Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simoni (6. maaliskuuta 1475 Caprese, Firenzen tasavalta – 18. helmikuuta 1564 Rooma, Kirkkovaltio)britannica.com: Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simoni oli italialainen renessanssitaiteen yleisnero – kuvanveistäjä, taidemaalari, arkkitehti ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä Italian täysrenessanssin suurena nerona Leonardo da Vincin ja Rafaelin ohella. Michelangelon tuotantoa leimaa tietty suurekkuus ja paatoksellisuus. Hänen tyylinsä oli tienviitoittaja täysrenessanssia seuranneelle manierismille.Hakusana Michelangelo teoksessa Michelangelo vaikutti myös taiteilijan yhteiskunnallisen aseman nousuun.
Michelangelon huomattavimpia töitä ovat muun muassa Sikstuksen kappelin freskot ja Pietà-veistos Vatikaanissa, sekä Medicien hautakappeli ja Daavid-patsas Firenzessä. Pietarinkirkon keskeisimmät osat ja kupoli ovat hänen suunnittelemiaan.
Elämä Varhainen elämä thumb|Daavid, 1501–1504. Veistos on yksi Michelangelon kuuluisimpia töitä. Ilman jalustaakin yli viisimetrisessä Web archive 2018 marmoriveistoksessa Michelangelo murtaa sovinnaisuuden kahleet kuvaamalla Daavidin ilman suojavarustusta alastomana urheilullisena nuorukaisena, vain linko olallaan. Patsas sijoitettiin Firenzen Palazzo Vecchion eteen, mistä se siirrettiin vuonna 1873 Galleria dell’Accademiaan ja korvattiin vuonna 1910 jäljennöksellä.Grömling 2001, s. 36–37.
Michelangelon isä Lodovico kuului vanhaan firenzeläiseen kauppiassukuun.Grömling 2001, s. 8. Suku oli ylpeä, mutta jo köyhtynyt: Lodovicon omaisuuteen kuului enää yhdessä veljensä kanssa peritty talo Firenzessä sekä maatila. Lodovico sai vuonna 1474 Chiusin ja Capresen kaupunginjohtajan määräaikaisen viran kuudeksi kuukaudeksi ja lähti raskaana olevan vaimonsa ja poikansa kanssa muuttomatkalle nykyisen Itä-Toscanan alueella sijaitsevaan Capresen kylään. Siellä he asettuivat Lodovicon uuteen virka-asuntoon. Michelangelo syntyi Capresessa 6. maaliskuuta 1475. Alueen vuorilta alkaa niin Firenzeen virtaava Arnojoki kuin Roomaan virtaava Tiberkin; näissä kahdessa kaupungissa Michelangelo loi myöhemmin suurimman osan taiteestaan. Pian Michelangelon syntymän jälkeen Lodovicon virkakausi päättyi ja perhe palasi Firenzeen. Siellä perheeseen syntyi vielä kolme poikaa.Coughlan 1966, s. 11–12.
Michelangelon äidillä oli heikko terveys, joten poika annettiin hoidettavaksi Settignanon kylään louhoksella työskennelleen kivenhakkaajan perheeseen. Äiti kuoli kun Michelangelo oli kuusivuotias. Poika asui kymmenvuotiaaksi saakka suurimman osan ajastaan ottovanhempiensa luona ja oppi samalla käsittelemään kivenhakkaajan työkaluja.Coughlan 1966, s. 12–13.
Opinnot Michelangelo pääsi kouluun vasta kymmenvuotiaana ja oppi siellä lukemaan ja kirjoittamaan italiaa. Hän oli innokas piirtäjä ja vietti aikaansa taiteilijaopiskelijoiden seurassa mieluummin kuin koulussa. Lopulta hän päätti ryhtyä itsekin taiteilijan uralle ja jätti koulun kesken.Coughlan 1966, s. 13. Buonarrotien suvussa ei ollut taiteilijoita ennen Michelangeloa.Coughlan 1966, s. 11. Isä ei ymmärtänyt taidetta eikä hyväksynyt poikansa uravalintaa, mutta ei onnistunut kääntämään poikansa päätä ja antoi lopulta periksi. Vuonna 1488 Michelangelo pääsi 13-vuotiaana maalari Domenico Ghirlandaion oppipojaksi.Coughlan 1966, s. 13–14. Kolmen vuoden oppisopimus katkesi vuoden jälkeen, mutta Michelangelon lahjakkuus oli jo alkanut näkyä hänen töissään, jotka jättivät mestarin työt varjoonsa. Ghirlandaiolta Michelangelo oppi paitsi piirtämistä, myös freskomaalauksen perusteet.Grömling 2001, s. 10–11. Michelangelo piirsi oppipoika-aikoinaan tutkielmia etenkin Giotton ja Masaccion freskoista.Coughlan 1966, s. 28–29 Hän ihaili myös kuvanveistäjä Donatelloa.Rácz 1980, s. 11.
