Sakai () on kaupunki Osakan prefektuurissa Japanissa. Se sijaitsee prefektuurin keskiosassa Osakanlahden rannalla aivan Osakan kaupungin eteläpuolella. Sakain pinta-ala on 149,99 neliökilometriä ja siellä on 841 012 asukasta (vuonna 2014). Kaupunki on tärkeä talous- ja kulttuurikeskus, josta tehtiin yksi Japanin virallisista suurkaupungeista vuonna 2006.
Sakai oli merkittävä keskus jo varhain. Kaupungin alueella on useita suuria kofun-hautakumpuja (Mozun kofun-ryhmä), joista merkittävin on 486 metriä pitkä keisari Nintokun kofun, Japanin suurin. Keskiajalla Sakaista tuli satamansa ansiosta ulkomaankaupan keskus, joka tunnettiin vapaasta ilmapiiristään. Meiji-restauraation jälkeen se kuului lyhytikäiseen Sakain prefektuuriin, ja siitä tehtiin virallisesti kaupunki vuonna 1889. Toisen maailmansodan jälkeen kaupungin kehitykselle merkittäviä hankkeita olivat Osakanlahden rannan teollisuusalueiden ja suuren Senboku New Town -lähiön rakentaminen. Sakai jaetaan seitsemään suuralueeseen.
Maantiede Yleistä pienoiskuva|vasen|Nanshū-jin temppeli helmikuun puolivälissä Sakai sijaitsee Honshūn saaren eteläosassa Kansain alueella Osakan prefektuurissa Tyynen valtameren rannalla. Lännessä kaupunki rajoittuu Osakanlahteen, pohjoisessa Yamatogawa-joen takana Osakan kaupunkiin ja idässä ja etelässä useisiin muihin Osakan prefektuurin pienempiin kaupunkeihin. Niihin kuuluvat Matsubara, Habikino, Tondabayashi, Ōsakasayama, Kawachinagano, Izumi ja Takaishi.
Kaupungin tiheimmin asutettu keskusta-alue sijaitsee sen luoteisosassa Osakan rajalla. Osakanlahden rannikkoa hallitsevat laajat teollisuus- ja satama-alueet, etelässä on enemmän maatalous- ja viheralueita. Ishizugawa-joki virtaa Sakain halki Osakanlahteen kaakosta luoteeseen. Pohjois- ja länsiosistaan Sakai liittyy saumattomasti valtavaan, Suur-Tokion jälkeen maan toiseksi suurimpaan Keihanshin-suurkaupunkialueeseen, johon kuuluvat Sakain ja Osakan lisäksi Kioto ja Kōbe.
Ilmasto Sakain ilmasto on lauhkean subtrooppinen. Neljä vuodenaikaa erottuvat toisistaan selvästi, ja keskilämpötila vaihtelee tammikuun +5,2 asteen ja elokuun +28,0 asteen välillä. Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila on matalimmillaan tammikuussa +1,1 astetta ja keskimääräinen ylin lämpötila korkeimmillaan elokuussa +33,5 astetta; viime vuosikymmenten mittaushistorian matalin kaupungissa mitattu lämpötila on –5,3 astetta (helmikuussa 1983), korkein taas +39,3 astetta (elokuussa 1994).
Sakaissa sataa keskimäärin lähes 1 200 mm vuodessa. Eniten sataa sadekaudella (tsuyu) kesäkuussa ja syksyn taifuunikaudella, vähiten talvella joulu- ja tammikuussa.
Historia pienoiskuva|oikea|Stereokuva Nintoku-ryōn kofun-hautakummusta Sakaissa pienoiskuva|oikea|Sen no Rikyūn asuintalon sijaintipaikka Sakaissa pienoiskuva|oikea|Aseiden valmistusta Sakaissa Edo-kaudella teoksessa Izumi meishozue
Sakain kaupungin nimi tarkoittaa kirjaimellisesti ”rajaa”; nimen sanotaan olevan peräisin siitä, että kaupunki sijaitsi kolmen Japanin entisen provinssin, Settsun, Izumin ja Kawachin rajalla. Kaupungin 1800-luvun lopulla käyttöön ottama symboli, johon on yhdistetty kolme tyyliteltyä kaupunkia tarkoittavaa kanjimerkkiä (市), heijastelee tätä seikkaa.
