Manowar on yhdysvaltalainen heavy metal -yhtye. Yhtyeen musiikki käsittelee esimerkiksi muinaisia legendoja ja historiallisia tapahtumia, mutta usein myös yhtyettä, sen jäsenten elämänasennetta ja vastakkainasettelua muuta maailmaa kohtaan. He ovat ottaneet paljon vaikutteita viikingeistä, keskiajan ritarikulttuurista ja antiikin tarustoista. Yhtye on myynyt yli 10 miljoonaa albumia.
Jäsenet Yhtyeen perustaja Joey DeMaio oli 1970-luvun puolella Black Sabbath -yhtyeen kiertueilla basso- ja pyroteknikkona, jolloin hän tapasi kitaristi Ross the Bossin. Saatuaan mukaansa vielä vanhan koulukaverinsa Eric Adamsin laulamaan, he perustivat Manowarin. Yhtyeen rumpaliksi tuli Donnie Hamzik, jonka tilalle tuli myöhemmin Scott Columbus. 1990-luvun alussa Columbuksen tilalle astui Rhino. Hän soitti levyllä The Triumph of Steel, jonka jälkeen rumpaliksi tuli taas Scott Columbus. Columbuksen kuoleman jälkeen Hamzik palasi tilapäisesti takaisin. Kitaristi Ross the Bossin lopetettua hänen tilalleen tuli 90-luvun alussa David Shankle, joka soitti yhtyeessä vain yhden levyn ajan. Seuraava kitaristi Karl Logan oli mukana 1990-luvun puolivälistä. Vuonna 2018 Logan pidätettiin lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista, jolloin Manowar erotti hänet yhtyeestä. Manowar-tribuuttiyhtyeessä soittaneet kitaristi E.V. Martel ja rumpali Marcus Castellani liittyivät nykyiseen kokoonpanoon.
Historia 1980–1983 Manowar syntyi New Yorkin Auburnissa vuonna 1980, basisti Joey DeMaio perustajanaan. Alussa ja ennen Manowarin perustamista Joey työskenteli pyro- ja bassoteknikkona Black Sabbathille. Black Sabbathin ”Heaven and Hell” -kiertueella Joey tapasi Shakin Streets -yhtyeen entisen kitaristin, Ross the Bossin ja niin Manowar syntyi. Laulajaksi värvättiin Joeyn koulukaveri Eric Adams ja rumpaliksi Carl Canedy, joka löydettiin lehti-ilmoituksen kautta. Yhtyeen nimeksi valittiin Manowar.
Vuonna 1981 yhtye äänitti ensimmäisen demonsa, joka sisälsi kappaleet ”Battle Hymn” ja ”Shell Shock”. Myöhemmin samana vuonna Carl päätti kuitenkin jättää Manowarin, ja kuuntelusessioiden kautta Donnie Hamzik pääsi rumpaliksi.
Ensimmäisen kunnollisen levytyssopimuksen Manowar sai Liberty Recordsilta, ja vuonna 1982 Manowar äänitti ensimmäisen täyspitkän studioalbuminsa, Battle Hymnsin, joka äänitettiin Criteria Studiolla Miamissa. Battle Hymnsin kaikki kappaleet olivat Joeyn ja Rossin kirjoittamia, ja ”Dark Avenger” -kappaleella vieraili Orson Welles kertojana. Battle Hymnsin myyntiluvut eivät olleet korkeat, mutta se sai hyviä arvosteluja Euroopassa ja Japanissa.
Battle Hymns -levyn sessoissa äänitettiin myös kappale ”Defender”, johon Orson Welles puhui intron. Kappale julkaistiin singlenä vuonna 1983, ja otettiin mukaan Fighting the World -albumille vuonna 1987.
Debyytin julkaisun jälkeen rumpali Donny Hamzik jätti yhtyeen. Myöhemmin Joey kuuli Scott Columbuksesta, jolla oli energinen ja tarkka tyyli. Joey päätti värvätä hänet heti Manowarin riveihin.
Niihin aikoihin Manowar pyydettiin esiintymään Reading-festivaalilla, mutta viikkoa ennen festivaalia Liberty Music purki yhtyeen levytyssopimuksen, ja Manowar joutui perumaan esiintymisensä ja jatkamaan esiintymisiä pienillä klubeilla. Myöhemmin Manowar teki uuden levytyssopimuksen Music for Nations in Englandin kanssa, ja sopimus allekirjoitettiin verellä. Sillä yhtye todisti, ettei se tule koskaan vaihtamaan tyyliään oikeasta heavy metalista.
