Heli Keinonen (s. 5. huhtikuuta 1943 Joensuu) on suomalainen laulaja, joka vuonna 1966 levytti itäkarjalaisia lauluja. Hän soitti banjoa ja kitaraa , jonka kanssa hän esiintyi opiskellessaan Turussa. Hän pääsi koelaulutilaisuuteen Toivo Kärjen studioon Fazerille, mutta Kärki ei uskonut itäkarjalaisten laulujen menestykseen. Sen sijaan kilpaileva levy-yhtiö Scandia suostui levyttämään niitä. Toivo Kärki, jonka äidinpuoleiset sukujuuret juonsivat Karjalaan, tunnusti myöhemmin tehneensä pahan virhearvion torjuessaan Keinosen.Kalervo Kärki: Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 583. Helsinki: Mediapinta, 2015. .
Keinosen ensimmäinen single oli Ajettih da tsiganaiset / Ruskie neitšyt, valgie neitšyt. Kohta julkaistiin vielä toinen itäkarjalainen single Itkey neiŝyt / Laskettakkua brihat hebot. Keinonen levytti myös työväenlauluja, joista tunnetuimpia ovat ”Kuolemaantuomitun hyvästijättö” ja ”Sotaorvon vala”. Hän esiintyi myös M. A. Nummisen levyllä In memoriam ja Lasse Mårtensonin hengellisellä poplevyllä Voiko sen sanoa toisinkin.Aleksi Ahtola: Ruskie neitsyt lauloi myös työväenlauluja. Kansan uutiset 3.1.2010. 1980-luvulla Keinonen opiskeli arabiaa Sudanissa ja kääntyi muslimiksi. Sittemmin hän toimi arabian kielen opettajana Suomessa.
1960-luvulla Heli Keinonen oli naimisissa runoilija Markku Innon kanssa. Puolustusvoimien komentaja Yrjö Keinonen oli hänen setänsä.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Heli Keinonen: Laskettakkua brihat hebot. Ylen Elävä arkisto. Folk . Föribeat 10.5.2006.
Luokka:Suomalaiset laulajat Luokka:Vuonna 1943 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt