Paestum

Poseidonia () eli Paiston/Paistos (), roomalaisella ajalla Paestum (lat.), oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Suur-Kreikassa eli Magna Graeciassa nykyisen Italian alueella. Se sijaitsi nykyisen Capaccio Paestumin kaupungin alueella Campanian hallintoalueella Italiassa, noin 96 kilometriä Napolista kaakkoon.

Poseidonia perustettiin kreikkalaisena siirtokuntana noin 650 eaa. Se tuli osaksi alueella laajentunutta Rooman valtakuntaa vuonna 273 eaa. Tämän jälkeen se oli aluksi roomalainen kolonia ja myöhemmin tavallinen roomalaiskaupunki. Nykyisin Paestumin arkeologinen alue on osa Unescon maailmanperintökohdetta nimeltä Cilenton ja Vallo di Dianon kansallispuisto, Paestumin ja Velian arkeologiset alueet sekä Certosa di Padula. Kaupunki tunnetaan erityisesti hyvin säilyneistä temppeleistään.

Maantiede

Poseidonia eli myöhempi Paestum sijaitsi Leukaniassa eli Lucaniassa Apenniinien niemimaan itärannikolla lähellä Tyrrhenanmeren rantaa. Se oli rakennettu Sele (nyk. Salso) -joen tasangolle noin kahdeksan kilometriä etelään Silaros-joen suusta ja noin 1,5 kilometrin päähän merenrannasta. Kaupungin itäpuolella sijaitsivat kukkulat, jotka nykyisin tunnetaan nimellä Monte Alburno.

pienoiskuva|vasen|Poseidonian eli Paestumin arkeologinen alue ilmasta etelästä päin nähtynä. Lahti, jonka rannan lähellä kaupunki oli, ulottui pohjoispuoliselta Minervan niemeltä (nyk. Punta della Campanella) etelänpuoleiselle Poseidionin niemelle (Punta di Licosa). Antiikin aikana se tunnettiin Poseidonianlahtena (Poseidōniatēs kolpos), roomalaisittain Paestuminlahtena (Paestanus Sinus) ja nykyisin Salernonlahtena.

Kaupunki voidaan lukea osaksi Suur-Kreikan eli Magna Graecian aluetta termin laajassa merkityksessä. Joskus termillä viitataan kuitenkin lähinnä aivan Italian eteläisimmän rannikon kreikkalaiskaupunkeihin ja kaikkein rajatuimmassa merkityksessä pelkästään Tarantonlahden siirtokuntiin. Kaupunki oli Tyrrhenanmeren rannikon kreikkalaiskaupungeista pohjoisimpia Kymen (Cumae) ja Neapoliin ohella.

Historia Esihistoria ja arkaainen kausi

Arkeologisten löytöjen perusteella alue on ollut asuttu paleoliittisella ja neoliittisella kaudella. Poseidonian kaupunki perustettiin etelämpänä sijainneen Sybariin kreikkalaiskaupungin siirtokuntana antiikin Kreikan arkaaisella kaudella 600-luvun eaa. puolessa välissä. Samalla seudun varhaisempi väestö joutui muuttamaan sisämaahan. Siirtokunnan perustajina saattoivat olla Sybariin troizenilainen väestö, jonka akhaialaiset olivat karkottaneet kaupungista. Strabonin mukaan kaupunki perustettiin ensin lähemmäksi merta, mutta siirrettiin sitten hieman kauemmaksi rannikosta.Strabon: Geografia 5.4.13. Kaupungin kansalaisista käytettiin etnonyymejä Poseidōniatēs (), myöhemmin Paistanos () ja latinaksi Paestanus.

pienoiskuva|Poseidonian lyömä raha, n 530–500 eaa. Kummankin puolen kuvituksessa Poseidon kolmikärkineen. Poseidoniasta tuli nopeasti kukoistava sen ympäristön hedelmällisen maaperän ja kaupankäynnin ansiosta. Kaupungin varhaisesta historiasta tiedetään kuitenkin vain vähän, jopa vähemmän kuin Suur-Kreikan muiden kaupunkien alkuvaiheista. Arkeologisista jäänteistä tiedetään, että kaupunki laajeni, ja sinne rakennettiin suuria kreikkalaisia temppeleitä. Sieltä on löytynyt myös kolikoita ja metallisia pienoispatsaita. Löydöt yhdessä osoittavat kaupungin menestyneen.

Ensimmäiset kirjalliset maininnat Poseidoniasta ovat vasta 400-luvun lopulta eaa. Tuolloin Herodotos mainitsee kaupungin tavalla, joka osoittaa sen olleen merkittävä viimeistään naapurikaupunki Elean (Velia) perustamisen aikaan noin 540 eaa. Sybariin tuhon vuonna 510 eaa. jälkeen kaupunkiin muutti mahdollisesti uutta väestöä, joskin Herodotos mainitsee jäljelle jääneiden sybarislaisten muuttaneen vain Laokseen ja Skidrokseen.Herodotos: Historiateos 1.167, 6.21.

Klassinen kausi pienoiskuva|Paestumin arkeologista aluetta.

Koska Poseidonia sijaitsi suhteellisen pohjoisessa, se oli kreikkalaiskaupungeista ensimmäisiä, jotka kärsivät paikallisen ei-kreikkalaisen heimon lukaanien noususta alueella ja joutui lopulta näiden vallan alle. Tämä ajoitetaan noin vuosiin 400–390 eaa. Antiikin lähteiden mukaan kreikkalaisia ei tuolloin karkotettu kaupungista, vaan heidän tuli pelkästään alistua barbaarien valtaan ja ottaa kaupunkiin näiden varuskunta. Seurauksena kaupunki säilytti ainakin osittain kreikkalaisen luonteensa jonkin aikaa. Lukaanit antoivat kaupungille uuden nimen Paiston tai Paistos.Strabon: Geografia 5.

Epeiroksen kuningas Aleksanteri I, joka taisteli Suur-Kreikassa barbaareja vastaan, vapautti kaupungin vuonna 330 eaa. Se vaikuttaa kuitenkin päätyneen takaisin barbaarien käsiin jo vuoteen 326 eaa. tultaessa.Livius: Rooman synty 8.17.

Roomalainen kausi pienoiskuva|Kaupunginmuurin itäportti eli nk. Porta della Sirena.

Roomalaiset valtasivat kaupungin muun Lucanian ohella. Eteläisessä Italiassa Roomaa vastaan sotineen Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen vetäydyttyä alueelta vuonna 273 eaa. roomalaiset tekivät kaupungista roomalaisen kolonian. Viimeistään tässä yhteydessä nimi vaihdettiin (tai muuntui) muotoon Paestum.

Kaupungin ajasta roomalaisena koloniana tiedetään jälleen suhteellisen vähän. Hannibalin vallatessa Italiaa toisen puunilaissodan aikaan 218–202 eaa. Paestum pysyi uskollisena Roomalle ja tarjosi joukkoja ja laivoja sen käyttöön sodassa. Kaupunki mainitaan merkittävänä vielä Rooman tasavallan loppupuolella ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Vuoden 90 eaa. Lex Julian myötä Paestumista tuli tavallinen roomalaiskaupunki.

Strabonin mukaan Sele-joen liettyminen ensimmäisellä vuosisadalla jaa. muutti paikan epäterveelliseksi malarian leviämisen vuoksi. Tämän seurauksena Paestum alkoi mitä ilmeisimmin taantua. Kaupunki vaikuttaa kuitenkin säilyneen olemassa läpi Rooman keisarikauden. Paestum tunnettiin muun muassa ruusuistaan, jotka kukkivat kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä, ja joiden tuoksua runoilijat ylistivät.Vergilius: Georgica 4.118; Ovidius: Muodonmuutoksia 15.708; Propertius 4.5.59; Martialis 4.41.10, 6.80.6.

Myöhempi historia

400-luvulla jaa. Paestumista tuli piispanistuin. Keskiajan alkupuolella kaupunki muodostui vain pienestä asutuksesta, joka oli keskittynyt kirkoksi muutetun pohjoisimman temppelin eli Athenen temppelin ympärille. Kaupunki hylättiin saraseenien hyökkäysten seurauksena noin 800-luvulla, ja piispanistuin siirrettiin naapurikaupunki Capaccioon ylemmäksi sisämaahan.

Ajan kuluessa kaupungin paikka soistui ja metsittyi, ja se säilyi asumattomana hyvin pitkään. Pystyssä olleet temppelit säilyivät ainakin osittain näkyvissä, ja tunnettiin todennäköisesti lähiseudullaan, mutta ei laajemmin Euroopassa. Rauniot ”löytyivät” ja tulivat tunnetuksi vasta 1700-luvulla, toisin sanoen samoihin aikoihin yhdessä Pompejin ja Herculaneumin kanssa, kun oppineet matkailijat kuvasivat niitä teoksissaan. Niistä tuli uusklassismin aikana nopeasti hyvin kuuluisat ja varhainen turistinähtävyys.

Hieman myöhemmin alkoivat alueen arkeologiset kaivaukset. Niitä suoritettiin laajassa mittakaavassa erityisesti 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin lähelle rakennettiin myös rautatieasema turismin edistämiseksi. Toisen maailmansodan aikaan alue päätyi keskelle Salernon maihinnousua.

Rakennukset ja löydökset

Poseidonian eli Paestumin keskiössä oli agora eli kauppapaikka, roomalaisaikana forum, julkisine rakennuksineen. Agoran eteläpuolinen alue oli pyhitetty Heralle ja pohjoispuolinen alue Athenelle. Paestumin arkeologisen alueen tärkeimmät nähtävyydet ovat näiden pyhäkköalueiden kolme suurta kreikkalaisajalla rakennettua doorilaista tyyliä edustavaa temppeliä. Näiden lisäksi kaupungista on kaivettu esiin myös pienempien temppeleiden jäänteitä, lukuisia kaupunkikortteleita sekä osa amfiteatterista. Kaupungin muurit portteineen ja torneineen ovat säilyneet suhteellisen hyvin.

Temppelit

Heran pyhäkköalueen kummatkin temppelit on nykytutkimuksen valossa luultavasti omistettu Heralle, mutta toinen niistä tunnetaan usein Poseidonin (Neptunuksen) temppelinä sen aiemman identifioinnin vuoksi. Kolmas suuri temppeli oli omistettu Athenelle. Paestumin temppelit ovat säilyneet nykyaikaan poikkeuksellisen hyvin, ja ne ovat parhaiten säilyneitä kreikkalaisia temppeleitä Ateenan Hefaistoksen temppelin ja Akragaan niin kutsutun Concordian temppelin ohella.

Heran temppeli I (”Basilika”) pienoiskuva|Heran temppeli I, jota kutsutaan perinteisesti ”Basilikaksi”.

Heran pyhäkköalueen eteläisempi Heran temppeli on temppeleistä vanhin, ja ajoitetaan arkaaiselle kaudelle noin vuoteen 560 eaa. Sitä kutsutaan usein basilikaksi, koska se näyttää arkkitehtuuriltaan monin tavoin suurelta julkiselta rakennukselta ennemmin kuin temppeliltä. Poikkeuksellinen arkkitehtuuri johtunee temppelin varhaisuudesta ja kokeellisuudesta. Temppeli edustaa doorilaista tyyliä ja se on harvinainen enneastylos-temppeli, eli siinä on lyhyemmillä sivuilla yhdeksän pylvästä. Pitkien sivujen pylväiden määrä on 18. Temppelin stylobaatin koko on 24,5 x 54,3 metriä. Temppelin peristyyli eli pylväikkö on säilynyt hyvin kauttaaltaan, samoin kuin pylväiden päällä oleva arkkitraavi.

Temppelissä oli pronaos, jonka etupuolella oli kolme pylvästä. Pronaoksen takana oli naos eli cella, jonka yksi seitsemän pylvään rivi keskellä jakoi kahteen laivaan. Takaosassa oli todennäköisesti adyton. Koska temppeli oli ikään kuin jaettu kahtia, sen on ehdotettu myös olleen omistettu kahdelle eri jumalalle.

Temppelin alttari oli tavan mukaan ulkona sen itäpuolella. Lähellä on myös kaksi muuta arkaaista alttaria. Temppelin läheltä on löydetty myös kahden aarrekammion jäänteet.

Heran temppeli II (”Poseidonin temppeli”) pienoiskuva|Heran temppeli II, jota kutsutaan usein mutta virheellisesti ”Poseidonin temppeliksi”.

Heran pyhäkköalueen pohjoisempi temppeli on Paestumin temppeleistä suurin ja se on säilynyt erityisen hyvin. Se tunnettiin aiemmin Poseidonin (Neptunuksen) temppelinä, ja tätä nimeä esiintyy käytössä yhä edelleen. Nimi on peräisin siitä, että kaupungin suurimman temppelin oletettiin pitkään olleen omistettu sen nimikkojumalalle. Votiivilahjojen perusteella myös tämän temppelin on kuitenkin päätelty olleen omistettu Heralle. Sitä on ehdotettu kuitenkin myös Zeuksen temppeliksi sekä Apollonin temppeliksi.

Temppeli ajoitetaan klassisen kauden alkupuolelle noin vuosiin 460–440 eaa. Temppelirakennus edustaa doorilaista tyyliä. Se on heksastyyli eli sen lyhyemmillä sivuilla on kuusi pylvästä, kun taas pidempien sivujen pylväiden määrä on 14. Temppelin stylobaatin koko on 24,3 x 59,9 metriä. Temppelin peristyyli, arkkitraavi ja ylemmät osat ovat säilyneet hyvin, mutta sen katto, jonka rakenteet ovat olleet puiset, puuttuu.

Temppelissä oli etupuolella pronaos ja takapuolella opisthodomos, joiden kummankin etupuolella oli kaksi pylvästä. Temppelin naos oli jaettu kolmeen laivaan kahdella seitsemän pylvään rivillä, joiden päällä oli pienemmät kattoa tukeneet pylväät. Temppelin mittasuhteissa on käytetty erilaisia optisia korjauksia visuaalisen vaikutelman parantamiseksi, samoin kuin muun muassa Ateenan Parthenonin temppelissä.

Temppelin itäpuolella sijainnut alkuperäinen alttari oli samoin 400-luvulta eaa. Se oli korvattu roomalaisella kaudella pienemmällä alttarilla, joka sijaitsi lähempänä temppeliä. Temppelin koilliskulman lähellä sijaitsi toinen, pieni temppeli omine alttareineen. Kummatkin on ajoitettu 400-luvun eaa. lopulle tai 300-luvun eaa. alkuun. Alueelta on löydetty myös kuusi muuta pienempää temppeliä, joiden kaikkien oletetaan olleen omistettu Heralle. Heran pyhäkköalueen koilliskulmassa on palaistraksi oletetun rakennuksen jäänteet.

Athenen temppeli (”Cereen temppeli”) pienoiskuva|Athenen temppeli.