Haurasloikko (Cystopteris fragilis) on pohjoisella pallonpuoliskolla laajalle levinnyt hento saniainen.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|Haurasloikko kuvattuna C. A. M. Lindmanin teoksessa Bilder ur Nordens Flora (1917–1926). Haurasloikon maavarsi on lyhyt ja väriltään musta. Lehdet kasvavat juurakosta harvahkoina kimppuina 5–25 cm korkeiksi. Ruoti on 1/3–2/3 lehtilavan pituudesta. Kapeanpuikea lapa on kaksi kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat kapeanpuikeita ja lyhytsuippuisia, pikkulehdykät ovat puikeita, hammaslaitaisia tai liuskaisia ja suippotyvisiä. Ainakin lehden tyvipuoliskossa pikkulehdykät ovat vuorottain. Lehtien alla sijaitsevat itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä. Suomessa haurasloikon itiöt kypsyvät heinä-elokuussa. Itiöpesäkkeiden kypsyessä niiden katesuomut varisevat pois.Retkeilykasvio 1998, s. 52.
Haurasloikosta tunnetaan Pohjoismaissa kaksi alalajia, yleinen kalliohaurasloikko (ssp. fragilis) ja harvinainen kalkkihaurasloikko (ssp. dickieana). Alalajien erot ovat lähinnä niiden itiöissä. Ensin mainitulla itiöt ovat tiheään piikkisiä, jälkimmäisen itiöt ovat piikittömiä ja matalaharjuisia.Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 52.
Levinneisyys Haurasloikkoa tavataan koko Euroopassa lukuun ottamatta Ukrainan ja Venäjän eteläosia ja mantereen aivan arktisimpia alueita. Lajia tavataan myös Pohjois-Afrikassa, Turkissa sekä laajalla mutta hajanaisella alueella Keski-Aasiassa, Siperiassa ja Kiinassa. Pohjois-Amerikassa lajia kasvaa lähes koko mantereella. Se on levinnyt laajalle myös Grönlannissa.Den virtuella floran: Stenbräken (myös levinneisyyskartat) Viitattu 7.10.2011.
Suomessa haurasloikkoa kasvaa koko maassa. Runsain laji on Etelä- ja Lounais-Suomessa.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Haurasloikon levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.10.2011. Alalajeista kalliohaurasloikko on Suomessa vallitseva. Kalkkihaurasloikkoa on tavattu ainoastaan Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Lapista. Uusimman tutkimuksen mukaan Suomessa tavatut kalkkihaurasloikot eivät kuitenkaan välttämättä kuulukaan kyseiseen alalajiin, vaan olisivat yksi kalliohaurasloikon muoto.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Hakutulos hakusanalla haurasloikko. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.10.2011.
Elinympäristö Haurasloikolle tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kallionraot, erityisesti seinämillä, siirtolohkareilla, louhikoissa, rakkakentillä, muureilla ja kiviaidoilla. Toisinaan lajia saattaa tavata tuoreissa metsissä kannoillakin. Alalajeista kalkkihaurasloikko on kalkinsuosija.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
Aiheesta muualla Pohjolan kasvien pauloissa: Cystopteris fragilis - haurasloikko Kasviatlas 2020: Haurasloikon levinneisyys Suomessa.
Luokka:Loikot