Per Abrahamsson (Pietari Abrahaminpoika) Brahe nuorempi (18. helmikuuta 1602 Rydboholmin linna, Roslagen, Ruotsin valtakunta – 12. syyskuuta 1680 Bogesundin linna, Ruotsin valtakunta) oli ruotsalainen aatelinen ja valtiomies; sotilas, kreivi, valtaneuvos, vapaaherra, Suomen kenraalikuvernööri ja drotsi, joka 1600-luvulla kehitti ja uudisti Suomea merkittävästi.Ars Universitaria 1640–1990, s. 70–71
Brahen toiminnalle oli ominaista asiallisuus ja ennakkoluulottomuus alaisiaan kohtaan.Turun linna, s. 84 Häneen liitetään sanonta "kreivin aikaan" ja lausahdus: "Minä olin maahan ja maa minuun sangen tyytyväinen."
Pietari Brahe toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1637–1640 ja 1648–1654. Hän oleskeli Suomessa vain ajoittain, mutta teki maassa useita tarkastusmatkoja Turusta käsin, kehitti Suomen hallintoa, kaupankäyntiä, postilaitosta, koulutusjärjestelmää ja perusti Suomeen kymmenen uutta kaupunkia sekä Suomen ensimmäisen yliopiston Turun akatemian vuonna 1640. Hän halveksi erityisesti Sisä-Suomen asukkaita ja näki että heidän luonteessaan oli monia vikoja kuten laiskuutta.
Per Brahe syntyi kreivilliseen sukuun, jonka jäsenet toimivat useissa merkittävissä tehtävissä Ruotsin hallinnossa ja armeijassa. Hänen vanhempansa olivat Abraham Pedersson Brahe ja Elsa Gyllenstierna (1577–1650). Hänen isoisänsä oli valtaneuvos ja drotsi Per Brahe vanhempi.
Per Brahe opiskeli nuorena laajalti Euroopan yliopistoissa Italiaa myöten, joissa hän hankki laajan sivistyksen sekä kielitaidon. Opiskelujen jälkeen hän toimi Kustaa II Aadolfin joukkojen palveluksessa, mutta hänen terveytensä ei kestänyt raskasta ja vaarallista sotapalvelua, ja hän siirtyi terveyssyistä siviiliin 30-vuotiaana.
Per Brahe toimi Ruotsin valtakunnan politiikan ytimessä yli viidenkymmenen vuoden ajan. Valtaneuvoksena Brahe toimi vuodesta 1630 lähtien ja Ruotsin valtakunnan drotsina vuodesta 1640 lähtien. Hän oli myös aikanaan Ruotsin suurimpia maanomistajia suurine läänityksineen Ruotsissa ja Suomessa.
Pietari Brahelle on pystytetty patsaita useisiin Suomen kaupunkeihin.
Elämäkerta Nuoruus ja suku pienoiskuva|Pietari Brahen synnyinkoti, Rydboholmin linna Ruotsissa Österåkerin kunnassa Roslagenin saaristossa.
Per Brahe syntyi Rydboholmin saarella (joka kuuluu nykyään Österåkerin kuntaan) Tukholman lähellä.Reijo Heikkinen Hän oli Abraham Persson Brahen (1569–1630) , Abraham Brahe 1569–1630 ja Elsa GyllenstiernanAbraham Brahe 1569–1630. vanhin poika.Elgenstierna s. 557 Veli, kreivi Nils Brahe vanhempi, palveli ansiokkaasti Kustaa II Adolfin alaisuudessa kenraalina ennen kaatumistaan Naumburgin taistelussa Saksissa vuonna 1632.
Brahen suku oli maineikas ja kuului Ruotsin ylhäisaateliin. Hänen isoisänsä oli Kustaa Vaasan henkilökohtainen neuvonantaja ja sisarenpoika Per Brahe vanhempi (1520–1590), joka sai ensimmäisenä Ruotsin valtakunnassa kreivin arvon vuonna 1561. Isä, kreivi Abraham Persson Brahe oli saanut kuningas Kaarle IX:ltä valtaneuvoksen arvon. Setä, Visingsborgin kreivi Magnus Brahe (1564–1633), isänisä Per Brahe vanhempi ja äidinisä Nils Gyllenstierna (1526–1601) olivat kaikki olleet valtakunnan drotseja eli Ruotsin valtakunnan korkeimpia lainvalvojia. Lisäksi Pietari Brahella oli avioliittojen ja muiden sukusiteiden kautta kosketuksia useisiin muihin merkittäviin aatelissukuihin.
Per Brahen Magnus-sedän kuoltua ilman miespuolista perillistä hänen kaksi vanhempaa setäänsä Visingsborgin kreivi Erik Brahe (1552–1614) ja kreivi Gustav Brahe (1558–1615) joutuivat kuningas Sigismundia tuettuaan pakenemaan Puola-Liettuaan menettäen samalla perintöoikeutensa. Per Brahe peri yksinään suvun Vätternjärven ympärillä sijainneen Visingsborgin kreivikunnan.
Per Brahe sai aateliskasvatuksen. Hän teki vuosina 1618–1621 ja 1623–1625 opintomatkoja Hollantiin, Ranskaan ja Saksaan. Hän opiskeli vuonna 1618 Giessenin yliopistossa ja vuonna 1623 Strasbourgin yliopistossa sekä paikallisissa ritariakatemioissa. Brahe keskittyi erityisesti muihin kuin teologisiin opintoihin, mikä oli ajan tavoista poikkeavaa. Hän matkusti vielä vuonna 1624 Italiaan Padovan ja Bolognan yliopistoon täydentämään sivistystään.Suomen historian pikkujättiläinen Opiskeluaikoinaan Brahe hankki laajan kielitaidon ja eurooppalaisen sivistyksen.
Brahe soitti luuttua, ja hänen käsin kirjoitettu tabulatuurikokoelmansa on musiikinhistoriallisesti merkittävä, koska pohjoismaissa on säilynyt renessanssin ja barokin ajalta vain vähän nuotteja.
Avioliitot ja lapset Brahe avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1628 Kristina Katarina Stenbockin (1608–1650) kanssa, jonka isotäti oli Ruotsin leskikuningatar Katariina Stenbock. Kristinan vanhemmat olivat vapaaherra Gustaf Stenbock ja kreivitär Beata Margareta Brahe. Pietari Brahella oli ensimmäisestä avioliitostaan neljä lasta, joista kolme kuoli jo pienenä. Tytär Elsa Beata Persdotter Brahe (1629–1653)Elsa Brahe (1629–1653) nai tulevan kuningas Kaarle X Kustaan veljen, kreivi Adolf Johanin, mutta kuoli pian, samoin kuin heidän ainoa lapsensa. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua Brahe luovutti Naantalin kirkolle tämän muistoa vaalivan taulun, jossa oli Brahe- ja Stenbock-sukujen vaakunat. Brahen muistosanat vaimostaan olivat:
Brahe avioitui toisen kerran vuonna 1653 vapaaherratar Beata De la Gardien (1612–1680) kanssa, joka oli marsalkka Lennart Torstenssonin leski, Johan Pontusson De la Gardien ja Catharina Christersdotter Oxenstierna af Eka och Lindön tytär. Tämä avioliitto oli lapseton. Jäätyään näin ilman jälkeläisiä Brahe adoptoi perillisekseen veljenpoikansa Nilsin, jonka isä oli kuollut vuonna 1632 Lützenin taistelussa.
Kuolema pienoiskuva|Pietari Brahen kuolinpaikka Bogesundin linna Vaxholmin kunnassa Tukholman läänissä. Per Brahe säilytti näkyvän aseman Ruotsin politiikassa 1670-luvun puolelle asti. Tultuaan täysi-ikäiseksi kuningas Kaarle XI alkoi suosia neuvonantajina nuorempaa sukupolvea, ja ikääntynyt kreivi Brahe jäi hoitamaan tiluksiaan.
Per Brahe nuorempi eli loppuelämänsä eri puolilla Ruotsia sijainneilla maatiloillaan. Hän kuoli 78-vuotiaana 12. syyskuuta 1680 Bogesundin linnassa lähellä Tukholmaa. pienoiskuva|Per Brahe nuorempi 1662. pienoiskuva|Pietari Brahen muotokuva n. 1670–1699.
Valtiollinen ura Sotilasura 1626–1631 Opiskelunsa jälkeen Brahe aikoi siirtyä Hollannin palvelukseen, mutta palasi isänsä pyynnöstä Ruotsiin vuonna 1626 ja asettui kuninkaan palvelukseen. Hänestä tuli Puolan sodan loppuvaiheissa 21. toukokuuta 1626 Kustaa II Aadolfin kamariherra. Brahe oli kuninkaan mukana muun muassa Danzigin kaupungin piirityksessä, jossa hän osallistui kuninkaan seulaksi ammutun veneen uppoamisen estämiseen.1600-luku Turussa. s. 31 Brahe ylennettiin Smoolannin ratsuväkirykmentin everstiksi 27. heinäkuuta 1628, ja hän vastaanotti rykmentin komentajan tehtävät seuraavan vuoden toukokuussa. Sairastettuaan ankaran kuumetaudin hän luopui vuonna 1631 sotilasurastaan, jonka jälkeen hän siviiliuralle siirtyi politiikkaan. pienoiskuva|Per Brahe nuorempi 1675.
Siviiliura vuodesta 1628 ja valtaneuvos 1630–1637 Brahe toimi laamannina vuosina 1628–1630 ja oli nuoresta iästään huolimatta aateliston maamarsalkkana vuosien 1629 ja 1630 valtiopäivillä. Brahen päävirka oli Svean hovioikeuden asessorin tehtävä. Lisäksi hän toimi valtaneuvoston jäsenenä eli valtaneuvoksena vuosina 1630–1637 sekä vuodesta 1633 diplomaattisissa tehtävissä Saksassa valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan alaisuudessa.
Aluksi Brahen ura eteni hyvin, mutta sitten hän riitautui Oxenstiernan kanssa. Brahe johti vuonna 1635 Puolan kanssa käytyjä Stuhmsdorfin välirauhaneuvotteluja, mutta neuvottelujen lopputuloksena olleen rauhansopimuksen katsottiin olleen Ruotsille epäedullinen ja Brahe sai epäonnistumisesta syyt niskoilleen. On esitetty, että Brahe vetäytyi Oxenstiernan tieltä, kun hänet nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi, tai että Oxenstierna halusi hänestä eroon järjestäessään hänet Suomeen.
Brahe Suomen kenraalikuvernöörinä 1637–1640 Brahe toivoi pääsevänsä kuningatar Kristiinan holhoojahallitukseen, mutta sen sijaan hänet lähetettiin Suomeen vuosiksi 1637–1640.Suuri henkilökirja Aloite siirtoon tuli holhoojahallitukselta. Brahen ensimmäinen kenraalikuvernöörikausi Suomessa jäi lyhyeksi, sillä hän halusi osallistua Ruotsin valtakunnanpolitiikkaan. Lisäksi yksityiset taloudelliset seikat vetivät häntä takaisin Ruotsiin. Brahe kuitenkin tiettävästi nautti itsenäisistä tehtävistä, joissa sai olla ylimpänä päättäjänä joutumatta ottamaan käskyjä keneltäkään.
pienoiskuva|282x282px|Pietari Brahen (kuvassa keskellä) myötävaikutuksesta perustettiin Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun kuninkaallinen akatemia 26. maaliskuuta 1640.
Brahe toimi ensimmäisen kerran Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1637–1640. Hänet nimitettiin tehtävään verotuksessa ilmenneiden epäkohtien takia. Brahe huomautti nimityksen jälkeen, että hän ei osannut suomea eikä hänellä ollut kokemusta vastaavan toimen hoitamisesta. Brahe saapui Suomeen perheineen marraskuussa 1637. Hän asettui asumaan Turun linnaan, jonne hän sijoitti myös kenraalikuvernöörin viraston. Virasto jakautui kansliaan, tilikamariin, joka vastasi tilinpidosta, ja verokamariin, joka vastasi verovarojen hallinnosta. Linnansihteeri Jöns Schmidt toimi kanslian johtajana. Kanslian tiloja uudistettiin vuonna 1638 kunnostamalla ja lisäämällä tulisijoja. Kenraalikuvernöörin asiakirjoille ja vero- ynnä muille tilikirjoille muurattiin seiniin lukollisia komeroita. Brahe korjautti linnaa ja lisäsi asuinosan viihtyisyyttä seinävaatteilla ja tauluilla.
Brahe teki virkakautensa aluksi laajan tarkastusmatkan. Se suuntautui ensin Ylä-Satakuntaan ja sieltä Hämeen kautta Savoon ja edelleen Viipuriin, Käkisalmeen, Pähkinälinnaan ja Nevanlinnaan. Sitten hän palasi Helsingin kautta Turkuun. Pohjanmaa ei kuulunut Brahen kenraalikuvernöörikuntaan. Vuonna 1639 hän teki vielä kaksi matkaa, joista jälkimmäisellä hän kävi Vienan Karjalassa ja Pohjois-Suomessa. Keväällä 1640 hän teki neljännen matkan Inkerinmaalle ja Savoon. Brahe oli puolet ensimmäisestä virkakaudestaan matkoilla. Suomi maana oli Brahen mielestä vauras ja luonnonolot suotuisia, mutta hän sai suomalaisista sellaisen kuvan, että kansalta puuttui sivistystä ja usein myös ahkeruutta. Rannikkoseutujen asukkaita hän piti ahkerina, mutta sisämaan asukkaita hän piti itsepäisinä, alkukantaisina, tottelemattomina, riitaisina, taikauskoisina ja laiskoina. Hän oli varauksetta sitä mieltä, että Sisä-Suomen asukkaiden luonteessa oli monia vikoja ja paheita ja he toimivat "oman väärän mielensä jälkeen". Matkoillaan hän kuunteli rahvaan valituksia ja ratkoi kiistakysymyksiä.
Brahen tavoitteena oli ensimmäisen kauden aluksi puuttua henkilökysymyksiin. Maaherroiksi ja myös näiden alaisuuteen virkamiehiksi nostettiin hänelle mieleisiä henkilöitä. Brahen mielestä Suomen läänit olivat liian laajoja, ja hänen esityksestään läänejä jaettiin pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Läänien pienentyessä verotuksen järjestämisestä ja valvomisesta tuli helpompaa. Oikeusjärjestelmän saralla Brahe pääsääntöisesti tuki Turun hovioikeuden toimintaa. Brahen ensimmäisellä kaudella Suomeen luotiin myös postilaitos Tanskan mallin mukaan. Postin kuljetus järjestettiin luomalla postitalonpoikien järjestelmä. Alkuun Suomessa oli vain kolme postilinjaa ja linjojen varressa olleissa kaupungeissa postikonttorit. Brahe yritti kehittää myös kaupunkien hallintoa ja perusti pormestarin virkoja. Läänien lisäksi Brahe jakoi myös seurakuntia. Hän pyrki uudistuksillaan tehostamaan, yhtenäistämään ja keskittämään hallintoa. Brahe pyrki parantamaan veronkantoa ja paikallishallintoa sekä noudattamaan merkantilista talousjärjestelmää. Hän yritti estää verotusta kiertävää maakauppaa ja perusti tämän vuoksi uusia markkinapaikkoja, kaupankäynnin keskuksia ja kaupunkeja. Uusille kaupungeille laadittiin yhtenäiset ruutuasemakaavat turvallisuus- ja yhtenäisyysnäkökulmien takia.