Ghirlandaion suosituksesta Michelangelo pääsi Firenzen kaupunkiruhtinaan ja taiteentukijan Lorenzo de’ Medicin suojatiksi ja pääsi asumaan Medicien palatsiin. Lorenzo antoi hänelle kuukausirahan ja täyden ylläpidon.Coughlan 1966, s. 40, 45. Medicien hovissa kaupungin lupaava nuori taiteilijapolvi pääsi Bertoldo di Giovannin johdolla tutustumaan kuvanveistoon, Italian tunnetuimpiin oppineisiin ja Firenzen taiteellisen perintöön.Grömling 2001, s. 12–13. Hän tutustui kuuluisiin humanisteihin kuten Marsilio Ficino, Pico della Mirandola ja Angelo Poliziano, jotka vaikuttivat häneen merkittävästi.Hakusana Michelangelo Buonarroti teoksessa Michelangelo loi vuosien 1489–1492 välillä myös ensimmäiset veistoksensa, marmorireliefit Madonna della Scala ja Kentaurien taistelu.
Michelangelon nenä murtui hänen opiskeluaikanaan Lorenzon hovissa, mikä näkyy selkeästi hänen jokaisessa omakuvassaan. Teräväkielinen Michelangelo suututti taideopiskelija Pietro Torrigianon, joka iski nyrkillään Michelangeloa nenään.
Ura Lorenzo de’ Medici kuoli vuonna 1492 ja hänen poikansa Piero karkotettiin Firenzestä vuonna 1494. Medicien jouduttua epäsuosioon Firenzestä tuli Michelangelollekin vaarallinen paikka, ja kun samalla sen kulttuuri-ilmapiiri muuttui ahtaammaksi, hän muutti vuonna 1494 jo ennen Pieron karkotusta Bolognaan vuodeksi. Siellä hän asui kuvataiteesta kiinnostuneen aatelisen Gianfrancesco Aldovrandin talossa puolen vuoden ajan. Aldovrandin kautta hän sai ensimmäisen julkisen tilaustyönsä, pienoisveistoskoristelun Pyhän Dominicuksen haudalle.Grömling 2001, s. 17–18. thumb|left|Michelangelo, Pietá, 1499. Michelangelon varhaisessa marmoriveistoksessa Jeesus on laskettu ristiltä ja hän lepää kuolleena äitinsä sylissä. Michelangelo kuvasi Marian nuorempana kuin hänet yleensä kuvattiin. Veistosta pidetään mestariteoksena niin sen sommittelun kuin yksityiskohtiensakin taidokkuuden ansiosta. Pietà on Michelangelon ainoa signeerattu työ.Grömling 2001, s. 22–23. Michelangelo muutti väliaikaisesti Roomaan ensimmäisen kerran vuonna 1496. Siellä hän veisti ensimmäiset merkittävät teoksensa, viininjumalaveistoksen Bacchus (1496–1497) ja Mariaa sekä Jeesusta kuvaavan veistoksen Pietà (1499). Ranskan kardinaalin omaan hautakappeliinsa tilaama Pietà nosti Michelangelon maineeseen.Grömling 2001, s. 20–23. thumb|Michelangelo, Pyhä perhe ja Johannes Kastaja, 1504–1505. Michelangelon ainoa tunnettu paneelimaalaus esittää Jeesusta, Mariaa ja Joosefia pyramidimaisessa sommitelmassa, plastisesti maalattuina kuin veistokset. Heidän takanaan on nuori Johannes Kastaja. Taustalla on alastomia mieshahmoja, joiden merkitys ei ole selvä.Grömling 2001, s. 28–29. Michelangelo palasi vuonna 1501 Firenzeen, missä taide-elämä oli jälleen alkanut kukoistaa. Hän sai paljon julkisia tilauksia, joista kuuluisin oli kankurien killalle tehty Daavid-veistos. Hän teki myös sopimuksen 15 veistoksen tekemisestä Sienan tuomiokirkkoon ja 12 apostolin patsaan tekemisestä Firenzen tuomiokirkkoon, mutta kumpikin hanke jäi kesken. Hänen yksityisistä tilauksistaan tunnetaan muun muassa kaksi Neitsyt Mariaa esittävää pyöreää kohokuvaa eli tondoa (1502–1503), Agnolo Donille tekemänsä paneelimaalaus Pyhä perhe (1504–1505), Johannes Kastaja (1504–1506) ja Bruggen Neitsyt Maria (1498–1501). Michelangelon töissä herätti paljon huomiota paitsi niiden tekninen täydellisyys, myös niissä käytetyt epäsovinnaiset kuvalliset ratkaisut.Grömling 2001, s. 25–31.
Vuonna 1503 Michelangelo sai tilaisuuden työskennellä yhdessä ajan toisen taiteilijaneron Leonardo da Vincin kanssa. Firenzen johto tilasi kummaltakin taiteilijalta sota-aiheisen maalauksen Palazzo Vecchion suureen saliin. Kumpikaan työ ei kuitenkaan toteutunut, ja vaikka alkuperäiset luonnokset ovatkin kadonneet, niistä on säilynyt paljon jäljennöksiä. Michelangelon luonnos esitti Arnojoessa peseytyneitä sotilaita, jotka saavat pikaisen hälytyksen taisteluun.Grömling 2001, s. 34–35.
