Douglas DC-7 on viimeisiä mäntämoottorein varustettuja suuria liikennekoneita. Se laskettiin markkinoille vain muutamia vuosia ennen Douglas DC-8 ja Boeing 707-koneita. Viimeinen DC-7 poistui lentokäytöstä vuonna 2020.
Historia
Konetyyppiä suunniteltiin alun perin USAAF:n käyttöön nimellä C-74 Globemaster. Toinen maailmansota ehti kuitenkin päättyä, ja C-74-koneita valmistui vain 14 kappaletta. Niiden merkittävin käyttöaika oli Berliinin ilmasilta.
Douglas jatkoi rungon kehittämistä siviililiikenteeseen sopivaksi, ja DC-7 teki ensilennon 1953. DC-7 oli Douglasin koneista ensimmäinen, joka kykeni lentämään välilaskutta Lontoosta New Yorkiin tai vaihtoehtoisesti Yhdysvaltain rannikolta toiselle. Kilpailevan Boeingin mallistossa vastaava kone oli Boeing 377.
Suomen ilma-alusrekisterissä ei ole ollut yhtään DC-7 -konetta.
Tekniset tiedot pienoiskuva|DC7:n ohjaamo
Onnettomuudet
pienoiskuva|United Airlinesin lento 736 törmäsi Yhdysvaltain ilmavoimien Super Sabre -hävittäjään 21. huhtikuuta 1958. Kaikki 47 koneessa ollutta sekä hävittäjän molemmat lentäjät kuolivat onnettomuudessa. Valmistetuista DC-7-koneista 74 eli noin 21,8 prosenttia tuhoutui onnettomuuksissa, alasampumisissa ja muissa tapahtumissa. Vertailun vuoksi saman aikakauden ja kokoluokan koneista vastaava osuus Bristol Britannialla on 16,5 prosenttia ja Lockheed L-1049 Super Constellationilla 19,7 prosenttia.
Konetyypin pahin onnettomuus sattui 4. maaliskuuta 1962, kun Caledonian Airwaysin lento 153 alkoi menettää korkeutta pian lähdettyään lentoon Doualasta, osui puihin ja syöksyi maahan. Onnettomuuden syytä ei saatu varmuudella selvitettyä, mutta aiheuttajaksi epäiltiin jumiutunutta korkeusvakaimen jousilaippaa. Onnettomuuslennolla oli 111 ihmistä, jotka kaikki kuolivat maahansyöksyssä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Boeing McDonnell Douglas: DC-7 Airliners.net: DC-7 The Douglas Globemaster, Globemaster II, & Cargomaster
DC-7 Luokka:Yhdysvaltalaiset matkustajalentokoneet Luokka:1950-luvun matkustajalentokoneet