Rauli Badding Somerjoki

Rauli Aarre Tapani ”Badding” Somerjoki (30. elokuuta 1947 Somero – 14. tammikuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen laulaja, säveltäjä ja sanoittaja. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan ovat muun muassa ”Fiilaten ja höyläten”, ”Paratiisi”, ”Bensaa suonissa”, ”Ikkunaprinsessa”, ”Tähdet, tähdet”, ”Valot” ja ”Laivat”. Hänet muistetaan erityisesti suomalaisen rockin uranuurtajana. Baddingin suosion huippuaika oli 1970-luvun puolivälin tienoilla. Hän sai vuonna 1975 kaksi kultalevyä albumeista Näin käy rock & roll ja Muotokuva 1. Postuumisti myönnettiin vielä neljä kultalevyä lisää ja yksi platinalevy.

Somerjokea pidetään yhtenä suomalaisen musiikin suurena vaikuttajana, ja suomalaisen musiikin historiaan ovat jääneet monet hänen kappaleistaan, kuten hänen laulamansa ja yhdessä Arja Tiaisen kanssa sanoittamansa ”Paratiisi” (1973), joka on ollut Suomen esitetyin kappale useana vuonna ja myös radiosoitossa. Somerjoki sai suurimman arvostuksensa vasta kuolemansa jälkeen.

Elämä ja ura

Perhe Rauli Somerjoen isä Gunnar Aleksei Somerjoki (vuoteen 1936 Johansson ) syntyi Somerolla 9. lokakuuta 1909. Perhe oli Someron Hirsjärven Marjalan torppareita. Äiti Elina (o.s. Karvinen, s. 27. syyskuuta 1915 Pielisensuussa) oli kotoisin Pohjois-Karjalasta ja tapasi tulevan miehensä jatkosodan lopulla Joensuussa toimiessaan lottana. Elina ja Gunnar asettuivat Someron Hirsjärvelle. Lapsista Kari Gunnar syntyi vuonna 1946, Rauli Aarre Tapani 1947, Mailis Anneli 1950 ja Raija 1959. Lisäksi perheeseen kuului siskopuoli Helena, joka oli viisi vuotta Raulia vanhempi. Isä Gunnar Somerjoki kuoli Somerolla 2. marraskuuta 1962 ja Elina Somerjoki 23. tammikuuta 1992.Metsämäki & Miettinen 1996: 9–29. Isoveli Kari Somerjoki opiskeli musiikkitiedettä ja työskenteli Yleisradiossa musiikkitoimittajana. Kari Somerjoen tytär on laulaja Katri Somerjoki.

Lapsuus ja nuoruus

Rauli Aarre Tapani Somerjoki syntyi Helsingissä 30. elokuuta 1947, sillä aiempi kotisynnytys oli ollut Elina-äidille liian rankka. Rauli oli perheen viidestä lapsesta keskimmäinen. Perheen toimeentulo oli niukkaa, mutta keskinäiset lämpimät välit korvasivat paljon. Somerjoki kävi neljä vuotta Hirsjärven kansakoulua Somerolla. Hän oli innokas piirtäjä ja kirjoittaja, joka sepitteli tarinoita, runoja ja varsinkin sarjakuvia. Hän toimitti myös omaa lehteä.Metsämäki & Miettinen 1996: 21–23. Hirsjärven kansakoulussa häntä opetti muun muassa lasten- ja nuortenkirjailijana tunnettu Ester Ahokainen, joka kiinnitti jo tuolloin huomiota pojan laulutaitoihin: ”Tästä pojasta me kuulemme vielä!”.

Gunnar Somerjoki joutui 1960-luvun alussa jäämään sairauseläkkeelle kattohuopatehtaalta keuhkolaajentuman ja astman takia. Perheelle piti löytää lisäansiota, ja perheen vanhemmat perustivat vuonna 1962 kioskin Helsingintien varrelle, Aholan tienhaaraan, muutaman sadan metrin päähän perheen kotitalosta Aholasta. Perheen lapsetkin työskentelivät kioskissa kukin vuorollaan, myös Rauli melko usein. Kioskista tuli pian suosittu lähiseudun nuorison kokoontumispaikka.Metsämäki & Miettinen 1996: 28. Somerjoen kioskina tunnettu kioski toimi vuoteen 1975 saakka.

Taiteilijanimi Nimityksen ”Badding” Rauli sai ystävältään Rauli ”Rafe” Tanskaselta keskikoulun viidennellä luokalla.Metsämäki & Miettinen 1996: 45–46. Muut kutsuivat Raulia lapsena ”Pikku-Puteksi”. Rafe väänsi nimen muotoon ”Padin”, sitten ”Padding” ja lopuksi ”Badding”.Rajala 2018: 28. Suosikki-lehden haastattelussa vuonna 1974 Somerjoki taas kertoi nimestä seuraavasti: Sain kouluystävältäni nimityksen: Badding. Se tulee bad in-filosofiasta; siitä, että minulla on sisälläni pahuus, piru, saatana. Eli olen helvetin kehno. Teoksessa Iskelmän tähtitaivas (WSOY 2004) esitetään, että Somerjoen taiteilijanimi olisi peräisin brittiläisen lastenkirjailija Michael Bondin hahmosta Karhuherra Paddington, koska hän olisi samaistunut hahmon hauraaseen ja herkkään persoonaan. Ensimmäinen Paddington-kirja ilmestyi 1958, mutta suomennokset vasta vuoden 1973 jälkeen. Nimi ”Badding” esiintyi levynkannessa kuitenkin jo vuonna 1971.

Ensimmäinen yhtye thumb|The Five Yes -yhtye, vasemmalla Rauli Somerjoki, rummuissa Kari Somerjoki. Kuva vuodelta 1965.

Somerjoki siirtyi vuonna 1958 opiskelemaan Someron yhteiskouluun, missä hän kävi keskikoulun, jonka aikana hän jäi pari kertaa luokalle.Metsämäki & Miettinen 1996: 26–27. Keskikoulun viimeisellä luokalla sai vuonna 1963 alkunsa myös ensimmäinen yhtye The Five Yes. Samalla luokalla Somerjoen kanssa opiskelivat Pentti Aho, Seppo Laine ja Sigge Jokila.Metsämäki & Miettinen 1996: 31. Kari Somerjoella ja Kauko Laineella vahvistettuna tämä ryhmä aloitti harjoittelun. Sigge Jokila lopetti pian, ja Somerjoki vaihtoi paikkaa Karin kanssa eli siirtyi rumpupatteriston takaa solistiksi.Metsämäki & Miettinen 1996: 32. Yhtyeen loppuaikoina mukana oli myös Arto ”Mamba” Koskinen uruissa, ja kaupan päälle saatiin keikka-autoksi Koskisen hautausurakoitsijaisän ruumisauto.Metsämäki & Miettinen 1996: 36–37.

Yhtyeen harjoitustila oli Laineen omakotitalon yläkerrassa. Yhtyeellä esiintyi useita kertoja lähiseudun tanssilavoilla ja koulujuhlissa. Siksi ohjelmistossa oli rockin lisäksi myös perinteistä tanssimusiikkia. Rajumpaan musiikkiin siirryttiin, kun kuvaan tuli mukaan M. A. Numminen.Metsämäki & Miettinen 1996: 33–37. Nummisella oli tuohon aikaan orkesteri Viisi vierasta miestä, jossa oli mukana hänen entisiä koulutovereitaan: Tommi Parko, Kullervo Aura, Heikki Kasari ja Veli Verronen. Kokoonpano kuitenkin vaihteli tilanteen mukaan, ja välillä käytettiin myös The Five Yesin soittajia.Metsämäki & Miettinen 1996: 38.

Esiintyminen vuoden 1966 Jyväskylän kulttuuripäivillä oli skandaali. Päiviä kutsuttiin lehdistössä ”Jyväskylän skandaalikulttuuripäiviksi”. Nummisen esittämän kappaleen ”Nuoren aviomiehen on syytä muistaa” ja Somerjoen laulaman ”Jenkka ulkosynnyttimistä” seurauksena paikalle kutsuttiin poliisi ja esitys keskeytettiin. Syyte jäi kuitenkin lopulta nostamatta.Metsämäki & Miettinen 1996: 39–42.

Ensimmäinen levy, jolla Somerjoki oli mukana, äänitettiin elokuussa 1966. Somerjoki lauloi laulun ”Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä”. Levyn muut laulut esitti M. A. Numminen. Yleisradion ohjelmaneuvosto kielsi levyn esittämisen kappaleiden epäsiveellisyyteen vedoten. Somerjoen laulun sanat olivat kuitenkin suoraan Suomen laista.Metsämäki & Miettinen 1996: 42–43.

Suomen Talvisota

Nummisen kautta Somerjoki tutustui Vanhalla ylioppilastalolla vastakulttuurin edustajiin.Metsämäki & Miettinen 1996: 60. Numminen kiinnostui underground-liikkeestä, ja hänestä tuli liikkeen käytännön työn johtohahmo. Hän keksi U-ryhmälle nimen Suomen Talvisota 1939–1940.Metsämäki & Miettinen 1996: 66.

Suomen Talvisota -kokoonpanossa esiintyi Somerjoen lisäksi Pentti Aho, Arto Koskinen ja Heikki Kasari. Ryhmän kirjallisesta puolesta vastasivat turkulaisrunoilijat Markku Into ja Jarkko Laine.Metsämäki & Miettinen 1996: 66–67.

Suomen Talvisota esiintyi Nuoren Voiman Liiton valtakunnallisilla juhlilla. Toiminnanjohtaja Kai Linnilä pyysi poikia mukaan liiton lehden äänilevyliitteeseen tulevalle levylle, jolle Somerjoki lauloi kaksi kappaletta: ”Vihreä valta” ja ”Mielitauti-rock”. Sävellykset olivat Somerjoen ja sanoitukset Nummisen.Metsämäki & Miettinen 1996: 70.

Talvisota julkaisi vuonna 1970 myös albumin, Underground-Rock. Levyn sävellyksistä puolet on Somerjoen tekemiä. ”Kekkonen-rockin” lauloi Pole Ojanen, vaikka sitä luullaan joskus edelleenkin Somerjoen laulamaksi. Talvisota lopetti esiintymisensä vuonna 1970.Metsämäki & Miettinen 1996: 70-73. Talvisota-yhtyeessä esiintyminen ei suoranaisesti vaikuttanut Somerjoen soolouraan, sillä julkisuus rajoittui melko pieniin yliopistopiireihin.Metsämäki & Miettinen 1996: 73.

Somerjoki osallistui moniin M. A. Nummisen tuotantoihin lastenlauluista yhteiskunnallisesti kantaa ottaviin kappaleisiin. Lastenlevyillä Iso mies ja keijukainen sekä Niemisen pojat ja naapurin äijä – Suutari Joonaksen iltapäivä, osa II Somerjoki lauloi kuusi säveltämäänsä kappaletta. Hän oli mukana myös kahdella seksiä käsittelevällä äänitteellä Isojen poikien laulut ja Medisiinari-lehden seksinumeron äänilevyliitteellä.Metsämäki & Miettinen 1996: 84–86.

Sooloura Ensimmäiset levyt

Somerjoen ensimmäinen oma levy oli vuonna 1970 ilmestynyt single ”Mun sormuksein”, joka oli hänen oma valintansa, sillä kappale oli tuttu jo The Five Yesin ajoilta. Levyn myynti oli vähäistä, mutta singlestä tuli pieni radiomenestys. Somerjoki tuli ensimmäistä kertaa omalla nimellään ihmisten tietoisuuteen. Kesäksi hänet kiinnitettiin Kristianin kesäshow’hun, ja elokuussa hän esiintyi ensimmäisillä Ruisrock-festivaaleilla Turun Ruissalossa.Metsämäki & Miettinen 1996: 77–83.

