Metsä Group (virallisesti Metsäliitto OsuuskuntaYTJ-tietopalvelu 23.5.2015) on noin 30 maassa toimiva metsäteollisuuskonserni. Konsernin yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 2024 oli noin 5,7 miljardia euroa, ja se työllistää noin 9 500 henkilöä. Metsä Groupin päämarkkina-alueet ovat Eurooppa ja Aasia. Osuuskunnan pääkonttori on Espoon Tapiolassa.http://www.metsagroup.fi/Yhteystiedot/Pages/Default.aspx Viitattu 2.10.2014
Konsernin liiketoiminta-alueet ovat puutuotteet (Metsä Wood), sellu (Metsä Fibre), kartonki (Metsä Board), pehmo- ja tiivispaperit (Metsä Tissue), puunhankinta ja metsäpalvelut (Metsä Forest) sekä innovaatioyhtiö Metsä Spring. Metsä Groupin tuotteiden pääraaka-aineet ovat pohjoinen puu.
Vuoden 2012 helmikuussa Metsäliitto Osuuskunta muutti markkinointinimensä Metsä Groupiksi.
Vuonna 2017 Metsä Group oli liikevaihdolla mitattuna Suomen 15. suurin yritysTalouselämä 21/2018.
Metsä Groupin emoyhtiön Metsäliitto Osuuskunnan omistavat yli 90 000 suomalaista metsänomistajaa. Metsäliitto Osuuskunnan jäsenet omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä.
Historia 1900-luvun alussa suomalaiset metsänomistajat yhdistivät voimansa saavuttaakseen vahvemman neuvotteluaseman puukaupassa. Toiminta alkoi yhteismyynneillä ja vuonna 1934 perustettu Metsäliitto Oy jatkoi sitä aluksi puun viennillä. Vuonna 1947 osuuskunnaksi muuttunut Metsäliitto aloitti teollisen toimintansa omalla sahaustoiminnalla ja 1950-luvulla toiminta laajeni kemialliseen metsäteollisuuteen.
Metsäliiton toiminta laajeni ja kansainvälistyi nopeassa tahdissa 1960-luvulta lähtien ja merkittäviä virstanpylväitä Metsäliiton historiassa olivat muun muassa Metsä-Serlan muodostaminen G. A. Serlachius Osakeyhtiön ja Metsäliiton Teollisuus Oy:n kombinaatiofuusion tuloksena vuonna 1987 sekä selluteollisuuden kasvu ja kehitys Metsä-Botnia Oy:n puitteissa. 1990-luvun kasvun aikana Metsäliitto pyrki kotimaan investointien ohella myös maan rajojen ulkopuolisille markkinoille.
2000-luvulle tultaessa Metsäliitto-konsernilla oli 25 000 työntekijää kymmenissä eri maissa. Viime vuosien voimakkaan rakennemuutoksen tuloksena konsernia on voimakkaasti tiivistetty. Vuoden 2012 helmikuussa se muutti nimensä Metsä Groupiksi ja uudisti yritysilmeensä. Samassa yhteydessä myös konsernin liiketoiminta-alueiden nimet yhtenäistyivät. Metsä Group otti käyttöön uuden yritystunnuksen, hirvenpään, joka on modernisoitu versio Metsä-Serlan (nyk. Metsä Boardin) aiemmin käyttämästä, Erik Bruunin suunnittelemasta logosta.
Metsäliitto syntyy Osuustoiminta-aate oli levinnyt 1900-luvun alkupuoliskolla Suomessa monilla eri aloilla. Metsäteollisuuden puolella asia oli avoin – metsänostajina olivat ns. metsäfirmat, jotka olivat ”rengastuneet” eli kartellisoituneet. Kartellit pitivät raakapuun hintoja kurissa. Tilanne kärjistyi erityisesti vuosien 1929–1932 lamakautena. Tilannetta kuvasi ensimmäinen, pitkäaikainen Osuuskunta Metsäliiton toimitusjohtaja Ilmari Kalkkinen vuonna 1959:
Metsäliitto perustettiin 23. tammikuuta 1934 suuren laman hellittäessä. Talonpoikaiset metsänomistajat liittoutuivat sen aikaisen suurmetsäteollisuuden kartelleja vastaan. Suomalaiset metsänomistajat yhdistivät voimansa saavuttaakseen vahvemman neuvotteluaseman puukaupassa. Periaatteena oli osuustoiminta ja tavoitteena raakapuun hinnan kohottaminen.
Keskeinen sen aikainen toimija asiassa oli Maataloustuottajain Keskusliitto MTK, joka oli perustetussa Metsäliitto Oy:ssä suurin omistaja. Perustetun yhtiön johtokunnan puheenjohtajaksi tuli maanviljelijä, fil.maist. Lauri Palojärvi. Tavoite perustetulla yhtiöllä oli ”koota yhdessä puuta ja myydä sitä isoina erinä sinne, missä sai parhaimman hinnan – käytännössä ulkomaille”. Metsäliitosta tuli siis vaihtoehtoinen myyntikanava ja kilpailun luoja.Kuisma et al., 2014, s. 17
Metsäliiton syntymisen lopullinen vauhdittaja oli vuoden 1933 lopulla solmittu suuri raakapuun toimitussopimus Ranskaan – suuruudeltaan 90 000 pinokuutiometriä. Toimitus onnistui, jonka mahdollisti sen aikaisten metsänhoitoyhdistysten aktiivinen osallistuminen hankintakaupan järjestelyihin. Metsäliiton perustamisen ja onnistuneen suurtoimituksen myötä oli otettu ensimmäinen askel metsänomistajien puolelta. Pienpuun viennistä muodostuikin 1930-luvulla Metsäliiton silloisen toiminnan tukijalka. Hintataso metsänomistajille kohosi muun talouden nousun myötä huippukauden ollessa 1937–1938. Kyseisenä hakkuukautena Metsäliitto myi puuta 438 300 pinokuutiometriä.
Sotavuosien 1939–1945 aikana Metsäliitto oli osa kansallista puupolttoaineen toimittajaketjua.
Kohti omaa puunjalostusteollisuutta Sodan jälkeen 16. toukokuuta 1947 Metsäliitto muuttui osakeyhtiöstä osuuskunnaksi. Koettiin, että osuuskuntamuoto kokosi paremmin järjestäytymättömiä metsänomistajia tehokaammin puunhankintatoiminnan piiriin. Jäseniä uudella osuuskuntamuotoisella puunhankintaorganisaatiolla oli 1950-luvun alussa yli 50 000. Toimitusjohtajaksi ja johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin jo yhtiömuotoista Metsäliittoa vetänyt metsäneuvos Ilmari Kalkkinen. Yrityksen pääkonttori sijaitsi Helsingissä Kaisaniemenkadulla.Kuisma et al., 2014, s. 19–20,,
Metsäliitolla oli suuria vaikeuksia seuraavien vuosikymmenien aikana. Pyöreän puun vientikieltoa suomalaiset metsäteollisuusyhtiöt yrittivät useamman kerran onnistumatta siinä. Toisaalta pyöreän puun kysyntää tosin vähensi kaivosteollisuuden modernisoitumisnen Länsi-Euroopassa, sillä kaivospölkkyjä ei enää tarvittu entiseen malliin. Uhkatekijät entisen muotoiseen raakapuun myyntiin pakottivat Metsäliiton hakemaan toiminnalleen uusia vaihtoehtoja. Tästä ensimmäisiä merkkejä olivat omat sahat, jotka osuuskunta sai haltuunsa vuoden 1949 alussa Eräjärveltä ja Mietoisista, kun se osti turkulaisen Oy K.E. Blomberg Ab:n koko osakekannan. Vuonna 1952 osuuskunta hankki omistukseensa Häme Faneeritehdas Oy:n Hämeenlinnasta. Metsätuotteiden maailmanmarkkinoilla tapahtui vuoden 1949 aikana lisäksi merkittävä muutos, kun markkinat alkoivat vetää ennätysmäisesti. Tämä jakso päättyi Korean sodasta aiheutuneeseen "Korean konjunktuuriin" vuoden 1952 loppuun mennessä. Tämä kehitys helpotti osuuskunnan pääomapulaa, mutta ei vielä ratkaisevasti. Se oli edelleen riippuvainen muista rahoittajatahoista mahdollisia investointeja tehtäessä.
Vuosi 1953 muutti hieman yllättäen osuuskunta Metsäliitossa tilannetta. "Lapin leivän isä" , silloinen vielä oululaisten tervaporvarien, erityisesti Snellmanin kauppahuoneen jälkeläisten omistama, Ab Kemi Oy ajautui talousvaikeuksiin Korean korkeasuhdanteen jälkeisessä matalasuhdanteessa. Suomen Pankki pelasti tilanteen, mutta halusi muita metsäteollisuuden toimijoita osakkaaksi. Tässä yhteydessä Metsäliitto tuli 12 %:n osuudella Kemi Oy:hyn. Metsäliiton edustajasta maat. ja metsät. tri Onni Koskikalliosta tuli yhtiön johtokunnan puheenjohtaja ja Ilmari Kalkkisesta sen jäsen. Tavoitteena tällä investoinnilla oli avata Pohjois-Suomen Metsäliiton metsänomistajille puunmyyntikanava.Kuisma et al., 2014, s. 25
Samoihin aikoihin keväällä 1953 Metsäliiton edustajat kävivät neuvotteluja oman selluloosatehtaan hankkimiseksi. Tätä varten perustettiin Metsäliiton Selluloosa Oy, jonka perustajina olivat Osuuskunta Metsäliitto, Maataloustuottajain Keskusliitto sekä Keskusosuusliike Hankkija. Wärtsilä-yhtymällä oli Äänekoskella puunjalostusyksikkö Wärtsilä-Selluloosa Oy, joka käsitti sulfiittiselluloosa-, kartonki- ja paperitehtaan, hiomon, sahan, spriitehtaan, kemiallisen tehtaan sekä vesi- ja höyrylaitokset. Kauppasopimuksen neuvottelijat Wärtsilän puolelta vuorineuvos Wilhelm Wahlforss ja uuden omistajan puolelta Ilmari Kalkkinen, MTK:n Veikko Ihamuotila ja Onni Koskikallio. Äänekosken tehtaiden myötä Metsäliitto pääsi konkreettisesti toteuttamaan ydintehtävää, jota varten se oli perustettu: "edistämään pieniläpimittaisen puun menekkiä".Niskanen, 2001, s. 44-47, pienois|Presidentti Kekkonen vieraili marraskuussa 1961 tutustumassa Metsäliiton Selluloosan Äänekosken uuteen sulfaattiselluloosatehtaaseen. Kuvassa vierailun aikana presidentin oikealla puolella vuorineuvos Wolter Westerholm ja toinen vasemmalla MTK:n johtokunnan puheenjohtaja Veikko Ihamuotila. Äänekosken tehtaan johdossa jatkoi Wolter Westerholm - kemiallisen metsäteollisuuden ammattilainen, joka selluloosateollisuuttaan rakentavalle Metsäliitolle oli myös tärkeässä asiantuntija- ja johtajaroolissa. Westerholm toimikin arvostettuna toimijana eläkkeelle siirtymiseen vuoteen 1973 asti. Hän oli yhdessä johtokunnan puheenjohtajan Veikko Ihamuotilan kanssa keskeinen Metsäliiton teollisuuden investointiohjelmien eteenpäinviejä.Niskanen, 2001, s. 61-63 Westerholm oli keskeinen henkilö, kun ilman omaa tehdassuunnitteluosastoa toimiva Metsäliitto palkkasi vuonna 1958 Jaakko Pöyryn ja Jaakko Murron suunnittelemaan Äänekoskelle sellutehtaan. Tämä työ oli lähtölaukaus laajemmalle Jaakko Pöyryn oman insinööritoimiston kansainväliselle menestykselle.Jensen-Eriksen, 2007, s. 251
Laajentuva monialainen puunjalostusosuuskunta
thumb|Ilmakuva Lappeenrannan Metsä-Saimaan saha-alueelle 1970-luvulla. Vuoden 1959 osuuskunta Metsäliittoa perustamisestaan lähtien johtanut metsäneuvos Ilmari Kalkkinen jäi eläkkeelle. Hänen seurajakseen tuli Viljo A. Kytölä, joka oli ollut jo pitkään Metsäliitossa. Hän toimi niin osuuskunnan johtokunnan puheenjohtajana kuin toimitusjohtajana. Edessä oli laajeneva ja monipuolistuva osuuskunta laajoine investointeineen.
Kaakkois-Suomeen Lappeenrantaan Metsäliitto rakensi syksyllä 1961 uuden Metsä-Saimaan sahan, rimalevytehtaan ja höyryvoimalaitoksen rakennustyöt syksyllä 1961 Osakkuussyhtiö Kemi Oy:ssä käynnistettiin vuonna 1961 yhtiössä tehtäviä investointeja varten osakeanti, jonka seurauksena Metsäliiton osuus yhtiössä kasvoi 14 %:sta 17 %:iin.Virtanen, 1993, s. 264 Samana vuonna Äänekoskella käynnistettiin uusi sellutehdas. Kartonkitehdas käynnistyi Äänekoskella vuonna 1966.
Kiihkeimmän keskustelun aikaansai kuitenkin Kuopion rakennettavaksi suunniteltu Savon Sellu -hanke, joka sai lähtölaukauksen huhtikuussa 1962. Hanke oli osa ajalle tyypillisiä kehitysalueille suunniteltuja teollistamishankkeita, joihin presidentti Kekkonenkin otti aktiivisen, myönteisen kannan. Hankkeella oli alun perin vastustajina Suomen Pankki, MTK ja suuret metsäyhtiöt. Metsäliittokin oli kriittinen hankkeelle, mutta valtion rahoitusjärjestelyt saivat Metsäliiton matkaan. Metsäliitto vaatimus tehtaan tuotantosuunnaksi oli aallotuskartonki, mikä poikkesi alkuperäisestä paikallisten toimijoiden haluamasta paperitehtaasta. Sellua ja kartonkia tuottanut tehdas käynnistyi vuonna 1968.Jensen-Eriksen, 2007, s. 254-256
Metsäliitto laajensi toimintaansa 1960-luvun puolivälissä läntisellä Uudellemaalle Lohjalle. Se osti Oy Faner Ab:n vaneritehtaat Lohjalta ja Punkalaitumelta. Samalle paikkakunnalle Metsäliitto oli rakentamassa omaa paperitehdastaan perustamansa Metsäliiton Paperi Oy:n nimissä. Paperitehtaan sijoituspaikaksi tuli Lohjan Jönsböle, ja tehdas käynnistyi helmikuussa 1966.
Laajamittainen laajennusohjelma ja puun heikko menekki ajoivat Metsäliiton 1960-luvun puolivälissä vakavaan kriisiin. Tilanne ratkesi Suomen Pankin silloisen pääjohtajan Klaus Wariksen myöntämällä rahoituksella ja neuvotteluilla muiden metsäyhtiöiden kanssa, jotta ne ryhtyivät ostamaan Metsäliiton ylimääräistä puuraaka-ainetta.Jensen-Eriksen, 2007, s. 232,Kuisma et al., 2014, s. 27-28
Laajentuminen pakottaa muuttamaan yritysrakennetta - Metsäliitto-Yhtymä syntyy