Turku on Suomen vanhin kaupunki, ja se oli pitkään myös maan suurin kaupunki. Kaupungin historia aloitetaan usein kirjeestä, jonka paavi Gregorius IX päiväsi 23. tammikuuta 1229. Kirjeessä annettiin lupa siirtää Suomen piispanistuin soveliaampaan paikkaan. Ilmeisesti tämä tarkoitti siirtoa Nousiaisista Koroisiin.Gardberg, C. J.: Turun kaupungin historia 1100-luvun puolivälistä vuoteen 1366. Turun kaupungin historia 1. Turku 1971: 115–324 Aurajokilaakso oli ollut vaurasta ja suhteellisen tiheästi asuttua aluetta jo rautakaudella, joten ei ole yllättävää, että hiippakunnan keskus siirrettiin sinne. Nykyaikana suoritetut kaivaukset eri puolilla Turun keskustaa ovat antaneet lisävalaistusta kaupungin historiaan.Lisätietoa kaivauksista ks. esimerkiksi Turun Mätäjärvi (toim. Juhani Kostet ja Aki Pihlman). Turun maakuntamuseon raportteja 10. Turku 1989; Kaupunkia pintaa syvemmältä. Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan (toim. Liisa Seppänen). Archaeologia Medii Aevi Finlandiae IX. Turku 2003.
Ruotsin vallan aikana Turku oli Suomen alueen suurin ja tärkein kaupunki. Se myös lukeutui koko Ruotsin valtakunnan merkittävimpien kaupunkien joukkoon. Suomen siirryttyä Ruotsin vallan alta Venäjän valtakunnan autonomiseksi osaksi Turku oli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuodesta 1809 vuoteen 1812, jolloin pääkaupunki siirrettiin Helsinkiin. Vuoden 1827 Turun palo oli suuri käännekohta kaupungin historiassa, sillä palon seurauksena kaupunki tuhoutui lähes kokonaan ja loputkin merkittävät virastot ja laitokset arkkipiispanistuinta lukuun ottamatta siirrettiin Helsinkiin.
Nykyisin Turku on oman alueensa merkittävin kaupunki ja väestökeskittymä. Toisen maailmansodan jälkeen Turun väkiluku on kasvanut voimakkaasti suurten ikäluokkien synnyn ja maaltamuuton sekä maahanmuuton myötä. 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alkaessa Turku on kehittynyt vilkkaaksi kauppa- ja matkailukaupungiksi.
Esihistoria Kivikausi (n. 8000 – 1500 eaa.)
pienoiskuva|Kyltti Vartiovuorenmäellä kertoo missä merenpinta on sijainnut 2000 eaa.
Suomen kivikausi alkoi jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten, eli maailmanlaajuisessa mittakaavassa melko myöhään. Tällöin ilmasto alkoi vähitellen lämmetä ja maata peittänyt paksu jääkauden aikainen mannerjäätikkö sulaa. Turun seutu oli pitkän aikaa kokonaan veden peitossa, mutta jääkauden jälkeen maa kohosi vähitellen ja meri syrjäytyi.
Uusi kasvipeite houkutteli ajan kuluessa alueelle eläimistöä ja niiden myötä myös ihmisiä: Metsästäjät ja kalastajat seurasivat riistan ja kala- ja hyljesaaliiden perässä ja asuttivat vähitellen myös Suomen alueen. Nykyisen Turun kaupungin alueelta on tehty jo kivikautisia löytöjä muun muassa Kärsämäen ja Jäkärlän kaupunginosista. Suuri osa nykyisen kaupungin alueesta oli kuitenkin tällöin yhä veden peittämä ja alue oli saaristoa. Kivikauden loppupuolella (noin 3200 eaa.) Suomeen ilmeisesti tuli uutta väestöä etelästä meren yli. He toivat mukanaan uudenlaisia aseita (vasarakirveitä), jotka oli mahdollisesti tarkoitettu taisteluaseiksi. Uutta oli myös se, että nämä vasarakirveskulttuuria eli nuorakeraamista kulttuuria edustaneet maahanmuuttajat eivät tiettävästi eläneet vain metsästyksellä ja kalastuksella. Heillä ilmeisesti oli kotieläiminään lehmiä, lampaita ja vuohia, ja viljanviljelykin oli mahdollista. Turun Niuskalasta löydetty, kivikauden loppuun eli Kiukaisten kulttuurin aikaan ajoittuva ohranjyvä on vanhin kiistaton todiste maanviljelystä Suomen alueella.
Pronssikausi (n. 1500 – 500 eaa.)
Suomeen ilmeisesti tuli noin 1500 eaa. uutta väestöä lännestä. Tällöin alkoi myös tapa haudata vainajat suuriin kiviröykkiöihin. Paikallinen väestö omaksui nopeasti uudenlaisen kulttuurin. Turun seutu ei kuitenkaan lukeutunut pronssikauden keskeisiin asutusalueisiin, vaikka Liedon Kotokalliossa onkin tutkittu varhaispronssikautinen hauta.
Läntiseen Suomeen pronssia ja siitä tehtyjä esineitä tuotiin Skandinaviasta ja Keski-Euroopasta. Myöhemmin Suomen asukkaat oppivat itsekin valamaan pronssia, kun vanhoista rikkoutuneista esineistä tehtiin uusia. Pienet peltotilkut ja kotieläimet olivat pilkahdus uudesta aikakaudesta, mutta pronssi tai maatalouden kehittyminen eivät muuttanut suuremmin tavanomaista elämää, vaan metsästys ja kalastus säilyivät edelleen tärkeimpänä elantomuotona suurissa erämaissa asuville ihmisille.
Rautakausi (n. 500 eaa. – 1250)
pienoiskuva|upright|Al-Idrisin maailmankartta vuodelta 1154 mainitsee jo Turun, mikä kertoo kaupungin merkityksestä jo ennen ensimmäistä ristiretkeä. pienoiskuva|vasen|upright|Tarun mukaan piispa Henrik kastoi ensimmäiset suomalaiset kristinuskoon Turun Kupittaan lähteellä. R. W. Ekmanin fresko 1850-luvulta Turun tuomiokirkossa. Aurajoen ja Vähäjoen laaksoissa oli rautakaudella runsaasti maaseutumaista asutusta vilkkaine kauppayhteyksineen. Eräs varhainen todiste tästä Kuralan Hannunniitussa tutkittu esiroomalaisen rautakauden hauta. Roomalaisella rautakaudella löydöt yleistyvät: Maariassa on tutkittu suuri Kärsämäen kalmisto. Muita rautakautisia muinaisjäännöksiä nykyisellä Turun alueella ovat esimerkiksi Ristimäen merovingiaikainen polttokenttäkalmisto Kuralan kaupunginosassa sekä viikinki- ja ristiretkiaikaiset ruumiskalmistot Maarian Saramäessä ja Kaarinan Kirkkomäellä. On myös arveltu, että muun muassa Halisten kosken yläpuolella olisi ristiretkiajalla tai varhaisella keskiajalla elänyt novgorodilaisia kauppiaita. Tätä käsitystä tukevat venäläisiä kumpuhautoja – kurgaaneja – muistuttavat muinaisjäännökset Aurajokilaaksossa.Halisten Virnamäen kulttuuriluontopolun opastustaulu, joka kertoo alueella tehdyistä arkeologista kaivauksista
Myös Turun venäläisperäinen nimi sekä Paaskunnan kaupunginosan nimi, joka muistuttaa pogost-sanaa (novgorodilainen hallintoalue), voisivat kertoa novgorodilaisyhteyksistä. Varmoja arkeologisia tai historiallisia todisteita novgorodilaisesta kauppiasyhteisöstä Aurajokilaaksossa ei kuitenkaan ole.
Kirkko alkoi kiinnostua Pohjois-Euroopan vähän tunnetuista alueista rautakauden lopulla. Lännen kirkon intresseihin kuuluivat myös Baltia ja Suomi, joiden asema määriteltiin Roomassa 1100-luvun alussa pidetyssä kokouksessa. Bysantin kirkon käännytystyö eteni totunnaisia kauppareittejä pitkin Karjalaan, mutta novgorodilaisilla oli myös valtapyrkimyksiä Baltiassa ja Hämeessä. Lännen kirkko vakiinnutti asemansa Turun seudulla ja muualla lounaisessa Suomessa 1100-luvulla ja 1200-luvun alussa.
Vuoden 1150 tienoilla Suomeen purjehti Pyhän Eerikin legendan mukaan Ruotsista kuningas Eerik Pyhän johtama sotajoukko, johon kuului englantilaissyntyinen piispa Henrik. Eerikin tarkoituksena oli laajentaa valtakuntaansa ja kerätä veroja kuninkaanvallan lujittamiseksi. Piispa Henrikin tehtävänä oli käännyttää pakanalliset suomalaiset kristinuskoon ja liittää heidät Rooman kirkon vaikutuspiiriin. Näiden kertomusten todenperäisyys on kyseenalainen, mutta roomalaiskatolinen kirkko jatkoi käännytystyötään ja länsimaisen kulttuurin levittämistä Suomessa 1100-luvun lopulla ja 1200-luvun alussa. Seurakuntia perustettiin ja kirkkoja rakennettiin hartauden harjoituksen keskuksiksi. Rooman kirkon asema vakiintui vähitellen Varsinais-Suomen lisäksi myös muualla Suomessa ja kirkollisen kehityksen seurauksena Suomeen tulvi sekä läntisiä että Bysantin kirkon tuomia itäisiä kulttuurivaikutteita.
Keskiaika
Piispanistuin siirretään Koroisiin (1200-luku)
pienoiskuva|Koroisten risti ja kirkon rauniot Koroistenniemellä
1200-luvulla syntyi kaupunkiasutus, joka oli lajissaan (tiettävästi) Suomen ensimmäinen. Sana turku tulee yleisesti hyväksytyn teorian mukaan muinaisvenäjän sanasta tǔrgǔ, joka tarkoittaa ”toria”.Turku Åbo Kyl määkin Turuus... – Sivu 1 (koonnut ja kerännyt M. Aaltonen) Nykyistä Turkua alettiin kenties sanoa ”Suomen Turuksi” erotukseksi muista markkinapaikoista eli ”turuista”, joita muinoin ehkä sijaitsi pitkin Suomen rannikkoa.
Paavi Gregorius IX:n vuonna 1229 myöntämän luvan mukaisesti piispanistuin siirrettiin Nousiaisista Koroisiin, joka sijaitsee lähellä Turun nykyistä keskustaa. Mikään ei viittaa siihen, että varsinaista Turun kaupunkia olisi vielä tässä vaiheessa ollut olemassa. Arkeologi Markus Hiekkanen on arvellut, että kaupunki perustettiin kuninkaan, piispan ja vuonna 1249 perustetun dominikaanikonventin yhteisestä aloitteesta. Perustamisvuotta ei kuitenkaan tiedetä, koska mitään aiheeseen liittyvää asiakirjaa ei ole säilynyt. Arkeologiset kaivaukset Tuomiokirkon ympärillä ovat osoittaneet, että harvalukuiset varhaisimmat rakennukset ovat 1200-luvun lopulta ja vasta 1300-luvun ensimmäiset vuodet olivat voimakkaan rakentamisen aikaa.Varhainen Turku rakennettiin pellolle. Turun yliopiston tiedotus. 13.9.2006. (Luettu 29.9.2006) Maan noustessa Aurajoki madaltui ja kaupankäynti siirtyi nykyisen Turun vanhan keskustan paikalle. Piispanistuin ja tuomiokirkko oli järkevää siirtää tällöin lähemmäksi muuta asutusta. Tuomiokirkon rakentaminen nykyiselle paikalleen aloitettiin 1280-luvulla ja se vihittiin käyttöönsä kesäkuussa 1300. Pyhälle Olaville pyhitetty dominikaaniluostari oli perustettu Turkuun jo vuonna 1249 ja ilmeisesti kaupungissa oli myös Pyhän Annan nunnaluostari. Turun linna perustettiin 1200-luvun lopulla ruotsalaisten vallan tukikohdaksi lounaiselle rannikolle.
1300-luvun alku: kaupungin asema vakiintuu
pienoiskuva|vasen|Turun linnan rakennustyöt aloitettiin 1200-luvun lopulla. pienoiskuva|Vanha Suurtori oli Turun hallinnollinen ja kaupallinen keskus kaupungin syntyhetkistä Turun paloon asti. Torin nykyinen rakennuskanta on peräisin 1700- ja 1800-luvuilta. Turun tuomiokirkko vihittiin käyttöön kesäkuussa 1300. On tosin epäselvää, missä määrin nykyisen kivi- ja tiilikirkon osia kuului tällöin vihittyyn rakennukseen, joka joidenkin tutkijoiden mielestä saattoi olla puuta. Turun kaupungin perustamisesta ei ole säilynyt varsinaista perustamiskirjaa, jossa kaupungille myönnettäisiin kaupunkioikeudet. Turun pormestareista, raadista ja raadinkokouksista on olemassa varmat todisteet vuodelta 1324. Turusta kaupunkina on maininta jo vuodelta 1309. Myös arkeologiset havainnot osoittavat, että kaupunkimainen asutus syntyi Turkuun 1300-luvun alussa.*
Ruotsi yritti 1300-luvun alkupuoliskolla ulottaa valtaansa suuremmalle alueelle, ja ajanjakso sisälsikin jatkuvia sotia, ryöstöretkiä ja rajakahakoita, joissa osapuolet pyrkivät joko laajentamaan tai puolustamaan omaa nautinta-aluettaan ja valtapiiriään. Turkua tämä vaihe kosketti etenkin vuonna 1318, jolloin novgorodilaiset polttivat kaupungin, ja ainoastaan Turun linna säästyi tuholta. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Ruotsin ja Novgorodin raja määriteltiin kulkevaksi Karjalankannakselta Pohjanlahdelle.
1300- ja 1400-lukujen Turku kaupunkina
pienoiskuva|vasen|pysty|Turun kaupungin vaakuna pohjautuu keskiaikaiseen sinettiin vuodelta 1309. pienoiskuva|pysty|Turun tuomiokirkko on ainoa keskiaikaisesta kaupunkimaisemasta säilynyt rakennus.
Linna, kaupunkiyhteisö, dominikaaniveljien luostari sekä tuomiokirkko piispanistuimineen tekivät Turusta keskiajan Suomen tärkeimmän keskuksen. Turun linna oli Kalmarin unionin aikana merkittävässä asemassa. Se sijaitsi lähellä Ruotsin pääkaupunkia Tukholmaa Suomenlahden, Pohjanlahden ja Itämeren yhtymäkohdassa, ja se oli osa linnojen ketjua, joka ulottui Örebrosta Viipuriin.Vilho Niitemaa (1984): Myöhäiskeskiajan Turku teoksessa Turun seitsemän vuosisataa (toim. Eero Kuparinen). s. 36–52. Turun historiallinen yhdistys. Turku
Keskiajalla koko Suomi muodosti yhden hiippakunnan, Turun hiippakunnan. Turun piispa oli etenkin keskiajan loppupuolella myös merkittävä poliittinen toimija. Tuomiokirkon yhteydessä toimi myös katedraalikoulu ja kirkolla oli laaja kirjastokokoelma. Bero Balkista ja vuodesta 1385 lähtien kaikki Turun piispat olivat kotoisin Suomesta ja yhtä lukuun ottamatta Varsinais-Suomesta. Kirkollisen vallan lisäksi Turussa toimivat Suomen ainoat laamannit. 1400-luvulla kaupungissa kokoontui maan korkeinta tuomiovaltaa käyttävä tuomioistuin, Turun maaoikeus.