Vanhimmat Sakain alueelta löydetyt jäljet ihmisasutuksesta ovat noin 20 000 vuoden takaa. Kofun-kaudella 300–400-luvuilla jaa. alueelle rakennettiin lukuisia erikokoisia kofun-hautakumpuja (Mozu-Furuichin kofun-ryhmä), jotka lienevät kuuluneet muinaisille hallitsijoille. Monet niistä on liitetty puolihistoriallisissa kronikoissa, Kojikissa ja Nihonshokissa, mainittuihin keisarillisiin hautoihin ja siten yhdistetty tiettyihin legendaarisiin keisareihin. Sakain kofuneista suurimpiin (Mozun alue) kuuluvat keisari Nintokun hautana pidetty 486 metriä pitkä kofun eli Daisenryō-kofun, keisari Richūn kofun (365 metriä) ja Nisanzai-kofun (290 metriä). Suurimpia hautakumpuja ympäröi kaksin- tai kolminkertainen vallihauta ja niiden ympärille on rakennettu pienempiä kofuneita.
Buddhalainen munkki Gyōki perusti Sakain alueella sijaitsevan Ebara-jin temppelin vuonna 704. Tähän aikaan alue sijaitsi jo Settsun, Izumin ja Kawachin provinssien rajamaastossa. Nimi ”Sakai” esiintyi ensi kerran Fujiwara Sadayorin runokokoelmassa vuonna 1045, ”Sakain kartano” (堺荘, Sakai-sō) mainitaan kirjallisuudessa vuonna 1320 tai 1325. Kiinteästi nykyisen Osakan eteläosassa sijaitsevaan Sumiyoshin pyhäkköön kytköksissä ollut kartano tuotti suolaa, ja kiotolaiset aateliset tunsivat paikan suolakylvyistään. Paikkakunta toimi myös kalastussatamana ja pysähdyspaikkana Kumanoon matkaaville pyhiinvaeltajille. Eteläisen ja pohjoisen hovin aikakaudella eteläisen hovin keisari Go-Daigo oli Sakain kautta yhteydessä tukijoihinsa Shikokulla ja Kyūshūlla, mutta sisällissodassa pohjoisen hovin joukot valtasivat kaupungin nopeasti vuonna 1338. Sen jälkeen sitä hallitsivat Ashikaga-shōgunaatin vasallit ja etenkin Ōuchi-klaani, jonka hallinnassa se alkoi kukoistaa satamakaupunkina. Vuonna 1399 Ashikaga Yoshimitsun armeija hyökkäsi kaupunkiin, ja se tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa; legendan mukaan yli 10 000 asuintaloa tuhoutui, mutta luku lienee liioiteltu.Sansom 1961, s. 189.
Ōnin-sodan jälkeen kaupunki nousi erityisen tärkeään asemaan kauppasatamana, ja sille myönnettiin joitakin erioikeuksia. Voimakas Hosokawa-klaani suosi kaupunkia Kiotoon suuntautuneen kaupan satamana; kaupungin nousua avittivat myös aiemmin tärkeää satamakaupunkia Hyōgoa edullisempi sijainti ja se, että monet kiotolaiset olivat paenneet sodan taisteluita Sakaihin ja toivat mukanaan tietotaitonsa. Vuoden 1500 jälkeen sakailaiset kauppiaat rahoittivat valtaosan Japanista Ming-dynastian Kiinaan suuntautuneista virallisista kauppamatkoista. Ensimmäinen tähän kauppaan tarkoitettu kenminsen-alus saapui Sakaihin vuonna 1469. Sakailaiset kauppiaat nauttivat harvinaisen laajasta itsenäisyydestä, ja kaupunkiin kehittyi vauras chōnin-kaupunkilaisväestö.Sansom 1961, s. 270–272. Rikkaat kauppiaat tukivat myös kulttuurin kehitystä: Sen no Rikyū, teeseremonian taidemuodoksi kohottanut kaikkein kuuluisin teemestari, oli sakailainen kauppias. Rikyūn kotitalon paikka on edelleen jäljellä kaupungissa. Rikyū riitautui lopulta Toyotomi Hideyoshin kanssa, ja hänet määrättiin tekemään seppuku vuonna 1591. 1500-luvulla Sakaihin saapuivat ensimmäiset eurooppalaiset, kuten Francis Xavier ja vuonna 1564 kaupunkiin rantautunut portugalilainen jesuiittalähetyssaarnaaja Gaspar Vilela, joka kuvaili kanavin ympäröityä kaupunkia ”Venetsian kaltaiseksi”. Oda Nobunaga kuitenkin täytätti kaupungin vallihaudat vuonna 1586.
Sakailaiset kauppiaat valmistivat aseita sekä Tokugawa Ieyasulle että Toyotomi Hideyorille. Vuonna 1615 kaupunki kuitenkin paloi maan tasalle Tokugawa-shōgunaatin ja Toyoyomi-klaanin välisessä taistelussa, Osakan saarrossa. Edo-kaudella ulkomaankauppaa ei enää juuri harjoitettu shōgunaatin harjoittaman eristäytymispolitiikan vuoksi. Veitsien valmistus alkoi kuitenkin kukoistaa Sakaissa tähän aikaan. Kaupungin satama rakennettiin uudelleen vuonna 1810. Meiji-restauraation aikana vuonna 1868 kaupungissa sattui Sakain välikohtaus, jossa Tosan provinssin samurait surmasivat 11 ranskalaista merimiestä, minkä jälkeen heidät tuomittiin kuolemaan. Samana vuonna uuden hallintojärjestelmän myötä perustettiin Sakain prefektuuri, joka liitettiin kuitenkin lopulta Osakan prefektuurin vuonna 1881. Sakain kaupunki perustettiin virallisesti vuonna 1889. Tähän aikaan kaupunki sai myös ensimmäiset rautatiensä.
Vuonna 1920 suoritetussa väestönlaskennassa Sakaissa oli noin 85 000 asukasta, ja Japanin ensimmäinen säännöllinen lentoreitti avattiin Sakain ja Shikokun välille vuonna 1922. Toisessa maailmansodassa suurin osa kaupungin keskustasta paloi maan tasalle. Sodan jälkeen kaupungin kehitykselle merkittäviä hankkeita olivat 1950-luvun lopulla aloitettu Osakanlahden rannan teollisuusalueiden rakentaminen ja kaupungin eteläosassa sijaitseva suuri Senboku New Town -lähiö, jonka rakennustyöt käynnistyivät vuonna 1966. Vuonna 1996 Sakaista tehtiin yksi Japanin ydinkaupungeista ja 2006 yksi virallisista suurkaupungeista.
Politiikka ja hallinto Yleistä Sakai on ollut 1. huhtikuuta 2006 lähtien yksi Japanin virallisista suurkaupungeista, joten sillä on käytössään tavallista enemmän valtaa ja resursseja muun muassa koulutukseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyvissä kysymyksissä. Sakain kaupunki on perustettu alun perin Meiji-kaudella 1. huhtikuuta 1889, jolloin se käsitti vain pienen alueen nykyisen kaupungin luoteisosassa. Kaupunki on laajentunut itään ja etelään lukuisten liitosten kautta; viimeksi Miharan kauppala, nykyinen Miharan suuralue, liitettiin Sakaihin vuonna 2005.
Sakain pormestari on Osami Takeyama. Hänet valittiin ensimmäiselle pormestarikaudelle vuonna 2009 ja toiselle kaudelle vuonna 2013. Sakain kaupunginvaltuuston jäsenet valitaan myös nelivuotiskausille. Valtuutettuja on yhteensä 52. Eri suuralueilta valitaan eri määrä valtuutettuja: eniten Minamin suuralueelta (10) ja vähiten Miharan suuralueelta (3). Vuonna 2013 valtuutettujen määrää päätettiin vähentää seuraavissa vaaleissa 48:aan. Valtuutetut ovat järjestäytyneet kuuteen ryhmään (vuonna 2014), jotka ovat Kōmeitō (12 henkeä), Ōsaka ishin no kai (11 henkeä), Soleil Sakai (10 henkeä), Japanin liberaalidemokraattinen puolue ja Shimin Sakai (9 henkeä), Japanin kommunistinen puolue (8 henkeä) ja sitoutumattomat (2 henkeä).
Aluejako pienoiskuva|oikea|Sakain suuralueet
Sakain kaupunki jakautuu seitsemään suuralueeseen (). Niistä asukasluvultaan suurin on Kita-ku, pinta-alaltaan vuorostaan Minami-ku. Kaupungin ydinalueen muodostaa Sakai-ku.
+Sakain suuralueet Nimi Japaniksi Pinta-ala (km²) Asukasluku (2014) Väestötiheys (as./km²) Higashi-ku 東区 10,48 85 410 8 150 Kita-ku 北区 15,58 158 566 10 178 Mihara-ku 美原区 13,24 39 213 2 962 Minami-ku 南区 40,44 150 332 3 717 Naka-ku 中区 17,94 124 551 6 943 Nishi-ku 西区 28,62 135 130 4 722 Sakai-ku 堺区 23,69 147 810 6 239
Talous Keskiajalla Sakai kukoisti kansainvälisen kaupan keskuksena. Perinteisiä Sakaissa harjoitettuja teollisuudenaloja olivat aseiden, veitsien ja polkupyörien valmistus. Rikkaan taloushistoriansa ja Osakan kaupungin läheisyyden ansiosta Sakailla on nykyisin monipuolinen teollisuuspohja. Japanin nopean talouskasvun myötä Sakai kehittyi ripeästi merkittäväksi teollisuuskeskukseksi, jossa toimii esimerkiksi petrokemian-, energia-, metalli- ja koneteollisuutta. Erityisen merkittäviä ovat metalli- (21,8 prosenttia) ja koneteollisuus (10,6 prosenttia teollisuusyrityksistä vuonna 2009). Samana vuonna kaupungissa toimi yhteensä 1 644 teollisuusyritystä, jotka työllistivät lähes 50 000 henkeä ja joiden valmistamien tuotteiden markkina-arvo oli 2,6 biljoonaa jeniä.
Liikenneyhteydet kaupunkiin ovat parantuneet uusien teiden myötä, ja kaupungista on helppo pääsy Kansain kansainväliselle lentoasemalle ja Sakai-Senbokun satamaan. Raskaat materiaali- ja kemianteollisuuden yritykset sijaitsevat lähinnä kaupungin satama-alueella, pienemmät ja perinteisemmät yritykset sisämaassa. Kaupungin keskusta-alue sen luoteisosassa on ollut pitkään kaupan keskus. Alueen reunoilla sijaitsee kuitenkin myös kone- ja metalliteollisuutta. Satama-alueelle on rakennettu ekologisen teollisuuden mallialuetta, jonka johtavana hankkeena on ”Green Front Sakai” -kompleksi. Alueella on esimerkiksi suuri Sharpin nestekidenäyttöjä ja aurinkokennoja valmistava tehdas ja yksi Japanin suurimmista aurinkovoimaloista. Sakaissa päämajaansa pitäviä yrityksiä ovat esimerkiksi polkupyörävalmistajat Shimano ja Hatta Industries, metalliteollisuusyritykset Asaka Industrial ja Koyo Engineering, koneteollisuusyritykset Coaken Techno, Nissei kōki ja Nippon Super Industry sekä kemianteollisuuden yritykset Sakai Chemical Industry ja Japan Vam & Poval.
Liikenne pienoiskuva|oikea|Hankai-raitioteiden Shukuinin pysäkki Sakaissa