Moskeija

pienois|Moskeija Malesiassa, oikealla minareetti.

Moskeija ()Arabian kirjan ج voidaan translitteroida myös kirjaimella ǧ tai dž on islaminuskossa perusmuodossaan yksinkertaisesti puhdas alue, joka on tarkoitettu rukoiluun. Sillä tarkoitetaan myös rakennusta, jossa muslimit rukoilevat. Moskeijan välttämätön osa on matoilla katettu rukoussali, jossa on mahdollisimman suuri, avoin ja kalustamaton lattiatila rukoukseen osallistujille. Moskeijaan voi kuulua yksi tai useampi minareetti () eli torni, josta kutsu rukoukseen kuulutetaan. Minareetit yleistyivät 1000-luvulla.

Miespuolisia muslimeja kannustetaan rukoilemaan viisi päivittäistä rukoustaan yhteisesti moskeijassa. Musliminaiset voivat vapaasti rukoilla, missä se on mukavinta.

Terminologia Moskeijan arabialainen kantasana tarkoittaa ”rukouspaikkaa”. Yksinkertaisimmillaan se on puhdas alue, joka on tarkoitettu rukoiluun. Vaikka muslimit katsovat, että ”koko maailma on moskeija”, on sanalla myös kapeampi merkitys, joka tarkoittaa varta vasten moskeijaksi tehtyä ja Jumalalle omistettua rakennusta.

Varsinainen moskeija

Moskeijalle on šariassa omat sääntönsä, joihin kuuluvat ainakin seuraavat asiat: moskeijan käyttötarkoitusta ei saa muuttaa; moskeijaa ei saa myydä; moskeijaan astuttaessa lausutaan kaksi rakaa; rituaalisesti epäpuhdas, kuten nainen, jolla on kuukautiset ei saa tulla moskeijaan. Nämä säännöt eivät koske musallaa. Moskeija ei liioin voi olla kerrostalossa, jonka ala- tai yläpuolella on muita tiloja. Moskeijarakennuksessa ei saa olla sen seinään rajoittuvia muita tiloja. Niinpä Helsingin suurmoskeijahankkeen piirustuksissa rukoushuone oli suunniteltu erilliseksi rakennukseksi niin sanotusta kulttuurikeskuksesta. Lahden moskeijan yhteydessä on luokkatiloja, joten Lahden islamilaisen valistusyhdistyksen puheenjohtaja Fayrullah Evirken katsoi, ettei kyseessä ole moskeija vaan kulttuurikeskus. Antero Leitzingerin mukaan tataarit pitävät moskeijana rakennusta vain, jos siinä on myös minareetti.

Perjantaimoskeija

Jos moskeijassa on saarnastuoli eli minbar, se on perjantaimoskeija eli ǧama (). Esimerkiksi Kairouanin suuri moskeija on arabiankieliseltä nimeltään perjantaimoskeija ()‎. Saarnastuolia tarvitaan perjantain keskipäivän rukouksen saarnaa varten.

Musalla

Rukouspaikasta, joka voi olla myös ulkotila kuten moskeijan piha, käytetään nimitystä musalla (). Muslimien rukoustilat, jotka sijaitsevat esimerkiksi kerrostalossa, eivät täytä kaikkein tiukimpia moskeijalle asetettuja ehtoja. Sen takia niistäkin voidaan käyttää nimeä musalla, joka voidaan kääntää rukoushuoneeksi. Muslimien tavallisessa kielenkäytössä rajanveto moskeijan ja musallan välillä ei ole ehdoton. Rukouspaikka

Islam ei vaadi moskeijalta rukouspaikkana mitään erityistä, sillä muslimi voi rukoilla missä tahansa, minne pystyy rukousmaton levittämään.Rippin & Bernheimer 2019, s. 103 Profeetta Muhammedin kerrotaan sanoneen, että missä vain oikeauskoiset rukoilevat, siellä on moskeija. Muhammedin kerrotaan myös lausuneen: ”Koko maa on tehty minulle rukouspaikaksi (– –) siksi seuraajani voivat rukoilla aina kun on sen aika”. Rukoukset eivät siten ole sidoksissa paikkaan tai rakennukseen. Rukouspaikat voi silti jakaa varustelun perusteella kolmeen luokkaan: perjantaimoskeijat, moskeijat ja rukoushuoneet.

Muslimin päivään kuuluu viisi rukoushetkeä. Rukoukset suoritetaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. Perjantain keskipäivän rukous tulisi kuitenkin rukoilla yhdessä muiden miesten kanssa moskeijassa. Tätä vaaditaan etenkin wahhabilaisuudessa.

Muut tarkoitukset

pienois|Yöllinen ramadan-ateria Taipein moskeijassa. Moskeija ei ole pelkästään rukoilemista varten, vaan se on monenlaisen toiminnan keskus. Se on kokoontumispaikka häille ja hautajaisille, kauppojen vahvistamiselle ja almuveron kokoamiselle. Siellä voidaan tilapäisesti levätä tai yöpyä. Moskeijassa on yleensä uskonnollista kirjallisuutta, johon voi syventyä. Paastokuukauden aikana siellä voidaan yön tullen syödä ja juoda yhdessä.