Vuonna 1983 Manowar julkaisi toisen albuminsa, Into Glory Riden, joka oli samalla uuden rumpalin Scott Columbuksen ensimmäinen teos yhtyeessä. Albumi oli hieman erilainen verrattuna edelliseen Battle Hymnsiin, sen sanoitukset olivat hyvin eeppiset eikä se sisältänyt yhtäkään vastaavaa hittikappaletta kuin Manowarin nimikkokappale Battle Hymns -levyltä. Tosin muutama eeppisempi raita, kuten ”Gates of Valhalla” ja ”March for Revenge”, ovat pysyneet Manowarin seteissä kohtuullisen hyvin. Kokonaisuuteen ei siis käytännössä kuulunut kuin kaksi rokkarikappaletta (”Warlord” ja ”Gloves of Metal”), jotka nekin ovat jääneet vähäiselle huomiolle. Kuitenkin tosifanit ja Manowarin uskolliset kannattajat pitävät Into Glory Rideä jopa parhaana Manowar-tuotoksena. Into Glory Ridellä oli myös huonot soundit, ja osittain sen takia se jäi taka-alalle, Battle Hymnsin ja tulevien albumien varjoon. Huhun mukaan levy-yhtiö olisi julkaissut levystä epähuomiossa demo-version, jonka se oli saanut Manowarin promotessa itseään ennen levytyssopimuksen kirjoittamista. Into Glory Rideltä julkaistiin myös musiikkivideo kappaleesta ”Gloves of Metal”.
1984–1985 Aikaisin vuonna 1984 Manowar meni Kanadaan äänittämään uutta albumia ja sai samalla sessiolla aikaiseksi kaksi seuraavaa albumiaan. Ensin julkaistiin englantilaisiin kansantaruihin perustuva seitsenkappaleinen Hail to England, joka oli synkkä ja eeppinen kokonaisuus. Hail to Englandin nimi perustuu yhtyeen suureen suosioon Englannissa 80-luvulla, vaikkakin albumi sijoittui vain sijalle 83 Englannin virallisella top-listalla.
Hail to Englandia seurasi Spectacle of Might -kiertue Englannissa, joka oli menestys, mutta pian sen jälkeen, kesällä 1984, Music for Nations purki Manowarin levytyssopimuksen, koska yhtiö halusi jatkaa vain englantilaisten kokoonpanojen kanssa.
Samana vuonna Manowar kuitenkin teki uuden levytyssopimuksen 10 Recordsin kanssa ja julkaisi puoli vuotta Hail to Englandin jälkeen uuden levyn, Sign of the Hammer. Sign of the Hammerin aloituskappaleesta All Men Play On 10:stä julkaistiin single, jonka B-puolella oli albumin neljäs kappale, Mountains. Vaikka Sign of the Hammer oli äänitetty edellisen Hail to Englandin kanssa samaan aikaan, olivat sen soundit tavallaan hieman terävämmät ja ei niin tummat. Levy sisälsi 8 kappaletta, joista yksi oli instrumentaali, Thunder Pick, jonka Joey soitti yksin bassollaan. Kappaleet olivat Joeyn itsensä kirjoittamia, lukuun ottamatta kuudetta kappaletta, The Oathia, jonka Joey kirjoitti Ross the Bossin kanssa. Albumin kansikuvitus oli pelkistetty, ja siinä oli skandinaavijumala Thorin sotavasara, josta myöhemmin aikojen saatossa tuli Manowarin merkki ja leima ympäri maailman. Levyllä oli myös itsesensä Thorin mukaan nimetty kappale, Thor (The Power Head). Levyn lopetuskappale taas, Guyana (The Cult of the Damned), oli synkkä edellisen lopettajan Bridge of Deathin tapaan ja kertoi vuoden 1978 joukkoitsemurhasta Guyanassa. Levyn nimeä kantava viides raita, Sign of the Hammer, oli avain asemassa sillä sen kertosäkeestä on jäänyt Manowar-fanien keskuuteen riimi ”Sign of the Hammer be our Guide” -hokema ja tunnus.
1986–1989 Vuoden 1986 alkuun asti Manowar oli maailmankiertueella Motörheadin kanssa, promoamassa materiaaliaan ja levittämässä sanaa oikeasta heavy metalista. Kiertueelta palattuaan yhtye alkoi työstää uutta materiaalia, mutta kun uusi albumi oli saatu valmiiksi ja se oli tarkoitus lähettää painoon, 10 Records meni konkurssiin ja levyä ei saatu julkaistuksi.
Kuitenkin vuonna 1987 Manowar solmi uuden levytyssopimuksen Atlantic Recordsin kanssa, ja Fighting the World julkaistiin, ”Blow Your Speakers” -singlen johdattelemana, joka ylitti kaikki edelliset myyntiluvut. Fighting the World -levyn ”Violence and Bloodshed” -kappale oli omistettu Vietnamin sodalle, ja kappaleessa Defender voi kuulla vanhan tutun, näyttelijä Orson Wellesin äänen. Levyn kansi kuvasi yhtyeen jäseniä kädet nostettuina ilmaan, kuten nykyään Manowarin keikoilla on aina tapana. Fighting the Worldin myötä Manowar myös tuli entistä enemmän faniystävälliseksi ja päästi fanejaan lavalle laulamaan kanssaan ja jopa soittamaan kitaraa.
Samana vuonna Manowar pääsi Guinnessin ennätyskirjaan maailman kovaäänisimpänä yhtyeenä.
