Children of Bodom (lyh. CoB, C.O.B.) on suomalainen vuonna 1993 Espoossa perustettu äärimetalliyhtye, joka lopetti toimintansa joulukuussa 2019. Yli 2 miljoonaa myytyä albumia maailmanlaajuisesti, yli 600 miljoonaa toistokertaa suoratoistopalveluissa, seitsemän kotimaan virallisen albumilistan ykkössijaa ja 15 kultarajan saavuttanutta julkaisua tekevät siitä yhden kotimaassa ja kansainvälisesti menestyneimmistä suomalaisista metalliyhtyeistä.
Helmikuussa 2026 muun muassa Children of Bodomin entisistä jäsenistä muodostettu tribuuttikokoonpano soitti kaksi Children of Bodom - Celebration of Music -konserttia yhtyeen vuonna 2020 edesmenneen keulakuvan ja pääasiallisen lauluntekijän Alexi Laihon muistoa kunnioittaen. Kokoonpanon on tiedotettu palaavan konserttilavoille kesällä 2027.
Children of Bodom julkaisi ennen hajoamistaan kymmenen täyspitkää studioalbumia, kaksi livealbumia, kaksi kokoelma-albumia, kaksi minialbumia, yhden cover-albumin, sekä konserttitaltioinin DVD-muodossa. Yhtyeen hajoamisen jälkeen on julkaistu yksi Livealbumi, jonka materiaali oli äänitetty jäähyväiskonsertissa helsingin jäähallilla 29. joulukuuta 2019.
Children of Bodomin hajottua vuonna 2019 Alexi Laiho ja kitaristi Daniel Freyberg perustivat Bodom After Midnight-yhtyeen, joka nimettiin Children of Bodomin samannimisen kappaleen mukaan. Huhtikuussa 2021 Daniel Freyberg tiedotti yhtyeen lopettavan toimintansa Alexi Laihon poismenon vuoksi.
Historia
IneartheD (1993–1997)
Vuonna 1993 kitaristi Alexi Laiho ja rumpali Jaska Raatikainen perustivat yhtyeen nimeltä IneartheD. He olivat tunteneet toisensa jo varhaislapsuudesta lähtien, ja olivat kiinnostuneet raskaasta metallista, varsinkin death metalista, kuten Entombed- ja Obituary-yhtyeistä. Laihon ja Raatikaisen ensimmäinen orkesterikokoonpano syntyi, kun basisti Samuli Miettinen liittyi yhtyeeseen. IneartheD äänitti ensimmäisen demonsa Implosion of Heaven vuoden 1993 elokuussa.
Miettinen toimi IneartheDin pääsanoittajana kahden vuoden ajan, kunnes erosi yhtyeestä hänen perheensä muutettua Yhdysvaltoihin vuonna 1995. Hänen viimeinen tuotoksensa IneartheDissa olivat sanat yhtyeen toiseen demoon, Ubiquitous Absence of Remissioniin. Toista demoa tehdessään IneartheD työskenteli ensimmäistä kertaa yhdessä tuottaja Anssi Kipon kanssa Astia-studiolla. Ubiquitous Absence of Remissionilla yhtye käytti kappaleissaan ensimmäistä kertaa myös kosketinsoitinta. Laiho, joka oli aiemmin vain säveltänyt, alkoi toimia myös sanoittajana.
Tuohon aikaan Raatikainen soitti käyrätorvea paikallisessa big bandissa, jonka harjoituksissa hän tapasi trumpetisti Alexander Kuoppalan, joka oli myös taitava kitaristi. Pian IneartheDin toisen demon teon jälkeen Kuoppala liittyi rytmikitaristiksi IneartheDiin.
