Eisagoge (, ”Johdanto”; ) on Porfyrioksen 200-luvulla kirjoittama lyhyt johdanto Aristoteleen logiikkaan ja teokseen Kategoriat. Teoksella oli suuri vaikutus keskiajalla erityisesti Boëthiuksen siitä tekemän kommentaarin ansiosta.
Historia Teoksen synty
Porfyrios oli uusplatonilainen filosofi, joka kirjoitti 200-luvun jaa. jälkimmäisellä puoliskolla ja 300-luvun taitteessa. Teoksensa Eisagoge hän kirjoitti Sisiliassa noin vuosina 268–270 ollessaan siellä toipumassa hermoromahduksesta. Hän omisti teoksensa Khrysaoriokselle.
pienoiskuva|vasen|Teoksen arabiankielistä käsikirjoitusta 1200-luvulta. Teoksen alkuperäisestä nimestä ei ole tietoa. Eräissä käsikirjoituksissa sen nimenä esiintyy ”Viisi ääntä” () tai ”Viidestä äänestä” (). Sudassa nimenä on ”Suvuista ja lajeista ja eroista ja ominaispiirteistä ja aksidensseista” ().
Tekstihistoria ja vaikutus
Porfyrioksen Eisagogen ensimmäisen latinankielisen käännöksen teki Marius Victorinus. Myöhemmin teoksen käänsi latinaksi Boëthius, joka myös kommentoi sitä yksityiskohtaisesti teoksessaan In Isagogen Porphyrii commenta. Keskiajalla teos oli Boëthiuksen välittämässä muodossa tärkein lähde Aristoteleen ajatteluun ja aristoteeliseen logiikkaan, ja sitä käytettiin logiikan käsi- ja oppikirjana. Sitä käytettiin sekä Länsi-Euroopassa, Bysantissa että arabimaailmassa. Siitä johdettiin niin kutsuttu Porfyrioksen puu. Abu 'Uthman ad-Dimashqi käänsi teoksen arabiaksi noin vuonna 900. Se käännettiin jo varhain myös syyriaksi ja armeniaksi.
Porfyrioksen teoksesta on säilynyt lukuisia käsikirjoituksia useilla eri kielillä. Kreikankielisiä käsikirjoituksia tunnetaan 25. Ne kaikki perustuvat yhteen käsikirjoitukseen, joka kirjoitettiin Boëthiuksen tekemän käännöksen jälkeen.
Sisältö
Porfyrios kuvaa teoksessa viisi perustavanlaatuista filosofista prinsiippiä, ns. predikaabelia (praedicabilia, ”mitä voidaan predikoida?”, ”mitä sanotaan jostakin?”):
Suku (kreik. , lat. genus) – luokka joka käsittää useita rinnastettuja luokkia, lajeja; esimerkiksi eläin. Laji (kreik , lat. species) – laji, joka eroaa differentia specifican perusteella suvun muista lajeista; esimerkiksi ihminen. Ero (kreik. , lat. differentia (specifica)) – eron tekeminen, ne ominaisuudet jotka erottavat sukuun kuuluvan lajin toisista samaan sukuun kuuluvista lajeista. Ominaispiirre (kreik. , lat. proprium) – ne ominaisuudet jotka tosiasiallisesti kuuluvat tietyn luokan jäsenille, mutta eivät millekään muille oliolle: yhteisiä mutta eivät välttämättömiä; esimerkiksi ihmisellä nauru. Aksidenssi (kreik. , lat. accidens) – satunnainen ominaisuus, joskus tietyyn lajiin kuuluvilla oliolla ja joskus taas ei; esimerkiksi istuminen ja seisominen.
Heti teoksen alussa Porfyrios määritteli kolme kysymystä, jotka määrittelivät koko asetelman keskiajan universaalikiistalle, joka käsitteli sukujen ja lajien (universaalien) suhdetta todellisuuteen:
Ovatko suvut ja lajit ajattelusta riippumattomia (eli subsistoivatko ne) vai riippuvia (eli pelkkiä käsitteitä)? Jos ne ovat ajattelusta riippumattomia, ovatko ne olemassa aineellisina vai aineettomina? Ovatko suvut ja lajit erossa aistittavista olioista vai ei?
Porfyrios ei kuitenkaan varsinaisesti vastaa näihin kysymyksiin.
Lähteet
Kirjallisuutta Suomennokset
Porfyrios: Isagoge. Osa I. Suom. Mika Oksanen. Camenes 14/1994–1995, s. 30–40.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
Porphyrios: Einführung in die Kategorien des Aristoteles (Isagoge). Teoksessa
Aiheesta muualla
Porfyrios: Eisagoge Porphyrius: Isagoge Porphyry: Introduction (Isagoge). Classical Liberal Arts Society. Porphyry: Introduction (or Isagoge) to the logical Categories of Aristotle. Tertullian.org.
Luokka:Kirjat logiikasta Luokka:Porfyrioksen teokset Luokka:200-luvun kirjat