Fighting the Worldin julkaisusta lähtien syyskuuhun 1988 Manowar oli koko ajan jatkuvalla kiertueella, ja lopulta oli aika aloittaa uuden albumin äänitykset. Uusi albumi nimettiin Kings of Metalliksi, joka kriitikoiden mielestä vielä tänäkin päivänä on yksi heavy metalin kulmakivistä ja vaikuttajista. Albumin kappalemateriaali oli monipuolisempaa kuin ennen. Kappale The Crown and the Ring (Lament of the Kings) äänitettiin Saint Paulin katedraalissa, Englannin Birminghamissa satapäisen kirkkokuoron kanssa, ja siitä tuli Manowarin omaperäinen leima, joka nykyään lopettaa jokaisen keikan soiden taustalla outrona yhtyeen poistuessa lavalta. Kings of Metal sisälsi myös kaksi ehkä Manowarin tunnetuinta kappaletta ja sen musiikin kulmakiveä, nimikkokappale Kings of Metalin ja Hail and Killin. Albumi sijoittui myös monessa paikassa ympäri maailman ensimmäisille sijoille top-listoilla, ja sitä seurasi kaksi kiertuetta.
Pian Kings of Metallin jälkeen Ross the Boss päätti jättää yhtyeen musiikillisten erimielisyyksien takia ja siirtyi soittamaan bluesin kaltaista hard rockia.
1990–1993 Ross the Bossin lähdettyä Manowar piti taitokilpailun, johon osallistui yli 150 kitaristia. Lopulta yhtyeeseen valittiin (Michael) David Shankle, joka oli aiemmin soittanut kokoonpanossa nimeltä American Rockers from Chicago. Davidin liittyminen Manowariin ei kuitenkaan ollut aivan sattumaa, sillä yhtyeet olivat tavanneet jo Fighting the Worldin aikoihin, eikä kontaktia ollut unohdettu.
Davidin liittymisen jälkeen Manowarin elämänkaaressa seurasi kahden vuoden mittainen pitkä kiertueputki, jonka loppupuolella yhtye oli täynnä ideoita uudelle levylle. Ongelmitta ei kuitenkaan tälläkään kertaa selvitty, kun "virallisen" tarinan mukaan Scottin lapsi tuli vakavasti sairaaksi ja Scottin oli lopetettava soittaminen. Scott kuitenkin löysi rumpupallille itsensä korvaajan, Kenny Earl Edwardsin (lempinimi Rhino). Vuonna 2010 antamassaan haastattelussa Scott Columbus kuitenkin kertoi, ettei hänen poikansa oikeasti ollut koskaan sairas, ja antoi ymmärtää eron johtuneen muista syistä.
Niihin aikoihin alternative- ja grunge-musiikki oli suosittua, ja niin Atlantic Recordsin johtaja pyysi Manowaria tekemään jotain sen suuntaista. Manowar kuitenkin piti päänsä ja verilupauksensa ja julkaisi vuonna 1992 uuden albumin, The Triumph of Steelin. Se äänitettiin Manowarin omalla studiolla New Yorkissa, ja sen aloituskappaleena oli massiivinen yli 28 minuuttia kestävä Achilles, Agony and Ecstacy.
Saksassa The Triumph of Steel sijoittui ensin virallisella listalla sijalle 35, mutta sen tie johti kuitenkin aina listan sijalle 8 asti, ilman minkäänlaista singleä tai videota. Kreikassa levy myytiin välittömästi loppuun ja lisäpainokset olivat heti tarpeen. Räjähdysmäistä levymyyntiä seurasi Manowarin ensimmäinen esiintyminen Kreikassa, jota oli katsomassa yli 15 000 fania Ateenan Stadium of Peace and Friendshipillä. The Triumph of Steelin kiertueella pidettiin myös jättimäinen keikka Saksan Hannoverissa, jossa yhtye rikkoi oman maailmanennätyksensä maailman kovaäänisimpänä yhtyeenä ja soitti 129,5 desibelin voimalla ympäri maailman ilmoitetussa tapahtumassa, käyttäen ennätyksen tekemisessä yli kymmentä tonnia kustomoituja ja juuri Manowarille rakennettuja erikoisvälineitä.
Vuonna 1993 Manowar lopetti levytyssopimuksensa Atlantic Recordsin kanssa ja vaihtoi Geffen Recordsille. Seuraavana vuonna Manowar julkaisi ensimmäisen levynsä Geffen Recordsin kanssa, parhaiden kappaleidensa kokoelman The Hell of Steelin, joka sisälsi bonuksena saksalaisille faneille kappaleesta Heart of Steel Saksaksi lauletun version, Herz aus Stahlin.
1994–2000 Kokoelmalevyn ja kiertueen jälkeen David Shankle kuitenkin jätti yhtyeen, ja Scott palasi rumpupallille syrjäyttäen Rhinon. Manowar ei kuitenkaan ollut kauan ilman kitaristia kun Joey löysi Karl Loganin, joka miltei ajoi Joeyn yli moottoripyörällään.