Moskeija on usein avoinna myös rukousaikojen ulkopuolella. Ei-muslimilta on pääsy kielletty Mekan moskeijaan, mutta muissa he voivat vierailla luvan saatuaan. Lakikoulukunnista malikiitit ovat rajoittaneet ei-muslimien pääsyä moskeijoihinsa. Malikiittimoskeijoita on etenkin Pohjois-Afrikassa.

Itikaf

Itikaf tarkoittaa hengellistä retriittiä, jossa moskeijaan vetäydytään mietiskelemään useiksi päiviksi. Sen tavallisin muoto on viettää 10 päivää ja yötä moskeijassa Ramadanin lopussa. Tämän nimityksenä on sunnah. Tapa johtuu siitä, että Ramadanin viimeisten kymmenen yön joukossa on niin sanottu Voiman yö (suura 97), jolloin lausutut rukoukset ovat tuhansia kertoja ansiokkaampia kuin muina kuukausina. Juuri tuona yönä sanotaan Koraanin laskeutuneen alas profeetta Muhammedille. Oppineet eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, mikä yö tarkkaan ottaen on se oikea. Esimerkiksi Abu Dawud antaa hadithin joka toteaa: ”Jumalan profeetta neuvoi: etsikää Voiman yötä seitsemän viimeisen päivän joukosta”. Al-Bukharin mukaan Voiman yö on joku kymmenen viimeisen Ramadan-kuun päivän joukosta. Aishan kertoman mukaan Profeetalla oli tapana vetäytyä rukoukseen (itikaf) kymmenen viimeisen päivän ajan Ramadan-kuussa kunnes hän kuoli. Sen jälkeen hänen kaikki vaimonsa jatkoivat tapaa. Tämän takia monet muslimit ottavat vapaata työstä voidakseen rukoilla läpi yön. Rukoukset tuovat ansioita Paratiisiin pääsemiseksi.

Itikafin muita muotoja on nafi, joka voi kestää vain yhden päivän sekä waǧib, joka tarkoittaa pakollista itikafia sen johdosta, että siitä on annettu lupaus Jumalalle.

Käytös ja etiketti

Rituaalinen peseytyminen

pienois|Peseytymisalue pakistanilaisessa moskeijassa. Rukousta edeltää monimutkainen rituaalipesu (), jota varten moskeijan edustalla on vesisäiliö, allas tai vesiposti. Rituaalinen peseytyminen suoritetaan sunnalaisessa islamissa seuraavasti:

Kädet pestään ranteita myöten kolme kertaa. Aloitetaan oikeasta kädestä. Nenä huuhdellaan kolme kertaa ottamalla vettä oikeaan käteen, vetämällä vettä nenään ja puhaltamalla se ulos kolme kertaa. Nenän huuhtelu johtuu siitä, että muslimit uskovat Saatanan voivan majoittua nenään, minkä takia nenä täytyy myös herätessä huuhdella. Kasvot pestään kolme kertaa. Kasvot kastellaan hiusrajasta leukaan ja korvasta korvaan. Oikea käsivarsi kyynärpää mukaan lukien pestään kolme kertaa, samoin vasen käsivarsi. Kostutetaan kädet ja pyyhkäistään niillä kevyesti hiukset otsalta niskaan. Kostutetaan kädet ja pestään korvat peukaloita ja etusormia käyttäen. Pestään oikea jalka nilkkaa myöten kolme kertaa. Sama tehdään vasemmalle jalalle.

Šiialainen rituaalipesu poikkeaa tästä ja suoritetaan seuraavasti:

Ota oikea henkinen asenne Poista silmälasit, käsineet ym. Ota vettä oikealla kädellä ja sivele kasvoja ylhäältä alas Kiinnitä huomiota myös sieraimiin, huuliin ja silmiin Saman voi tehdä toiseen kertaan, mutta kolmas kerta on kielletty Pese oikea käsi kyynärpäätä myöten kaksi kertaa käyttäen vasenta kättä. Varmista, että pesu ulottuu kaikkialle. Pese vasen käsi yhden kerran kyynärpäätä myöten. Tee viiva otsasta niskaan pään keskellä. Tee viiva oikean jalan varpaista nilkkaan. Toista sama vasemmalle jalalle.

Pesun jälkeen lausutaan uskontunnustus (šahada). Islamilainen moskeijaopas kertoo, että moskeijaan astuttaessa lausutaan rauhan toivotus ”al-salamu alaikum” (), johon vastataan ”wa alaikum al-salam” (). Toivotuksen voi sanoa, vaikka ihmiset rukoilisivat. Rukoileva saa tällöin vastata käden liikkeellä.

Moskeijassa kävijän tulee käyttäytyä arvokkaasti ja kunnioittavasti. Moskeijassa tulee puhua hiljaa, eikä keskusteluissa tule käsitellä aiheita, jotka voivat herättää pahennusta. Rukoilevan ihmisen editse ei pidä kulkea. Muita ei saa häiritä äänekkyydellä, esimerkiksi lukemalla Koraania liian kovalla äänellä.Umdat al-Salik, 2017, s. 878.

Siisteys ja vaatetus pienoiskuva|Rukoushetki Lahden moskeijassa vuonna 2016. Oikealla perjantairukouksessa käytettävä minbar, vasemmalla Mekan suuntaa osoittava syvennys, mihrab. Siisteydestä ja vaatetuksesta moskeijaopas toteaa: ”Yleiseen siisteyteen tulee kiinnittää huomiota, ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että hengityksestä tai vaatteista ei saa lähteä hajua, joka voi häiritä toisia. Kengät tulee riisua siihen tarkoitetussa paikassa, joko moskeijan sisäänkäynnin luona tai rukoussalin sisäänkäynnin luona (– –) Moskeijassa käyvän tulee pukeutua siveellisesti. Miehillä tulee olla yllään läpinäkymätön asu, joka ylettyy polvien alapuolelle ja joka on löysä. Naisilla tulee olla yllään löysä asu, joka peittää sekä nilkat ja ranteet että kaulan ja pään”.

Miehet ja naiset moskeijassa

Sukupuolet on erotettu toisistaan: ”Moskeija on rukouspaikka, ja jotta kumpikin sukupuoli voi keskittyä rukoilemiseen häiritsemättä toisiaan, naiset rukoilevat rukoussalin takaosassa ja miehet salin etuosassa. Moskeijassa voi myös olla erilliset rukoussalit tai rukousosastot sekä peseytymishuoneet”.

Ei-muslimit

Ei-muslimien vierailusta opas kertoo: ”Monet moskeijat, varsinkin länsimaissa, ottavat mielellään vastaan vieraita, jotka eivät ole muslimeja. Vieraan on hyvä tuntea itsensä tervetulleeksi ja rentoutuneeksi ja olla pelkäämättä toimivansa väärin. Tavallinen kohtelias käytös riittää usein pitkälle, ja muslimit ovat usein hyvin ymmärtäväisiä, jos joku toimii väärin tietämättään. Muilta kuin muslimeilta ei odoteta rituaalien noudattamista tai erityisiä kunnioituksen osoituksia, vaan tavallista kohteliaisuutta”.

Historia

Historian vanhimman moskeijan kerrotaan olevan Muhammedin vuonna 622 Medinaan rakennuttama kotimoskeija.Palva, Heikki: Taiteet ja arkkitehtuuri. Teoksessa Siitä kerrotaan kuitenkin vasta 800-luvulla, joten monet pitävät sitä myöhemmin luotuna legendana.

Vanhimpia arabien rakennuttamia temppeleitä ovat kalifi Abd al-Malikin vuonna 691 Jerusalemiin rakennuttama Kalliomoskeija sekä kalifin seuraajan Al-Walidin vuonna 706 Damaskokseen rakennuttama Umaijadimoskeija, joka tehtiin purkamalla paikalla sijainnut Johannes Kastajan katedraali. Umaijadimoskeijan sisällä on edelleen Johannes Kastajan pyhäinjäännösarkku. Joidenkin tutkijoiden mielestä nämä varhaiset rakennukset eivät vielä olleet islamilaisia pyhäkköjä, vaan arabikristillisiä temppeleitä.

Koraanikoulut ja madrasat

Turkkilaiset seldžukit kehittivät 1000-luvulla Keski-Aasiassa islamilaisen koulujärjestelmän, jossa moskeijoiden yhteyteen perustettiin kouluja (madrasa). Kun koraanikoulujen tärkein ja lähes ainoa oppiaine oli Koraanin ulkoa opettelu, madrasat olivat korkeampia oppilaitoksia, joissa koulutettiin uskonnollista virkamiehistöä sunnalaisen islamin oppeihin. Madrasat levisivät koko islamilaiseen maailmaan. Koraanikoulut ja madrasat toimivat yleensä moskeijoiden yhteydessä.

Moskeijan arkkitehtuuri

pienois||Istanbulin Hagia Sofia. Islamilaisessa maailmassa on kehittynyt useita moskeijatyyppejä. Varhaiset abbasidimoskeijat saivat suorakaiteen muotoisen esikuvansa kristillisistä kirkoista. Osmanityyliselle moskeijalle on ominaista avara, kupolin kattama rukoushuone sekä minareetit. Osmanityyli levisi Osmanien valtakunnan koko alueelle Balkanista Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan. Tyyli alkoi muotoutua Anatoliassa jo ennen Konstantinopolin valloitusta, mutta sen ilmeisenä esikuvana oli Bysantin merkittävin rakennus eli Istanbulin Hagia Sofia, vuonna 537 rakennettu kristillinen kirkko. Sen kupolirakenteen varhainen esikuva oli vuorostaan saatu Rooman Pantheonista, josta jäljet mahdollisesti johtavat keisari Neron Kultaiseen taloon. Konstantinopolin valloituksen jälkeen Hagia Sofia muutettiin moskeijaksi. 1900-luvulla öljyn tuoman vauraus johti uuteen moskeijarakentamisen aaltoon, joka on edistänyt islamilaista nykyarkkitehtuuria. Suunnittelutöihin ovat osallistuneet myös ei-islamilaiset arkkitehdit.