintaiset koirarodut, kuten broholminkoira, ovat alttiita saamaan mahalaukun laajentuman ja kiertymän.

Katso myös

Cane corso Mastiffi

Lähteet Kennelliiton rotumääritelmä (pdf) Englanninkielinen artikkeli (pdf) Suomen seurakoirayhdistys ry Suomen Broholmeryhdistys ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

Viitteet

Aiheesta muualla Broholmer Finland ry Aktiivinen, kansainvälistä yhteistyötä edistävä ja jäsenmäärältään suurin yhdistys Suomessa (suomeksi, englanniksi...) Tanskan broholmeryhdistys, Broholmerselskabet (tanskaksi) Ruotsin ja Norjan broholmeryhdistys Saksan broholmeryhdistys Italian broholmeryhditys Broholminkoiria Alankomaissa (osittain englanniksi, hollanniksi)

Luokka:FCI 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat Luokka:Mastiffit Luokka:Seurakoirat Luokka:Tanskalaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit