Saruskurki (Antigone antigone) on suurikokoinen kurkilintu. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.
Nimi Nimi ”sarus” tulee linnun englanninkielisestä nimestä ja edelleen sen hindinkielisestä nimestä sāras. Hindin sana tulee sanskritin sanasta sarasa, joka tarkoittaa “järvilintua”.
Antigone on Linnén vuonna 1758 antama lajinimi, joka viittaa Troijan kuninkaan Laomedonin tyttäreen Antigoneen, joka muuttui haikaraksi. Linné sekoitti tarinan toiseen kreikkalaiseen kertomukseen, jossa prinsessa Gerana muuttui kurjeksi.Jobling 2010, s. 49–50, 179
Koko ja ulkonäkö Linnun pituus on 120–155 cm ja se painaa keskimäärin 7,3 kg. Koiraat ovat kookkaampia. Intiassa pesivän saruskurjen koiraat voivat olla erittäin suuria: niiden korkeus voi olla jopa 2 metriä ja siivenkärkien väli 2,5 metriä. Saruskurki on hieman tavallista kurkea kookkaampi. Höyhenpuku on pääosin hopeanharmaa. Pää ja kurkku ovat kirkkaan punaruskeat ja päälaki vaaleanharmaa. Koivet ovat vaaleanpunaiset ja pitkähkö nokka on tumma. Lennossa voi havaita tummat siivenkärjet ja suoraksi ojennetun kaulan. Sukupuolet ovat saman näköiset. Nuori lintu on ruskehtavampi ja sen pää on vaalean ruskea. Lajista tunnetaan 4 alalajia.
Esiintyminen Etelä- ja Kaakkois-Aasia sekä Australian Queensland. Laji tavattiin Queenslandissa ensimmäisen kerran 1964, jonka jälkeen se on vähitellen runsastunut ja laajentanut asuinaluettaan. Se kilpailee hyvällä menestyksellä kovasti saman näköisen australiankurjen kanssa. Maailman populaatio on jakaantunut seuraavasti: Intiassa (nimialalaji antigone) laji on taantunut, kanta alle 10 000 yksilöä; Australiassa (alalaji gilliae) laji lisääntyy, kanta yli 10 000 yksilöä; Kaakkois-Aasian (alalaji sharpii) populaatiot ovat taantuneet, kanta 1 500–2 000 yksilöä. Laji on aiemmin pesinyt myös Pakistanissa ja Filippiineillä mutta on kadonnut 1980- ja 1960-luvulla. Filippiineillä tavattu lintu oli pienikokoinen ja oma alalajinsa luzonica.
Laji on pääasiassa paikkalintu, joskin se voi muuttaa lyhyitä matkoja. Laji on vaarantunut, uhanalainen.
Elinympäristö Kosteikot, jokien rannat ja suistot sekä alavat viljelysmaat.
Lisääntyminen pienoiskuva|Grus antigone Pariside on elinikäinen. Laji pesii vuosittain. Pesä on maassa ja se on suuri kasvinosista kasattu keko. Naaras munii tavallisesti 2, joskus 3 munaa (vain kerran on tavattu 4-munainen pesä), joita molemmat puolisot hautovat, yhteensä keskimäärin 31 päivää. Koiras hautoo vähemmän aikaa ja vartioi enemmän reviiriä. Poikaset ovat pesäpakoisia ja oppivat lentämään noin 2 kuukauden ikäisinä. Poikaset pysyttelevät emojen seurassa vielä kuukausia.
Ravinto Kaikkiruokainen. Pääasiassa se syö sammakoita, matelijoita, lintujen ja kilpikonnien munia, hyönteisiä, viljaa, papuja ja muita kasviksia.
Lähteet
Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. Birds of India
Viitteet
Luokka:Kurjet Luokka:Uhanalaiset linnut