Vuonna 1505 paavi Julius II kutsui Michelangelon Roomaan ja tilasi tältä hautamuistomerkin. Hanke kuitenkin keskeytyi toistuvasti seuraavien paavien omien töiden vuoksi, ja muistomerkki valmistui vasta vuonna 1545 Michelangelon tehtyä sitä yli 40 vuoden ajan.Grömling 2001, s. 53–55. Veistosten Kuoleva orja ja Kapinoiva orja oli määrä sisältyä hautamuistomerkkiin, johon oli suunniteltu 40 figuuria. Vuonna 1508 aloitetusta työstä valmistui orjahahmojen lisäksi Mooses, joka on sijoitettu San Pietro in Vincoliin Roomaan. Julius menetti nopeasti kiinnostuksensa hautamuistomerkkiin ja alkoi samalla suhtautua torjuvasti Michelangeloon. Tästä tuohtuneena Michelangelo lähti välittömästi Firenzeen. Julius vaati häntä palaamaan Roomaan, ja viestien uhkaava sävy huolestutti jopa Firenzen gonfalonieeri Piero Soderinia, joka ei halunnut joutua sotaan paavin kanssa. Soderinin kehotuksesta Michelangelo palasi vuoden 1506 lopulla Rooman, missä paavi armahti hankalaksi luonteeksi tuntemansa taiteilijan.Coughlan 1966, s. 109–111.
Pronssiveistokset Michelangelo sai pian tehtäväkseen Juliuksen yli kolmimetrisen pronssiveistoksen: hän sai veistoksen valmiiksi vuonna 1508, mutta jo kolme vuotta myöhemmin siitä valettiin tykki. Michelangelo teki muitakin pronssipatsaita, muun muassa Daavid-marmoripatsaasta oli pienempi pronssinen versio, mutta se katosi Ranskan vallankumouksen aikana. Kaikkien pronssiveistosten uskottiin hävinneen kunnes vuonna 2015 tutkijaryhmä ilmoitti uskovansa, että Rothschildin pronssiveistokset ovat Michelangelon tekemiä.
Freskoja thumb|Michelangelo, Aatamin luominen 1511. Osa Sikstuksen kappelin kattofreskoa. Michelangelo kuvasi Jumalan poikkeuksellisesti vaaka-asennossa. Myös Jumalan ja Aatamin sormenpäiden kosketus oli uusi ajatus, jonka ansiosta maalauksesta on tullut yksi tunnetuimmista luomisaiheen kuvauksista.Grömling 2001, s. 47. Vuonna 1508 Julius II antoi Michelangelolle tehtäväksi Vatikaanin Sikstuksen kappelin freskojen maalaamisen, vaikka Michelangelo pitikin itseään tuolloin ensisijaisesti kuvanveistäjänä. Michelangelo laajensi paavin alkuperäistä suunnitelmaa. Hän teki mittavan, raskaan työn kokonaan itse ja kirjoitti veljelleen vuonna 1509: ”Minä elän täällä murheiden painamana ruumiillisesti ponnistellen, ilman ainuttakaan ystävää – tosin en heitä kaipaakaan – eikä minulla ole aikaa edes syödä.” Hän sai työnsä valmiiksi vuonna 1512. Freskoihin kuuluu monta Michelangelon kuuluisinta ja vallankumouksellisinta maalausta, kuten Aatamin luominen sekä Auringon ja Kuun luominen.Grömling 2001, s. 39–49. Freskot keräsivät seuraavien vuosisatojen aikana likaa pintaansa, ja ne entisöitiin alkuperäiseen väriloistoonsa 1990–1994.Grömling 2001, s. 50–51.
Vuonna 1516 Medici-sukuinen paavi Leo X tilasi Michelangelolta julkisivun San Lorenzon kirkkoon Firenzeen. Paavi perui hankkeen kolme vuotta myöhemmin Michelangelon tyrmistykseksi, mutta taiteilija sai pian tehtäväkseen Medicien hautakappelin ja Biblioteca Laurenziana -kirjaston. Kirjastosta tunnetaan etenkin sen eteishallin portaikko, sekä manierismia enteilleet sisäseinät.Grömling 2001, s. 61–67. Myös Medicien hautakappeli San Lorenzon kirkossa jäi keskeneräiseksi. Kokonaisuudesta valmistuivat Giuliano ja Lorenzo de’ Medicin hautamonumentit sekä niiden yötä, päivää, aamua ja iltaa kuvaavat allegoriset hahmot. Michelangelon ainoa nykyisin tunnettu muotokuva on tuolta ajalta (noin 1532) hänen firenzeläisestä lapsuudenystävästään Andrea Quaratesista.Grömling 2001, s. 77 thumb|left|Michelangelo, Viimeinen tuomio, 1535–1541. Sikstuksen kappelissa olevassa maalauksessa on yli 390 hahmoa, joiden alastomuutta kirkko ei suvainnut.Grömling 2001, s. 72–73.