Kaarle Viktor (Kalle Vihtori) Väänänen (22. maaliskuuta 1888 Kuopio – 12. elokuuta 1960 Lahti)Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografia, Kuopio.fi oli suomalainen kirjailija ja oppikoulun opettaja.
Henkilöhistoria Väänäsen vanhemmat olivat poliisikonstaapeli Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1915. Väänänen toimi luonnoonhistorian ja maantieteen opettajana Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1922–1929, Viipurin tyttölyseossa 1929–1945 ja Lappeenrannan lyseossa 1945–1952. Talvi- ja jatkosodan aikana Väänänen oli viihdytysjoukoissa. Vuosina 1945−1947 Väänänen oli komennettuna opettajaksi Valtion sisäoppilaitokseen (”Internaatti”) Niinisalon varuskuntaan. Väänänen oli naimisissa Alma Maria Vanamon (ent. Vilander) kanssa vuosina 1912–1945. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1948 Kerttu Vainion (ent. Grönlund) kanssa.
Teoksia Väänänen kirjoitti myös nimimerkeillä K. V., Korsukolportööri ja Laulajapoika. Osassa teoksiaan hän käytti savon murretta.Eteläkarjalaisia kirjailijoita: Väänänen Kalle Lappeenrannan kaupunginkirjasto. Viitattu 8.7.2014. Hän laati myös luonnon- ja maantieteellisten kirjojen arvosteluja ja pakinoita sekä suomennoksia muun muassa Wilhelm Buschin teoksista.
Luonnonkansojen häviäminen, 1917 Savitaipaleen rintama vapaussodassa, 1921 Minkä mitäkin Lauluveikoista, 1923 Viipurin läänin maanviljelysseura. 2, 1923 Lauluveikon virsikirja. 1, 1924 Savolaesta sanarrieskoo, 1924 Uutta sanarrieskoo, 1925 Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen, 1926 Runokaakin kavionkapsetta, 1926 Letkuvarrev viereltä, 1927 Junkkarien joukko, 1928 Tietoja eräistä ulkomaalaisista maatalouskouluista, 1928 Sanarrieskoo, 1930 Tulipa Kytrelahden naisillekin kesä, 1930 Sanarrieskoo kolomas kannikka, 1930 Sanarrieskoo, kootut murrerunot, 1931 Kaksi nuorta sydäntä, 1932 Issias ja miten siitä paranin, 1934 Suomen maantieto, 1937 (yhdessä Eliel Arton kanssa) Poliisin poika, 1938 Vainotien vartijat, 1939 Korsusta korsuun Kannaksella, 1941 Runoruunalla ryssää päin, 1942 Interparrat opin tiellä, 1953 Peräkorven Ierikka ja muita mukavia juttuja, 1954 Täss’ on teille terveisiä, 1954 Olinpa minäkin turisti, 1955 Jotakin ehkä tietäisin, 1957 Kyminlaakson lääkäriseura 1909–1959, 1959 Tukkanuottasilla, 1957 Koulukaskuja, 1962 (Veikko Haakanan toimittama)
Levytys Esa Pakarisen 13. studioalbumi Savolaesta Sanarrieskoo – Lauluja Kalle Väänäsen runoihin sisältää levytyksiä Väänäsen runoista. Levy sisältää kirjailija Kalle Väänäsen runoja vuosilta 1924-1930 laulujen muodossa. Runot ovat kirjoista Savolaesta sanarrieskoo (1924), Uutta sanarrieskoo (1925) ja Sanarrieskoo kolomaas kannikka (1930).
Lähteet Kuka kukin oli (Wikiaineisto)
Viitteet
Aiheesta muualla Kalle Väänänen : Puiroon sauna saunoista parhain. Suomen Kuvalehti, 19.8.1939, nro 33, s. 22. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
Luokka: Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset sotakirjailijat Luokka: Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Suomalaiset murrekirjailijat Luokka: Suomalaiset runoilijat Luokka: Suomalaiset novellikirjailijat Luokka:Suomalaiset kirjallisuuskriitikot Luokka: Suomalaiset opettajat Luokka: Pakinoitsijat Luokka: Suomentajat Luokka:Vuonna 1888 syntyneet Luokka:Vuonna 1960 kuolleet