Approksimatiivi on joidenkin kielten kieliopeissa paikallissija, joka ilmaisee lähellä olemista tai lähelle tulemista.
Approksimatiivi itämerensuomalaisissa kielissä Livvinkarjalassa ja vepsässä esiintyy muutamien muiden postpositioista syntyneiden sijojen ohella myös approksimatiiviksi nimitettyjä muotoja. Ne ovat syntyneet suomen luo-postpositiota vastaavien postpositioiden kieliopillistumisesta, esim. livvin hänellüö ’hänen luokseen’, mučoilluo ’vaimon luokse’, vepsän iknalon ’ikkunan luona’, poigazenno Miškanno ’poikansa Miškan luona’. Vepsän approksimatiivi on staattinen olosija, mutta useissa vepsän murteissa se on sulautunut yhteen ’jonkin luokse tai läheisyyteen menemistä’ ilmaisevan tulosijan, propinkvatiivin kanssa.
Approksimatiivi permiläisissä kielissä Permiläisissä kielissä (komi ja udmurtti), muutamia udmurtin murteita lukuun ottamatta, esiintyy approksimatiivisija, jonka pääte on -lań (komipermjakissa -vań). Se ilmaisee liikettä jonkin suuntaan tai jonkin lähistölle (esim. komi: śikt-lań ’kylään päin, kylän tienoille’). Komissa -lań-suffiksi pystyy yhdistymään myös toisten sijapäätteiden kanssa ja muodostamaan moniosaisia sijapäätteitä, jotka uusimmissa komin kieliopeissa voidaan kuvata omiksi sijoikseen, esim. śikt-lań-śań (”approksimatiivi-egressiivi”) ’kylän suunnalta, kylän tienoilta päin’, Vizin-lań-yś (”approksimatiivi-elatiivi”) ’Vizingan suunnalta’, mi-lań-ö (”approksimatiivi-illatiivi”) ’meidän suunnallemme’.
Approksimatiivi itähantissa Itähantin paikallissijoihin kuuluu -nɐm- tai -ənɐm-päätteinen approksimatiivi, joka ilmaisee liikettä jotakin kohti, mutta toisin kuin datiivi-latiivi, se kohdistuu enemmänkin liikkeen suuntaan kuin kohteeseen. Sillä voidaan ilmaista myös ’sanomista’ merkitsevien verbien yhteydessä vastaanottajaa tai kuulijaa.
Lähteet
Luokka:Sijamuodot