Vuonna 1970 Somerjoen sävellystyötä kuultiin myös elokuvassa. Hän sävelsi tunnuskappaleen ja ”Moottoreitten sinfonia” -nimisen sävellyksen Risto Jarvan ohjaamaan rallielokuvaan Bensaa suonissa. Sanat teki Jarkko Laine. Somerjoki sai Jussi-kunniakirjan elokuvan johtosävelmästä. Numminen pyysi Somerjokea laulamaan dokumenttielokuvaan Perkele! Kuvia Suomesta. Somerjoki lauloi neljä kappaletta, ja muita laulajia olivat Arja Saijonmaa ja Numminen, joka sai elokuvan musiikista valtionpalkinnon.Metsämäki & Miettinen 1996: 83–84.

Somerjoki perusti loppuvuodesta 1970 veljensä kanssa keikkayhtyeen, joka sai nimekseen Oy Niittisydän Ab. Yhtyeen ensimmäisessä kokoonpanossa olivat mukana The Five Yesin soittajista Kari Somerjoki ja Pentti Aho sekä neljäntenä niin ikään somerolainen Antti Toukkari. Eri vaiheissa mukana olivat myös muiden muassa Jukka Hauru ja Heikki Kasari. Yhtye esiintyi melko ahkerasti. Yhteistyö loppui muiden kyllästyttyä Somerjoen oikutteluun niin matkaan lähdettäessä kuin esiinnyttäessäkin.Metsämäki & Miettinen 1996: 94–98.

Somerjoen ensimmäinen LP, Synnyin rokkaamaan saatiin kesäksi 1971 jakeluun. Levy sisälsi Chuck Berryn ja Elvis Presleyn kappaleita suomennettuna. Mukana oli myös kaksi Somerjoen omaa laulua, ”Valot” ja ”Pikku neitsyt”. Ensin mainitusta kappaleesta on sittemmin tullut yksi hänen pidetyimmistään. Levy ei ollut menestys, mutta taustoja kehuttiin, eikä Somerjokeakaan aivan surkeaksi haukuttu. Numminen lupasi hänelle, että levyjä tehtäisiin lisää.Metsämäki & Miettinen 1996: 89–94.

Läpimurtokappale ”Fiilaten ja höyläten” Vuonna 1972 tuottaja Atte Blom löysi Yhdysvaltain-matkaltaan Somerjoelle sopivan kappaleen, josta tuli suomeksi ”Fiilaten ja höyläten”. Se saatiin markkinoille huhtikuussa 1973. Intro-nimisessä nuortenlehdessä se valittiin ykköseksi jo toukokuussa, ja heinäkuussa se oli Jokamiehen sävelradion suosituin levy. Seksuaalinen vapautuminen oli ajankohtaista, ja laulu upposi yleisöön. ”Fiilaten ja höyläten” alkoi pudota listoilta vasta joulukuussa. Suosikki-nuorisolehden vuoden 1973 Grand Prix’ssä kappale oli ylivoimaisesti suosituin. Suosituimmasta mieslaulajasta äänestettäessä Kirka oli niukasti ensimmäisellä sijalla ja Somerjoki toisella.Metsämäki & Miettinen 1996: 105–109.

Somerjoki osallistui syksyllä 1973 Syksyn sävel -kilpailuun kappaleella ”Ja rokki soi”, jonka sanat ja sävelmä ovat Matin ja Tepon käsialaa; myöhemmin 2000-luvulla veljekset levyttivät kappaleen myös itse. Somerjoki sijoittui kilpailussa kuudenneksi. ”Ja rokki soi” nousi nopeasti hitiksi, ja samalla singlellä julkaistusta ”Nuori rakkaus” -nimisestä käännösballadista tuli myös suosittu. ”Fiilaten ja höyläten” -kappaleen suosio oli yllättänyt levy-yhtiö Love Recordsin. Aineistoa uutta LP-levyä varten ei ollut, joten korvikkeena käytettiin vanhaa levyä Synnyin rokkaamaan, joka myikin moninkertaisesti ensimmäiseen ilmestymiseensä verrattuna.Metsämäki & Miettinen 1996: 112–113.