thumb|right|Itamarin juutalaissiirtokunta Samariassa, Israelin miehittämällä Länsirannalla. thumb|Za’atara vuonna 2016. Juutalaissiirtokunnat () ovat Israelin perustamia juutalaisten asuinalueita kuuden päivän sodassa vuonna 1967 vallatuille alueille Gazassa, Länsirannalla ja Golanin kukkuloilla.Juusola 2014, s. 149-151
Israelilaiset ovat laajentaneet siirtokuntiaan ja perustaneet uusia. Niissä asui 700 000 ihmistä vuonna 2019 eli noin kymmenen prosenttia Israelin väestöstä. Länsirannalla eli Israelin mukaan Juudeassa ja Samariassa on sekä Israelin hyväksymiä että ilman sen lupaa perustettuja siirtokuntia. Valtaosa maailman valtioista on vastustanut siirtokuntien perustamista. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on tuominnut ne vedoten Geneven neljänteen sopimukseen, joka kieltää väestönsiirrot vallatuille alueille. Israel väittää, ettei se ole siirtänyt alueelle väestöä.
Siirtokuntien synty thumb|right|350px|Israelin siirtokuntien väestömäärien kehitys. Juutalaissiirtokuntien perustaminen oli seurausta arabivaltioiden ja Israelin kesäkuussa 1967 käymästä kuuden päivän sodassa, missä Egyptin presidentti Nasserin mukaan tavoitteena oli Israelin tuhoaminen.Juusola 2014, s. 131 Israel valloitti lyhyessä sodassa Jordanialta Länsirannan, Egyptiltä Gazan kaistan ja Syyrialta Golanin kukkulat.Juusola 2014, s. 134-136 Näin Israel miehitti koko sen alueen, joka Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäisen jakosuunnitelman mukaan olisi muodostanut palestiinalaisvaltion.
Vuoden 1967 syksyllä syntyi Erets Yisrael -liike, joka vaati sodassa vallattujen alueiden pitämistä Israelilla. Juutalaiset alkoivat perustaa miehitetyille alueille siirtokuntia vuonna 1968 aluksi Jerusalemin lähiympäristöön. Jotkut puolueet vastustivat sitä, mutta lopulta siirtokuntiin muuttamista alettiin tukea myös verohelpotuksin. Vuonna 1976 siirtokunnissa asui 3 000 asukasta ja vuonna 1985 jo yli 50 000.Juusola, 2014, s. 177 Jotkut siirtokunnista, kuten Ariel, Ma'ale Adumim ja Modi'in Illit olivat kooltaan pieniä kaupunkeja, toiset taas muutaman kymmenen asukkaan kyliä. Israelin hyväksymien siirtokuntien lisäksi perustettiin monia laittomia.
Israelin valtio pitää suurinta osaa siirtokunnistaan laillisina, mutta kieltää siirtokuntien perustamisen ilman viranomaisten lupaa. Israelin valtio maksaa erilaisia tukia ja antaa verohelpotuksia Länsirannan israelilaisille. Israel on jatkanut siirtokuntiensa rakentamista Länsirannalla, vaikka eräät poliitikot ovat vaatineet siirtokuntien purkamista.
Siirtokuntien perustamisen syitä Syynä siirtokuntien perustamiseen oli joillekin halu parantaa Israelin puolustuskykyä. Toisiin vaikutti Luvattuun maahan kohdistunut nostalgia, joka vetosi etenkin vasemmistosionisteihin. Sekulaaria nationalismia edustaneen Erets Yisrael -liikkeen ohella siirtokuntia alkoivat perustaa uskonnolliset sionistit, joista osa näki asiassa messianistisia piirteitä. Vasemmistosionistit perustivat siirtokuntia harvaan asutuille aluille ajatellen lähinnä siirtokuntien turvallisuutta, mutta messiaaninen Gush emunim -liike alkoi perustaa niitä keskelle arabiasutusta osoittaakseen, että maa kuuluu juutalaisille. Osa tulokkaista on muuttanut siirtokuntiin uskonnollisista tai kansallismielisistä syistä, toiset halvempien elinkustannusten perässä.
Siirtokuntien suhde kahden valtion malliin
Siirtokunnat rauhan esteenä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 446 vuodelta 1979 toteaa, että Israelin siirtokunnat ovat vakava este pyrkimykselle saavuttaa kattava, oikeudenmukainen ja kestävä rauha Lähi-itään. Euroopan unionin mukaan siirtokunnat heikentävät mahdollisuuksia solmia rauha palestiinalaisten ja israelilaisten välillä. Siirtokuntia on pidetty rauhan esteenä tai jopa yhtenä suurimmista esteistä rauhansopimukselle Israelin ja palestiinalaisten välillä. Palestiinalaisten ja siirtokuntalaisten välit ovat äärimmäisen kireät, ja välikohtauksia sattuu jatkuvasti. Monet katsovat, että palestiinalaisalueita pilkkovat siirtokunnat vievät mahdollisuudet rakentaa elinkelpoinen palestiinalaisvaltio.
