Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta () perustettiin itsenäisenä valtiona 1. tammikuuta 1801 vuoden 1800 unionilain perusteella, joka yhdisti Ison-Britannian kuningaskunnan ja Irlannin kuningaskunnan.
Yhdistyneen kuningaskunnan yhtenäisyyttä koetteli Irlannissa koettu tyytymättömyys. Monet katoliset irlantilaiset eivät pitäneet itseään brittiläisinä, ja Lontoo oli heille ulkomainen pääkaupunki. Teollisen vallankumouksen myötä kasvanut varallisuus jakautui kuningaskunnassa epätasaisesti eikä hyödyttänyt irlantilaisia, minkä vuoksi monet irlantilaiset kokivat olevansa siirtomaan asukkaiden asemassa. Irlantilaisten tyytymättömyys tunnettiin Isossa-Britanniassa nimellä Irlannin kysymys.
Valtio kesti sellaisenaan vuoteen 1922 asti, jolloin siitä tuli nykyinen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, kun Irlanti jaettiin itsenäiseen Irlannin vapaavaltioon sekä Yhdistyneen kuningaskunnan osaksi jääneeseen Pohjois-Irlantiin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Euroopan entiset monarkiat Luokka:Irlannin historia Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan historia