Henri Seppälä, jonka Laiho ja Raatikainen tunsivat kouluajoilta, valittiin Yhdysvaltoihin muuttaneen Miettisen korvaajaksi IneartheDin basistiksi. Bassonsoiton lisäksi Seppälä lauloi myös usein taustoja. Lisäksi yhtye värväsi Jani Pirisjoen soittamaan koskettimia. Molemmat pojat liittyivät IneartheDiin alkuvuodesta 1996.
pienoiskuva|Henkka Seppälä oli yhtyeen basisti vuodesta 1996.
Tällä uudella kokoonpanolla IneartheD nauhoitti kolmannen demonsa, jonka nimi oli Shining. Tämä demo ei vakuuttanut levy-yhtiöitä sen enempää kuin aiemmatkaan, ja yrityksistä huolimatta heidän musiikkinsa sai vain vähän huomioita ja keikkoja he saivat vain paikallistapahtumiin. Viimeisenä keinona yhtye päätti äänittää itse ensimmäisen albuminsa.
Laiho halusi hyödyntää koskettimia tehokkaammin, mutta Pirisjoki oli harvoin läsnä harjoituksissa, joten hän sai potkut ja hänet korvattiin Raatikaisen ystävällä, jazzpianisti Janne Wirmanilla.
Wirman oli tekijä, joka IneartheDista puuttui. Hänen mukanaolonsa loi yhtyeelle tyylin, joka on nykyään ominaista myös Children of Bodomille. IneartheD julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 1997. Pienen belgialaisen levy-yhtiön oli tarkoitus julkaista heidän debyyttialbuminsa Something Wild, mutta Thy Serpent -yhtyeen Sami Tenetz sai kopion käsiinsä Kuoppalan kautta. Sen seurauksena IneartheD allekirjoittikin levytyssopimuksen Spinefarm Recordsin kanssa maanlaajuiseen julkaisuun.
Spinefarm-sopimuksen takia yhtyeen täytyi keksiä uusi nimi, sillä he olivat tehneet belgialaisen yhtiön kanssa sopimuksen IneartheD-nimellä. Yhtyeelle etsittiin nimeä mm. paikallisesta puhelinluettelosta, ja kun he pääsivät luettelossa Bodominjärven kohdalle, he tajusivat, että se on nimi jolla on vaikutusta ja mielenkiintoinen tarina. Yhtyeellä oli pitkä lista erilaisista Bodom-nimivaihtoehdoista ja lopulta he päätyivät nimeen Children of Bodom.
Something Wild (1997)
pienoiskuva|Kosketinsoittaja Janne Wirman liittyi yhtyeeseen vuonna 1997.
Children of Bodom ja Anssi Kippo tuottivat, äänittivät ja miksasivat Something Wildin Astia-studiolla Lappeenrannassa. Tuodakseen itseään esille Children of Bodom toimi Dimmu Borgirin lämmittelijänä vuonna 1997. Menestys sai Nuclear Blastin edustajan lähestymään heitä julkaisusopimuksella Euroopassa. Sopimus allekirjoitettiin seuraavana vuonna. Something Wild julkaistiin virallisesti marraskuussa 1997 ja kappaleesta "Deadnight Warrior" kuvattiin mainostarkoituksiin musiikkivideo. Videon ohjasi Mika Lindberg pienellä tuhannen euron budjetilla.
Vaikka Laiho oli hyvin kriittinen kaikkea kirjoittamaansa musiikkia kohtaan, hän totesi inhoavansa albumeistaan eniten Something Wildia. Tämän albumin äänityksissä Laiho yritti matkia idolinsa Yngwie Malmsteenin tyyliä, minkä vuoksi Something Wildin musiikkia on vaikea soittaa. Lisäksi albumilla on havaittavissa muutamia lainauksia Mozartilta, muun muassa tämän 25. sinfoniasta ja 20. pianokonsertosta lainatut teemat.
Children of Bodomin ensimmäinen Euroopan kiertue alkoi helmikuussa 1998. Janne Wirman tosin keskittyi opintojensa viimeistelyyn eikä osallistunut kiertueelle, joten hänen tilallaan soitti Erna Siikavirta. Kiertueella Children of Bodom soitti yhdessä mm. Hypocrisyn, Kovenantin ja Agathodaimonin kanssa.