Siirtokunnat eivät ole rauhan este Toisten mielestä siirtokunnat eivät ole rauhan este, sillä rauhaa ei saatu silloinkaan, kun siirtokuntia ei ollut . Ennen kuin siirtokuntia oli perustettu YK:n turvallisuusneuvosto vaati 22.11.1967 päätöslauselmassa 242 konfliktin ratkaisemista kahden valtion mallin avulla. YK:n mukaan saavutetaan oikeudenmukainen ja kestävä rauha, kun Israel vetäytyy kuuden päivän sodassa valloittamiltaan alueilta ja kaikki luopuvat väkivallasta ja sillä uhkailusta ja tunnustavat alueella olevien valtioiden olemassaolon ja itsenäisyyden. Israel hyväksyi päätöslauselman, mutta Palestiinan vapautusjärjestö torjui sen. PLO ei ole toistaiseksi hyväksynyt Israelin olemassaoloa. Israel taas ei ole suostunut vetäytymään miehitysalueilta ilman, että ensin on tehty rauha.
Siirtokuntien lakkauttamiset Israel on ollut valmis lakkauttamaan siirtokuntiaan vastineeksi rauhasta. Israel on purkanut siirtokuntansa sekä Siinailta että Gazasta. Vuoden 1973 Jom Kippur -sodan jälkeen Israel solmi vuonna 1978 Egyptin kanssa Camp Davidin rauhansopimuksen. Vastineena sille, että Egypti sitoutui rauhaan, Israel luovutti miehittämänsä, myös öljyä tuottavan Siinain niemimaan ja poisti sinne perustamansa siirtokunnat.Juusola 2014, s. 171–172
Pääministeri Ariel Sharonin rauhanpyrkimysten osana Israel lakkautti siirtokuntansa Gazassa ja vetäytyi sieltä 12. syyskuuta 2005. Vanhimmat siirtokunnat olivat toimineet 37 vuotta, ja niissä asui lähes 9 000 juutalaista. Samalla lakkautettiin neljä Länsirannan siirtokuntaa. Gazan siirtokunnissa oli 4000 kasvihuonetta, jotka olivat työllistäneet 3500 palestiinalaista.Spencer 2019, s. 179-180 Israelin vetäytymisen jälkeen kasvihuoneet ryöstettiin, mihin osallistuivat myös Gazan poliisit. Sharonin ratkaisu vetäytymisestä ei tyydyttänyt kaikkia arabeja. Palestiinalainen kansanedustaja ja tutkija Hanan Ashrawi katsoi, että Sharonin toimet olivat yritys tuhota edellytykset palestiinalaisvaltiolta ja lupa jatkaa raakaa päivittäistä hyökkäystä palestiinalaisia vastaan.
Näkemyksiä siirtokuntien kansainvälisoikeudellisesta asemasta thumb|350px|Givat Assafin pieni juutalaissiirtokunta on Israelinkin lakien mukaan luvaton.
Useat organisaatiot ja tutkijat ovat pitäneet juutalaisten Länsirannalle perustamia siirtokuntia laittomina. YK:n alainen Haagissa toimiva Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) on pitänyt niitä kansainvälisen lain vastaisina. Se ei kuitenkaan ole antanut asiasta tuomiota, vaan neuvoa antavan lausunnon.
YK:n turvallisuusneuvosto Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto katsoi vuonna 1967 päätöslauselmassa 446, että siirtokunnat ovat vailla laillista pohjaa, ja kehotti Israelia noudattamaan Geneven neljännen sopimuksen 49. artiklan kuudetta pykälää, jonka mukaan ”valtaajavalta ei saa valtaamalleen alueelle karkottaa tai siirtää osaa omasta siviiliväestöstään”.
Turvallisuusneuvosto uudisti vaatimuksensa päätöslauselmissa 452 (1979) ja 465 (1980). Päätöslauselmassa 465 kehotettiin valtioita kieltäytymään yhteistoiminnasta Israelin siirtokuntien kanssa ja todetaan, että ne ovat "räikeässä ristiriidassa" Geneven sopimuksen kanssa.
YK:n kansainvälinen tuomioistuin YK:n alainen Haagin kansainvälinen tuomioistuin antoi 9. heinäkuuta 2004 neuvoa antavan lausunnon, joka koski muurin rakentamista Palestiinan miehitysalueelle. Tuomioistuin katsoi, että Israelin siirtokunnat olivat kansainvälisen oikeuden vastaisia. Tuomioistuin piti muureja laittomina ja Israelin perusteluja niiden tehtävästä terrorismin torjunnassa sopimusten vastaisina. Tuomioistuin katsoi, että molemmat osapuolet olivat syyllistyneet laittomiin tekoihin, minkä takia se korosti erityisesti YK:n päätöslauselman 242 merkitystä konfliktin ratkaisemiseksi. Vuonna 2024 se vahvisti kannanottonsa.
Euroopan unioni Euroopan unioni pitää siirtokuntia laittomina. Katsotaan lisäksi, että Israelin siirtokuntapolitiikka murentaa mahdollisuuksia löytää ratkaisu juutalaisten ja arabien väliseen konfliktiin.
Israel Israel on torjunut väitteen, että siirtokunnat loukkaisivat kansainvälistä oikeutta. Se katsoo, että Geneven neljännen sopimuksen kohta 49.6 ei koske sen toimia, koska Israelin valtio ei ole karkottanut tai siirtänyt väestöään siirtokuntiin.
Israelin Korkein oikeus on vahvistanut joidenkin siirtokuntien laillisuuden, mutta todennut jotkut muut ilman lupaa perustetuiksi. Niitä on siksi myös purettu.
Suomi Suomi pitää siirtokuntia kansainvälisen oikeuden vastaisina.
Yhdysvallat Yhdysvalloissa demokraatit ovat tavallisesti arvostelleet siirtokuntia,Juutalaissiirtokuntien levittäytyminen harmittaa Yhdysvaltoja kun taas republikaanit ovat tukeneet Israelin siirtokuntapolitiikkaa. Yhdysvallat on etenkin republikaanipresidenttien aikana pitänyt siirtokuntia kansainvälisen oikeuden mukaisina.
Demokraattipresidentti Joe Bidenin hallinnon aikana Yhdysvallat on moittinut siirtokuntapolitiikkaa. Republikaanipresidentti Donald Trump ja hänen hallintonsa ei pitänyt siirtokuntia rauhan esteenä, eikä kansainvälisen oikeuden vastaisina.
Kesäkuussa 2019 Israel nimesi uuden Golanin alueelle perustetun siirtokunnan Trumpin mukaan Ramat Trumpiksi eli Trumpin kukkuloiksi. Sitä edelsi maaliskuussa 2019 Trumpin asetus, jolla tunnustettiin Golanin kukkulat Israelille kuuluviksi. Pääministeri Netanjahu kutsui Trumpia suureksi Israelin ystäväksi. Kansalaisjärjestöt Ihmisoikeusjärjestöistä Amnesty International ja Human Rights Watch pitävät siirtokuntia "sotarikoksina". Suomalainen yhdistys Finnwatch pitää palestiinalaisalueiden miehitystä laittomana.
Tutkijoiden mielipiteitä Yhdysvaltalainen ulkopolitiikan analyytikko Mitchell Bardi torjuu väitteen, että juutalaissiirtokunnat olisivat laittomia. Juutalaisia on aina elänyt Juudeassa ja Samariassa eli Jordanin länsirannalla, ja se kiellettiin ainoastaan Jordanian miehityksen aikana vuosina 1948–1967. Juutalaiset alkoivat jälleen asuttaa aluetta sen jälkeen, kun Israel valtasi sen puolustussodassa vuonna 1967.
Väite juutalaissiirtokuntien laittomuudesta perustuu pääasiassa YK:n ja sen alaisen kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) lausuntoihin. YK ei kuitenkaan anna oikeudellisia tuomioita vaan tekee poliittisia päätöksiä. Bardin mukaan niitä värittää YK:ssa sen Israelin vastainen enemmistö. ICJ voi ratkaista oikeudellisia kiistoja vain sellaisten valtioiden välillä, jotka ovat vapaaehtoisesti hyväksyneet sen toimivallan.
ICJ:n entinen presidentti Stephen Schwebel on todennut, että valtio voi itsepuolustuksessa ottaa haltuunsa ja miehittää aluetta, kun se on tarpeen valtion suojelemiseksi. Bardin mielestä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 242 antaa Israelille oikeuden olla Länsirannalla. Johnsonin hallinnon apulaisulkoministeri, Eugene Rostow on katsonut, että Israelilla on oikeus hallinnoida alueita, jotka se sai haltuunsa vuonna 1967, kunnes Lähi-idässä saavutetaan oikeudenmukainen ja kestävä rauha.
YK:n ranskalais-pakistanilais-botswanalaisen tutkimusryhmän mukaan siirtokuntien olemassaolo rikkoo muun muassa palestiinalaisten itsemääräämisoikeutta ja jopa kansainvälisen rikostuomioistuimen sotarikossäädöstä.
Aktivistien mielipiteitä Palestiinalaisten oikeuksien puolustaja, ihmisoikeusaktivisti ja väitöskirjatutkija Bruno Jäntti pitää siirtokuntia laittomina. Häntä häiritsee suuresti, että Israelia pidetään länsimaissa demokratiana, sillä sitä se ei hänestä ole.
Boikotteja
Marraskuussa 2019 Euroopan unionin tuomioistuin päätti, että Israelin siirtokunnissa tehtyjen tuotteiden alkuperä pitää merkitä, jotta kuluttajat voivat tehdä eettisiä ostopäätöksiä. Tuomioistuimen mukaan kuluttajalla on oikeus tietää, onko tuote tehty alueilla, joita Euroopan unioni pitää laittomina.