Slovakiancuvac () on slovakialainen alkujaan Tatralta Karpaattien vuoristoseudulta kotoisin oleva paimen- ja vahtikoira. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia slovakiancuvacin pentueita vuosittain.
Ulkonäkö pienoiskuva|Slovakiancuvac Tunnusomainen piirre rodulle on valkoinen, tiivis ja tiheä karvapeite. Väriltään koira on valkoinen, mutta kellertävä vivahde korvien tyvessä on sallittu. Slovakiancuvacilla on voimakas luusto. Runko on hieman korkeuttaan pidempi ja sillä on vahvat melko korkeat raajat. Uroksen säkäkorkeus on 62–70 cm, nartun 59–65 cm.
Luonne ja käyttäytyminen
Slovakiancuvacin tulisi olla perusluonteeltaan tasapainoinen, itsevarma, rohkea ja itsenäinen. Liika vilkkaus ei kuulu rotuun.
Slovakiancuvacilla tulisi olla korkea kynnys aggressioon ihmisiä kohtaan. Usein koirat hyväksyvät vastakkaista sukupuolta olevat koirat suhteellisen helposti. Osa rodun edustajista ei tosin tule toimeen lainkaan vieraiden koirien kanssa. Kotona slovakiancuvacin työ on vartioida ihmisiä, aluettaan ja mahdollisesti myös tilalla olevia eläimiä. Kodin ulkopuolella koiran tulisi suhtautua neutraalisti lähes kaikkeen.
Alkuperä Valkoturkkiset vuoristokoirat ovat kuuluneet Karpaattien vuoriston paimentolaisperinteeseen jo yli parituhatta vuotta, ja ne polveutuvat jääkauden ja sitä edeltäneiden aikojen arktisesta sudesta. Näiden susien jälkeläisiä eli niin Balkanilla, Karpaateilla, Pohjois-Kaukasuksella, Tatralla, Alpeilla, Pohjois-Abruzzossa kuin Pyreneilläkin. Slovakiancuvac on tätä kautta sukua muun muassa pommerinpaimenkoiralle.
Kotiseudullaan cuvacit ovat vartioineet lampaita, talouksia ja karjalaumoja. Paikalliset tatralaiset vahtikoirat olivat hyviä vartio-, suojelus-, paimen- ja seurakoiria. Lampaiden lisäksi ne paimensivat nautoja, kalkkunoita ja muita kotieläimiä. Karjamajoilla poikenneet turistit panivat merkille nämä kauniit valkoiset koirat, joita he sitten veivät mukanaan palatessaan kotialueilleen.
Vuosina 1930–1960 professori Antonin Hruza piti kantakirjaa rodusta. Jalostusyksilöt haettiin Kokavan, Liptovska Luznan ja Vychodna V Tatrach'n alueilta sekä Karpaattien Rachovosta. Myöhemmin jalostusmateriaalia on saatu muun muassa Liptovské Holesta, Velky Chocista, Zakopanésta, Martinista, Jedlovasta ja Jesenikystä. Yleisimpiä linjoja ovat Bojar, Bundas, Cuvo, Dinar, Hrdos, Ibro, Olaf, Samko, Topas ja Uran Simba.
Tšekkoslovakian aikana ensimmäinen kennel, Ze zlate studny ("Kultakaivon"), sijaitsi Svitavyssä Tšekin puolella. Z Hoverly oli puolestaan Karpaattien ensimmäinen kennel.
Etymologia Nimi cuvac tulee slovakian valppaana olemista kuvaavasta sanasta cuvat. Slovakiancuvacin luonteeseen kuuluukin ympäristön rauhallinen ja valpas seuraaminen.Slovakiancuvac.net - Slovakianpaimenkoirayhdistys ry
Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on noin yhdeksän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelien sairaudet. Slovakiancuvacin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, osteokondroosi ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
Vain noin 49 %:lla slovakiancuvaceista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy jopa 27 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 7 %:lla rodun edustajista. Slovakiancuvacin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja kyynärkuvauslausunto.
Kilpirauhasen vajaatoiminta johtuu liian alhaisesta kiertävien kilpirauhashormonien määrästä ja se on koiran yleisin sisäerityssairaus. Slovakiancuvacilla esiintyy jonkun verran kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tyypillisin esiintymispaikka on olkanivel, mutta osteokondroosia voi esiintyä myös muissa nivelissä. Slovakiancuvacilla esiintyy jonkun verran osteokondroosia.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Slovakiancuvacit ovat keskimääräistä koirarotua vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Slovakiancuvacin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 17 %.
Katso myös
Abruzzese maremmano Kuvasz Pyreneittenkoira
Lähteet Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Slovakiancuvac-harrastajat ry
Viitteet
Luokka:FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Luokka:Paimenkoirat Luokka:Slovakialaiset koirarodut