Kuukautta myöhemmin Children of Bodom nauhoitti Astia-studiolla Anssi Kipon kanssa uudet kappaleet "Towards Dead End" ja "Children of Bodom". Jälkimmäinen oli mukana Spinefarm Recordsin kokoelmalevyllä, joka oli kahdeksan viikkoa Suomen listojen huipulla.
Children of Bodom teki toisen Euroopan kiertueen syyskuussa 1998, mutta taaskaan Wirman ei voinut olla mukana. Kiertueella koskettimia soitti Laihon silloinen tyttöystävä Kimberly Goss.
Hatebreeder (1998–1999)
pienoiskuva|Alexander Kuoppala soitti toista kitaraa yhtyeessä vuosien 1995–2003 ajan.
Children of Bodomin toinen albumi Hatebreeder nauhoitettiin vuosien 1998-1999 vaihteessa Anssi Kipon kanssa Astia-studiolla. Albumin nimen piti alun perin olla Towards Dead End, mutta studiossa yhtyeen jäsenet päättivät vaihtaa nimen. Luodakseen odotusta Suomessa, he julkaisivat "Downfall"-singlen kaksi viikkoa ennen albumin julkaisua. Kappaleesta kuvattiin musiikkivideo, jonka ohjasi jälleen Mika Lindberg. Hatebreeder oli listojen huipuilla useissa Euroopan maissa. "Downfallin" ja Hatebreederin menestyksen ansiosta Children of Bodom pääsi soittamaan kolme keikkaa Japaniin Sinergyn ja In Flamesin kanssa heinäkuussa 1999. Yhtyeen myöhemmin julkaistu livealbumi "Tokyo Warhearts" nauhoitettiin näissä konserteissa.
Follow the Reaper (2000)
Kolmannen albumin äänittämiseen Children of Bodom päätti Astia-studion sijasta käyttää Peter Tägtgrenin Abyss-studiota Ruotsissa. Äänitykset suoritettiin elo- ja syyskuussa vuonna 2000. Follow the Reaper -nimen saanut albumi julkaistiin maailmanlaajuisesti vuoden 2000 lopulla. "Everytime I Die" -singlestä tehdyn musiikkivideon ohjasi Apulanta-yhtyeen silloinen basisti Tuukka Temonen.
Hate Crew Deathroll (2002–2004)
Helmikuussa 2002 Children of Bodom alkoi kirjoittaa uusia kappaleita tulevalle levylle, jonka nimeksi tuli Hate Crew Deathroll. He palasivat Astia-studiolle työskentelemään jälleen tuottaja Anssi Kipon kanssa. Äänitys tehtiin elo- ja syyskuussa, ja albumi julkaistiin Suomessa tammikuussa 2003. Se pysyi suomalaisilla listoilla yhteensä kolme viikkoa ja siitä tuli yhtyeen ensimmäinen kultaa myynyt albumi.
3. tammikuuta 2003 suomalainen Metal Music Awards järjestettiin Tavastialla Helsingissä Sirkkelirockin osana. Children of Bodom palkittiin vuoden suomalaisena yhtyeenä.
Children of Bodomin ensimmäinen maailmankiertue alkoi 2003 ja kesti vuoden 2004 loppupuolelle. Kiertueella oli paljon loppuunmyytyjä konsertteja, mutta sen aikana Kuoppala päätti erota yhtyeestä henkilökohtaisista syistä. Griffin-yhtyeen kitaristi Kai Nergaardia pyydettiin Kuoppalan tilalle, mutta hän ei hyväksynyt tarjousta. Niinpä paikan otti Laihon bändikaveri Sinergystä, Roope Latvala, kunnes pysyvä ratkaisu löytyisi. Tämä kokoonpano esiintyi ensi kertaa Moskovassa 16. elokuuta 2003.
Are You Dead Yet? (2004–2007)
pienoiskuva|Stonessa tunnetuksi tullut Roope Latvala soitti yhtyeessä vuodet 2003–2015.
Onnistuneen maailmankiertueen jälkeen Latvalasta tuli pysyvä jäsen ja he alkoivat levyttää EP:tä nimeltä "Trashed, Lost & Strungout" ja singleä nimeltä "In Your Face". Vuoden 2005 lopussa julkaistiin albumi Are You Dead Yet?, jonka tyyli poikkesi aikaisemmista levyistä. Albumin kappaleissa oli aiempaa yksinkertaisempia ja raskaampia kitarariffejä sekä vaikutteita industrial-musiikista. Fanien reaktiot olivat vaihtelevia, mutta albumista tuli yhtyeen kaupallisesti menestynein. Se sai Suomessa kultalevyn ja saavutti ensimmäisen sijan Suomen listoilla, 16. Saksassa, 16. Ruotsissa, ja 17. Japanissa. Yhtyeen seuraava julkaisu, DVD-single kappaleesta "In Your Face", sisälsi musiikkivideon, backstage-materiaalia bändistä ja livekappaleen "Sixpounder" Wacken Open Air-festivaaleilla 2004.
Tammikuussa 2005 single "In Your Face" nousi Britannian Top 40 Rock Singles -listan ykköseksi.
Toukokuussa 2006 muutama eurooppalainen lehti julkaisi vanhan Children of Bodomin promokuvan ja väitti kuvassa olevan Lordi-yhtyeen jäsenet ilman naamioita. Väärinkäsitys perustui ilmeisesti siihen, että kuvassa oli mukana kosketinsoittaja Erna Siikavirta, joka korvasi tilapäisesti Janne Wirmanin Children of Bodomin ensimmäisellä Euroopankiertueella 1998.
Children of Bodomin live-DVD Chaos Ridden Years – Stockholm Knockout Live julkaistiin 5. joulukuuta 2006. Se sisältää yli 90 minuuttia livemateriaalia konsertista Tukholmassa 5. helmikuuta 2006. Se sisältää myös kaikki yhtyeen musiikkivideot ”Needled 24/7:n” videota lukuun ottamatta. Kitaristi Alexi Laiho valittiin maailman parhaaksi kitaristiksi vuonna 2006 MetalHammer-lehdessä.
Kesäkuussa 2006 yhtye aloitti yhden mittavimmista kiertueistaan, Unholy Alliancen. Children of Bodom kiersi Slayerin, Lamb of Godin, Mastodonin, In Flamesin ja Thine Eyes Bleedin rinnalla. Yhtyeet keikkailivat Yhdysvalloissa kesä-heinäkuussa ja Euroopassa loka-marraskuussa.
Blooddrunk (2008–2009)
Loka-joulukuussa 2007 yhtye nauhoitti kuudennen studioalbuminsa, Blooddrunkin, joka julkaistiin 15. huhtikuuta 2008. Albumilla on kymmenen kappaletta, joista yksi on cover-kappale ”Ghost Riders in the Sky”. Kyseisen albumin materiaali vuoti Internetiin jo paljon aikaisemmin. Albumi nousi Yhdysvaltain albumilistalla sijalle 22.Artist Chart History – Children of Bodom Billboard.com Yhtye oli mukana Gigantour 2008:ssa Pohjois-Amerikassa Megadethin, In Flamesin, Job for a Cowboyn ja High On Firen kanssa.
Children of Bodom voitti Vuoden kotimaisen metal/hard rock albumi -palkinnon Blooddrunkilla Emma-gaalassa vuonna 2009.
Helmikuussa 2009 Children of Bodom vihjasi julkaisevansa coveralbumin nimeltä "Skeletons in the Closet".
Skeletons in the Closet (2009–2010)