Aino Kyllikki Kassila (o.s. Mantsas; )Kuolinilmoitus, Aino Kyllikki Kassila, Helsingin Sanomat, 1979, No 25, sivu 4, julkaistu 27.1.1979 oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli muun muassa Helsingin Kansanteatterissa sekä teki mieleenpainuvat sivuroolit Komisario Palmu -elokuvissa.
Ura
Mantsas harrasti nuoruudessaan kuvataidetta ja olisi halunnut pyrkiä Ateneumiin. Hänen isänsä sai kuitenkin puolipakolla hänet hakemaan Suomen Teatterikouluun, jonka ensimmäisellä kurssilla Mantsas opiskeli 1943–1945. Hänen kurssitovereitaan olivat muun muassa Ritva Arvelo, Ekke Hämäläinen ja Marja Korhonen. Ennen opintojaan Mantsas haki näyttämökokemusta jatkosodan rintamakiertueilta.
Näyttelijänuran alussa Mantsaksella oli lyhyet kiinnitykset Kuopioon ja Lahteen, joista hän siirtyi Helsingin Kansanteatteriin. Kansanteatterissa Mantsaksen suuriin rooleihin kuului muun muassa nimiosa Jean-Paul Sartren näytelmässä Kunniallinen portto syksyllä 1948. Muita teatteritöitä oli esimerkiksi vaimon osa näytelmässä Lemmen oppituoli. Mantsaksen teatteriura kääntyi laskuun Glory Leppäsen johtajakaudella. Naiset riitaantuivat heti Leppäsen aloitettua johtajantyönsä. Mantsas sai ainoastaan pieniä rooleja ja lopulta sanoi itsensä irti. 1950-luvun puolessa välissä hän oli kiinnitettynä Porin Teatteriin, jonka johtajana Matti Kassila tuolloin toimi. Porissa Mantsas näytteli muun muassa nimiosan Jean Anouilh’n näytelmässä Antigone. Porista Mantsas palasi melko pian puolisonsa mukana Helsinkiin.
Mantsas näytteli kaikkiaan yhdeksässä elokuvassa, tunnetuimpia lienevät postineidin osa Hilmanpäivissä sekä roolit kolmessa mustavalkoisessa Komisario Palmu -elokuvassa 1960-luvun alussa. Mantsas teki niin ikään sivuosat Kassilan ohjaamissa klassikkoelokuvissa Radio tekee murron ja Syntipukki. Vuonna 1961 hänellä oli Eeditin osa elokuvassa Kultainen vasikka. Rooli oli Mantsakselle tuttu, sillä hän oli näytellyt sitä teatterissa. Hän näytteli 1970-luvulla televisiossa ja suunnitteli puvustuksia ja lavastuksia muutamiin elokuviin.
Yksityiselämä
Mantsas oli vuosina 1948–1977 naimisissa ohjaaja Matti Kassilan kanssa. Liitosta syntyi tytär ja kolme poikaa, joista Taavi Kassila on elokuvaohjaaja.
Sairastuttuaan rintasyöpään Mantsas kieltäytyi leikkauksesta ja päätti turvautua luontaishoitoihin. Hän ei halunnut viettää viimeisiä hetkiään sairaalassa ja kuoli kotonaan. Hän kieltäytyi hautauksesta ja muistotilaisuudesta, joihin hänen poikansa saivat hänet kuitenkin suostuteltua. Kirjassaan Mustaa ja valkoista Matti Kassila luonnehtii entistä puolisoaan ”lahjakkaaksi, poikkeukselliseksi ihmiseksi, jonka oli vaikea sopeutua ympäröivään maailmaan”. Taiteellisen rehellisyyden suhteen Mantsas oli ehdottoman tinkimätön.
Filmografia
Näyttelijänä Vuosi Elokuva Rooli 1948 Ruusu ja kulkuri Kiplie von Waldenburg 1951 Radio tekee murron tarjoilijatar Tornin baarissa 1952 Radio tulee hulluksi Houruniemen keskusneiti 1954 Hilmanpäivät postineiti 1957 Syntipukki neuvoja 1960 Komisario Palmun erehdys Alli Rygseck 1961 Kultainen vasikka Eedit Honka Kaasua, komisario Palmu! Iiri Salmia, oik. Irina Salmienkoff Yllätyslahja äiti 1962 Tähdet kertovat, komisario Palmu Annikka Vadenblick 1966 Tuntematon kenraali Marqurite 1971 Hautajaiset Bertta 1973 Polkkapari Johannan äiti
Lavastajana ja puvustajana Vuosi Elokuva Tehtävä 1968 Täällä Pohjantähden alla puvut 1971 Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin lavastukset, puvut 1972 Haluan rakastaa Peter lavastus, Sannan koti 1973 Pohjantähti puvut
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1922 syntyneet Luokka:Vuonna 1979 kuolleet