Eeli Alvar Aalto (s. 6. helmikuuta 1931 Viipuri) on suomalainen kuvataiteilija ja televisio-ohjaaja.
Nuoruus Talvisodan aikana Eeli Aalto muutti vanhempiensa mukana sotaa pakoon Pohjois-Pohjanmaalle, ensin Liminkaan, ja sitten Ouluun. Taiteeseen Aalto sai ensikosketuksen nähdessään kymmenvuotiaana liminkalaisen maalarin Vilho Lammen maalauksia.
Ura Maalaustaide ja muu kuvataide Aalto opiskeli Helsingissä Suomen Taideakatemiassa, ja myöhemmin Pariisissa André Lhoten akatemiassa. thumb|Alavan kirkon julkisivun reliefit (1969). Aalto oli mukana muun muassa Lennart Segerstrålen apuna Rovaniemen kirkon freskotöissä. Hän maalasi maisemia ja kaupunkikuvia. 1960-luvulla Aalto kokeili myös abstraktia maalaamista. Hän suunnitteli Kuopion Alavan kirkon betonijulkisivuun, pääsisäänkäyntien väliin kookkaan kolmiosoisen seinäreliefin (Alussa oli sana. Sana tuli lihaksi ... ja asui meidän keskellämme, 1969). Oulussa hän oli mukana ajamassa kulttuurilaitosten, kuten yliopiston ja taidemuseon saamista kaupunkiin. 1962–1979 Aalto toimi Oulun yliopiston arkkitehtiosastolla plastisen sommittelun opettajana.
Vuosina 1993–1998 syntyi maalaussarja "Sata kuvaa Oulusta". Eeli Aalto kirjoitti sen synnystä: "Olimme saaneet turvapaikan Oulusta. Miksi en kuvaisi sitä kaupunkia, joka meidät hyväksyi." Tarkoituksena oli, että jokaisella kuvalla tulisi olemaan henkilökohtainen merkitys.Aalto, s. 79–80 Eeli Aalto halusi realistisilla kuvillaan osoittaa, ettei figuratiivinen maalaus ole mihinkään hävinnyt. Giorgio Morandin sanojen mukaan mikään ei ole niin abstraktia kuin todellisuus.Aalto, s. 86
Televisiodokumentit thumb|Yleisradion ohjaaja Eeli Aalto Tampereen Keskustorilla vuonna 1967. Maalauksien ja veistosten lisäksi Aalto teki Yleisradiolle lukuisia televisiodokumentteja, kuten tiernapojista kertova dokumentti Synti suuri surkia vuodelta 1980. Taiteilija Alpo Jaakolasta kertova dokumentti Piina (1977) palkittiin puolestaan parhaan tv-elokuvan Jussilla.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Eeli Aalto matkusti kotikaupunkiinsa Viipuriin vuonna 1991. Hän kertoi kaupungin kohtaamisen puolen vuosisadan jälkeen muistuttaneen aluksi vaipumista painajaisuneen. "Tunsin itseni vieraaksi, mutta sellaisilta vaikuttivat venäläiset asujaimetkin." Matkan tuloksena syntyi dokumenttielokuva Wiipurini (1992).Aalto, s. 77
Matkan seurauksena syntyi myös kirjoituksista ja valokuvista koostuva Viipurinmatka, jonka Eeli Aalto julkaisi verkkojulkaisuna sarjassa "100 kuvaa Oulusta".
Televisioesseisti Jukka Lindfors luonnehtii Eeli Aallon filmejä henkilökohtaisina puheenvuoroina, eräänlaisina tv-esseinä tai -mietiskelyinä. "Ne ovat usein runollisia ja nostalgisia, mutta niistä löytyy myös aimo annos rehevää huumoria, pisteliäisyyttä ja mustaa satiiria."
Lindforsin mukaan Eeli Aallon taiteilijadokumenteista huokuu pinnan alle ulottuva asian ymmärrys, ja kukin aihe heijastuu myös elokuvien kuvauksessa ja leikkauksessa. Hänen kohteinaan ovat olleet omintakeiset marginaalihahmot, luovat outsiderit. Usein Aalto on itsekin mukana elokuvissaan, joskus fiktiivisenäkin roolihenkilönä.
Kirjallinen ja muu tuotanto Aalto on kirjoittanut kaksi taiteilijoista kertovaa kirjaa, joista toinen kertoo Vilho Lammesta (1969) ja toinen Reidar Särestöniemestä (1976).
Vuosina 1983–1988 Eeli Aalto kirjoitti kolumneja Kalevaan otsikolla "Pienet filosofiat". Kirjoituksia syntyi nelisen sataa ja niihin kuului myös kirjoittajan kuvitus.Aalto, s. 69
Omaelämäkerrallinen Kuviensa takana julkaistiin vuonna 2016. Siitä julkaistiin englanninkielinen versio (2018), sekä venäjäksi Eeli Aallon tuotantoa tutkineen Anastasia Martynovan artikkelilla varustettuna vuonna 2019.
Eeli Aalto oli todistamassa vuonna 1987 Oulussa tapahtunutta Jumalan teatteri -esitystä, jossa yleisön päälle heitettiin virtsaa ja ulosteita. Aalto oli ainoa, joka katsoi koko näytelmän loppuun ja otti valokuvia, joita sitten käytettiin oikeudessa todisteina. Aalto julkaisi internetissä helmikuussa 2009 ennenjulkaisemattomia valokuvia esityksestä.
Yksityiselämä Aalto asuu Kempeleessä. Aallon poika Simo Aalto tunnetaan taikurina ja lapsenlapset Saara ja Suvi Aalto ovat laulajia sekä Sari Aalto vatsastapuhuja.
Tunnustukset ja palkinnot Eeli Aallolle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 1994.
Vuonna 2012 Aalto sai ottaa vastaan oululaiselle kulttuurihenkilölle myönnettävän Kultainen kaulin -palkinnon.
Kirjat
Televisio-ohjelmat 1966: Vilho Lampi – Lakeuden maalari; Kaupunki 1967: Viimeinen tuomio; Eräs Im Memoriam; Haikara lensi ohi; Hiljaisen miehen maailma 1968: Kuin kamee; Taulu; Lastentaidetta 1969: Hei hei, tämä on totta; 36 000 päivää Oulussa; Elukka 1970: Röijy 1971: Hailuoto, hyvän haltijan saari; Myrrysmies; Kain tapper; Unelma paremmasta elämästä; C-G Lilius 1972: Euroopan mestari; Afrikkalainen keskustelu 1973: Reidarin värilliset aistimukse; Taakkasi on minun 1974: Tyttökauppias 1975: Maalaismaisema; Iso pieni tyttö, Anu Pentik 1977: Kauko Rantalan mustavalkea maailma; Reima Pietilä; Piina 1978: Anna-Leenan jouluaatto 1978: Tuhlaajapojan paluu; Anna-Leenan jouluaatto 1979: Aurinkogalleria 1980: Kerro kerro kuvasti – 6 osaa kuvataiteesta; Synti suuri surkia 1981: Erämaakoira; Paluu Ithakaan; Merkillinen matkakertomus 1982: Häät Kempeleen kirkossa; Mielipiteitä taidekasvatuksesta 1983: Kissa vieköön; Dostojevskin galleria; Lentäjä Non Grata 1984: Rakentamisen draama; Kirstinän runot heräävät; Oulu -10 1985: Muistojeni albumi; Budapest-Rock; Mauno Haartman; Juhani Pallasmaa; Keijo Petäjä 1986: Vuosisadan talvi; Oulun koulu; Yksin; Elämän äänet; Jouni Kesti; Oulun horisontista; Satu Huttunen – Vuoden nainen; Kesäyön oikkuja 1987: Kirkkokatu 50; Punaiset kengät Sodankylässä; Tuhlaajapojan päiväkirja; Kirje maailman katolta; Paskajuttu 1988: Kadonnutta tietoa etsimässä; Taiteen tähden – Veijo Hukka; Itsemurhat; Jorma Uotinen; Erotiikkaa etsimässä; Huippukokous mummolassa; Valmentajan muotokuva; Picasso Tukholmassa; Giorgio Morandi; Matti satujen talossa 1989: Tekstiilin intiimi kosketus; Edvard Much; Simosalabim (5 osaa) 1989; Passikuva (4 OSAA); Tapaaminen Oulussa, Paavo Rintala; Uusikatu 1989 1992: Helene Schjerfbeck Ateneumissa; Alberto Giacometti; Wiipurini; Tuhlaajapoika ja Sokrates 1992–1994: Jokeri pokeri box (32 osaa)
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Eeli Aalto – 100 Kuvaa Oulusta – verkkonäyttely. Eeli Aallon blogi. Ylen Elävä arkisto: Tv-esseisti Eeli Aalto. (Sisältää mittavan paketin Aallon tv-elokuvia)
Luokka:Suomalaiset taidemaalarit Luokka:Suomalaiset televisio-ohjaajat Luokka:Suomalaiset elokuva-alan henkilöt Luokka:Suomalaiset taidekriitikot Luokka:Jussi-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1931 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt