Tor (aiemmin lyhenne sanoista The Onion Router) on vapaa ohjelmisto, joka on suunniteltu mahdollistamaan Internetin anonyymin käytön ja sensuurin kiertäminen niin, että valtion virastojen, yritysten, internet-palveluntarjoajien tai muiden tahojen olisi vaikeaa jäljittää Internetin käyttäjiä. Tekemisiin lukeutuvat verkkosivuilla vierailut, verkkosisällön julkaisut, pikaviestinnät ja muut verkkoviestinnän muodot. Tor-ohjelmistokaan ei estä käyttäjää tietoisesti tai tiedostamattaan käyttämästä hänet identifioivia tietoja verkon käytön aikana. Tor-verkossa on mahdollista myös ylläpitää verkkosivustoja sisältäviä palvelintietokoneita, joiden fyysistä sijaintia on muita palvelimia vaikeampi selvittää. Tällaisten palvelimien toimintaa on viranomaisten vaikeampi valvoa, saati kyetä lopettamaan niillä mahdollisesti harjoitettava laiton toiminta. Näihin palvelimiin ja niillä sijaitseviin verkkosivustoihin saa yhteyden vain sopivan Tor-ohjelmiston avulla. Nämä palvelimet ja verkkosivustot muodostavat niin sanotun pimeän verkon.
Tor-verkko muodostuu yli kuudestatuhannesta välityspalvelimesta eli ”solmusta”. Verkko on maailmanlaajuinen, ja sitä ylläpitävät vapaaehtoiset. Tor toimii sipulireitityksen avulla, jossa viestintä anonymisoidaan sipulin kerrosten tapaan kerrostettuihin salattuihin sovelluskerroksiin.
Tyypillisessä tilanteessa käyttäjän Tor-ohjelmiston kolmikerroksisesti salaama verkkoliikenne kulkee kolmen ohjelmiston satunnaisesti valitseman välityspalvelimen kautta jollakin palvelimella olevalle verkkosivulle, jonka sisällön käyttäjä haluaa nähdä. Kukin solmu purkaa vain sille tarkoitetun salauksen.
Käyttäjä lähettää kolminkertaisesti salatun tiedon ensimmäiselle solmulle, joka purkaa ensimmäisen salauskerroksen ja saa selville toisen solmun IP-osoitteen. Ensimmäinen solmu lähettää nyt kaksikerroksisesti salatun tiedon tähän osoitteeseen.
Tieto siirtyy samalla tavalla toiselta solmulta kolmannelle solmulle. Solmuista vain kolmas solmu näkee käyttäjän lopullisen pyynnön sisällön verkkosivulle, jolle kolmas solmu sen sitten lähettää. Sivu lähettää pyydetyn tiedon kolmannelle solmulle. Kaikki käyttäjän ja sivun välinen viestintä on Tor-verkosta riippumattomasti kolmannen solmun nähtävissä, jos sivu käyttää HTTP-protokollaa, tai pääosin salattu, jos sivu käyttää HTTPS-protokollaa.
Kolmas solmu salaa sivulta saamansa tiedot kolmikerroksisesti. Tieto palaa käyttäjälle ja salaukset puretaan kerros ja solmu kerrallaan. Koska solmuja on Tor-verkossa vähintään kolme, mikään niistä ei tiedä samanaikaisesti sekä siirtämänsä tiedon lopullista tulo- että menosuuntaa. Vain tiettyjen solmujen avattavissa olevan salauksen takia muut Tor-verkon solmut eivät pysty näkemään siirretyn tiedon sisältöä kolmatta solmua lukuun ottamatta. Myös ulkopuoliset tiedonsiirtoa tarkkailevat näkevät vain kolmannen solmun siirtämän tiedon sisällön.
Taho, joka ei pysty kukistamaan Tor-verkon tarjoamaa vahvaa anonyymiutta, voi yrittää purkaa viestinnän anonyymiutta muilla keinoilla. Eräs tapa on käyttää hyväksi käyttäjän tietokoneella olevaa haavoittuvaa ohjelmistoa. NSA:lla on EgotisticalGiraffe-koodinimellä tunnettu tekniikka, jonka se kohdistaa päivittämättömiin Mozilla Firefox -selaimiin. NSA myös kohdistaa Tor-verkon käyttäjiä tarkkaan seurantaan Xkeyscore-ohjelman alla. Tor-verkkoa vastaan tehdyt hyökkäykset ovat aktiivinen alue akateemista tutkimusta, johon Tor Project -järjestö suhtautuu myönteisesti.
Historia Tor-verkon perusperiaatteen, sipulireitityksen, kehittivät 1990-luvun puolivälissä Yhdysvaltain laivaston tutkimuslaitoksen työntekijät matemaatikko Paul Syverson ja tietojenkäsittelytieteilijät Michael Reed ja David Goldschlag. Teknologian tarkoituksena oli suojata Yhdysvaltain tiedustelupalveluiden yhteydenpitoa verkossa. DARPA jatkoi sipulireitityksen kehittämistä vuonna 1997.
Syversonin ja tietojenkäsittelytieteilijöiden Roger Dingledinen ja Nick Mathewsonin kehittämän Tor-ohjelmiston alfa-versio julkistettiin 20. syyskuuta 2002. Nimi sai alkunsa lyhenteenä The Onion Routing -hankkeesta (TOR-hanke). He pitivät 13. elokuuta 2004 esitelmän nimeltä ”Tor: Toisen sukupolven sipulireititin” kolmannessatoista Usenixin tietoturvakonferenssissa. Vuonna 2004 Yhdysvaltain laivaston tutkimuslaitos julkaisi Tor-ohjelmiston lähdekoodin vapaalla lisenssillä. Electronic Frontier Foundation (EFF) alkoi tämän jälkeen tukea Dingledinea ja Mathewsonia rahallisesti Tor-verkon kehityksen jatkamiseksi.
Dingledine, Mathewson ja viisi muuta perustivat joulukuussa 2006 Tor Project -järjestön. Järjestö on Massachusettsista käsin toimiva yleishyödyllinen tutkimus- ja koulutusjärjestö, joka on vastuussa Tor-ohjelmiston ylläpidosta. Sen rahoittajana toimi alkuvuosina EFF, ja sen aikaisiin rahoittajiin kuuluivat Yhdysvaltain International Broadcasting Bureau, Internews, Human Rights Watch, Cambridgen yliopisto, Google ja Alankomaissa toimiva Stichting.net.
Suomen tulli takavarikoi keväällä 2019 Europolin ja Ranskan viranomaisten avustamana ”silkkitie”-nimisen päihdekauppapaikkana toimineen verkkosivuston tietokonepalvelimet, jotka sijaitsivat Ranskassa. Silkkitie toimi Tor-verkon pimeässä verkossa vuodesta 2013. Sivustoa käyttäneistä suomalaisista tunnistettiin noin kuusituhatta henkilöä, joista osaa kohtaan on joulukuuhun 2019 mennessä aloitettu esitutkintoja.
Vastaanotto ja vaikutus Toria on ylistetty, koska se tarjoaa yksityisyyden ja anonyymiuden useille riskialttiille Internetin käyttäjäryhmille, kuten valvontaa ja pidätystä pelkääville poliittisille aktivisteille, sensuuria kiertäville tavallisille verkon käyttäjille sekä väkivallalla tai hyväksikäytöllä uhattuille naisille. Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusvirasto (NSA) on kutsunut Tor-verkostoa ”turvallisuuden, nopean vasteajan ja anonyymiuden kuninkaaksi”, ja BusinessWeek-lehti on kuvaillut sitä ”kenties tehokkaimmaksi keinoksi maailmanlaajuisten tiedustelupalveluiden verkkovalvontahankkeiden päihittämiseksi”. Muut mediat ovat kuvailleet Tor-verkostoa ”kehittyneeksi yksityisyystyökaluksi”, ”helppokäyttöiseksi” ja ”niin turvalliseksi, etteivät edes maailman kokeneimmat elektroniset vakoilijat ole kyenneet murtamaan sitä”.
Maaliskuussa 2011 Free Software Foundation myönsi Tor Project -järjestölle palkinnon ”Hanke, joka on hyödyksi yhteiskunnalle” seuraavin perustein: ”Käyttämällä vapaita ohjelmistoja Tor on mahdollistanut noin 36 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa kokemaan vapauden päästä ja ilmaisemaan itseään Internetissä, antaen heille vapauden olla oman yksityisyytensä ja nimettömyytensä hallitsijoita. Sen verkosto on osoittautunut olevan avainasemassa toisinajattelijoiden liikkeille niin Iranissa kuin nyttemmin Egyptissä.”
Vuonna 2012 Foreign Policy -lehti nimesi Dingledinen, Mathewsonin ja Syversonin ”Top 100 Global Thinkers” -listalleen ”koska he ovat tehneet netistä turvallisemman paljastuksentekijöille”.
Vuonna 2013 Jacob Appelbaum kuvasi Tor-verkostoa ”osana ohjelmistojen ekosysteemiä, joka auttaa ihmisiä ottamaan takaisin heidän itsemääräämisoikeutensa. [Tämä ohjelmistojen ekosysteemi] auttaa ihmisiä kokemaan itsensä voimaantuneiksi kaikenlaisilla tavoilla; se auttaa muita auttamaan toisia ja se auttaa teitä auttamaan itseänne. Se toimii, se on avoin ja sitä tukee suuri yhteisö kaikilta eri elämänaloilta.”
Edward Snowden käytti Tor-verkkoa lähettäessään tietoja PRISM-ohjelmasta The Washington Post ja The Guardian -lehdille kesäkuussa 2013.
Vuodesta 2012 lähtien 80 % Tor Project -järjestön 2 miljoonan dollarin vuosibudjetista on tullut Yhdysvaltain hallitukselta. Loput 20 % on tullut Ruotsin hallitukselta sekä muilta organisaatioilta, mukaan lukien kansalaisjärjestöiltä ja tuhansilta yksittäisiltä sponsoreilta. Hankkeen perustajajäsen Roger Dingledine on sanonut, että Yhdysvaltain puolustusministeriöltä saadut varat muistuttavat enemmän tutkimusapurahoja kuin hankintasopimusta. Tor Project -järjestön johtaja Andrew Lewman on sanonut, että vaikka hanke vastaanottaa varoja Yhdysvaltain liittovaltion hallitukselta, Tor-palvelu ei ole tehnyt yhteistyötä NSA:n kanssa paljastamalla käyttäjien henkilöllisyyksiä.
Arvostelijat ovat sanoneet, ettei Tor ole niin turvallinen kuin on väitetty. He ovat viitanneet Freedom Hosting -webhotellin ja Silk Road -verkkokaupan kaltaisiin Tor-verkkoa käyttäviin verkkosivuihin, jotka ovat joutuneet lopettamaan toimintansa Yhdysvaltain lainvalvonnan tutkimusten seurauksena. Lokakuussa 2013 The Guardian -lehti raportoi Edward Snowdenin vuotamien asiakirjojen perusteella, että NSA oli toistuvasti yrittänyt ja epäonnistunut Tor-verkon turvallisuuden murtamisessa. NSA:lla oli lehden mukaan kuitenkin ollut jonkin verran menestystä yksittäisten Tor-verkon käyttäjien tietokoneisiin hyökkäämisessä. The Guardian julkaisi myös vuodelta 2012 peräisin olevan NSA:n salaisen ”Tor haisee” -nimisen diasarjan, jossa sanottiin: ”Emme tule koskaan pystymään tunnistamaan kaikkia Tor-verkon käyttäjiä kaikkina aikoina”, mutta ”voimme manuaalisella analysoinnilla tunnistaa pienen murto-osan Tor-verkon käyttäjistä”.
Käyttö Tor mahdollistaa anonyymin internetselaamisen, verkkokeskustelun ja pikaviestinnän. Sitä käyttää laaja kirjo ihmisiä sekä laillisiin että laittomiin tarkoituksiin. Tor Project -järjestö on sanonut, että Tor-verkon käyttäjiin kuuluu ”normaaleja ihmisiä”, jotka haluavat pitää Internet-toimintansa yksityisenä verkkosivuilta ja markkinoijilta; verkkovakoilusta huolestuneita ihmisiä; aktivistien ja toimittajien kaltaisia käyttäjiä, jotka haluavat kiertää sensuuria; ja asevoimien ammattilaisia. Tor-verkolla oli noin neljä miljoonaa käyttäjää vuoden 2014 loppupuolella. The Wall Street Journal -lehden vuonna 2012 tekemän arvion mukaan noin 14 % Tor-verkon liikenteestä tuli Yhdysvalloista ja toiseksi eniten liikennettä tuli ”Internetiä sensuroivista valtioista”. Perheväkivallan uhrit, sosiaalityöntekijät ja heitä auttavat järjestöt ovat yhä enemmän alkaneet käyttää Tor-verkkoa Internetissä tapahtuvan ahdistelun ja vainoamisen lisääntymisen seurauksena. The Guardianin, The New Yorkerin, ProPublican ja The Interceptin kaltaiset uutisjärjestöt ovat alkaneet käyttää Tor-verkkoa (yhdessä SecureDrop-alustan kanssa) paljastuksentekijöiden yksityisyyden turvaamiseksi.
Tor-verkkoa käytetään tekoihin, jotka ovat (tai voivat olla) laittomia joissain maissa. Esimerkkejä tämänkaltaisista teoista ovat sensuroidun tiedon luokse pääseminen, poliittisten tapahtumien järjestäminen ja valtion johtajien arvostelemista kieltävien lakien kiertäminen. The Economist -lehti on Bitcoinin ja Silk Roadin yhteydessä kuvaillut Tor-verkkoa ”Internetin pimeäksi nurkaksi”. Se on ollut sekä Yhdysvaltain NSA:n että Yhdistyneen kuningaskunnan GCHQ:n kohteena vähäisellä menestyksellä. Yhdistyneen kuningaskunnan National Crime Agency -lainvalvontaviraston Operation Notarise -niminen operaatio tuotti kuitenkin vähän menestystä. Samaan aikaan GCHQ on käyttänyt SHADOWCAT-nimistä työkalua ”end-to-end salattuun pääsyyn virtuaalipalvelimiin käyttäen SSH-protokollaa Tor-verkon kautta”. Tor-verkkoa voidaan käyttää nimettömiin kunnianloukkauksiin, luvattomiin tietovuotoihin ja tekijänoikeuksien loukkauksiin, laittoman seksuaalisen sisällön jakamiseen, laittomien aineiden myyntiin, rahanpesuun, luottokorttipetoksiin ja identiteettivarkauksiin; musta pörssi käyttää Tor-verkkoa ainakin osittain Bitcoinin ohella. Ironisesti, Tor-verkkoa ovat käyttäneet rikolliskonsernit, haktivistiryhmät ja lainvalvontaorganisaatiot risteävissä tarkoituksissa, joskus samanaikaisesti. Yhtä lailla, Yhdysvaltain hallituksen alaiset virastot ovat vaihtelevasti tukeneet Tor-verkon kehitystä (Yhdysvaltain ulkoministeriö, Kansallinen tiedesäätiö, Broadcasting Board of Governors) ja yrittäneet alistaa sitä. Tor Project -järjestön toiminnanjohtaja Andrew Lewman sanoi elokuussa 2014, että NSA:n ja GCHQ:n agentit ovat lähettäneet järjestölle ohjelmointivirheilmoituksia nimettömästi.