Ursula Gertrud von der Leyen (saks. [] , o.s. Albrecht; s. 8. lokakuuta 1958 Bryssel, Belgia) on saksalainen kristillisdemokraattinen poliitikko ja Euroopan komission nykyinen puheenjohtaja.
Heinäkuussa 2019 Eurooppa-neuvosto päätti ehdottaa von der Leyenia komission johtoon ja Euroopan parlamentti valitsi hänet tehtävään 16. heinäkuuta. Parlamentti hyväksyi hänet jatkokaudelle 18. heinäkuuta 2024.
Opinnot ja työura Von der Leyen syntyi Brysselissä, missä hänen isänsä Ernst Albrecht työskenteli yhtenä Euroopan komission korkeimmista virkamiehistä. Von der Leyen asui 13-vuotiaaksi asti Brysselissä, jolloin perhe muutti Saksan liittotasavaltaan. Vuosina 1977–1980 hän opiskeli taloustiedettä Göttingenin yliopistossa. Von der Leyen joutui viettämään vuonna 1978 yli vuoden Lontoossa, kun hänen perheensä oli saanut tietää äärivasemmistolaisen Baader–Meinhof-ryhmän suunnittelevan hänen sieppaamistaan voidaakseen kiristää perheen isää. Von der Leyen oli Scotland Yardin suojeluksessa ja käytti peitenimeä Rose Ladson ja opiskeli vuoden ajan London School of Economicsissa.
Palatessaan Saksaan vuonna 1979 von der Leyen vaihtoi alaa ja opiskeli lääkäriksi vuosina 1980–1987, minkä jälkeen hän työskenteli Hannoverissa naistenklinikalla. Von der Leyen meni naimisiin vuonna 1986 professori Heiko von der Leyenin kanssa, ja he perustivat perheen. Von der Leyen väitteli lääketieteen tohtoriksi vuonna 1991. Tämän jälkeen hän keskittyi pitkälti koko 1990-luvun kotiäitinä olemiseen perheen seitsemän lapsen kanssa. Tänä aikana perhe myös vietti neljä vuotta Yhdysvalloissa Kalifornian Stanfordissa.
Poliittinen ura thumb|vasen|210px|Ursula von der Leyen CDU-puolueen konferenssissa 2014 Von der Leyen liittyi Saksan kristillisdemokraattisen unionin jäseneksi vuonna 1990. Poliittisen uransa hän aloitti toimimalla Hannoverin alueen paikallispolitiikassa eri tehtävissä vuosina 2001–2004. Von der Leyen tuli valituksi Ala-Saksin osavaltioparlamenttiin vuonna 2003, mistä hänet nostettiin osavaltion sosiaali-, nais-, perhe-, ja terveysasioista vastaavaksi ministeriksi.
Liittokansleriksi noussut Angela Merkel nimitti von der Leyenin vuonna 2005 liittotasavallan perhe-, vanhus-, nais-, ja nuorisoasioista vastaavaksi ministeriksi. Tämän jälkeen von der Leyen valittiin liittopäivien jäseneksi vuoden 2009 vaaleissa, minkä jälkeen hän toimi Merkelin hallituksen työvoima- ja sosiaaliministerinä vuoteen 2013 asti. Perheministerinä von der Leyen pyrki parantamaan perheille suunnattuja tukia, ja hänen ollessaan ministerinä Saksassa ajettiin muun muassa läpi laki päivähoitotakuusta kaikille yli 1-vuotiaille lapsille sekä palkallinen vanhempainvapaa, joka sisälsi vähintään kahden kuukauden isyysvapaan.
Vuonna 2013 von der Leyenistä tuli Saksan historian ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri. Häntä ja puolustusministeriötä syytettiin mahdollisista sääntöjen vastaisuuksista ministeriön tekemien konsulttisopimusten McKinsey & Companyn ja Accenturen kanssa.
Ollessaan ehdokkaana Euroopan komission johtoon von der Leyen julkaisi 24-sivuisen ohjelman "Minun agendani Euroopalle". Ohjelmassaan hän kertoi kannattavansa ilmastoneutraalia maanosaa, naiskiintiöitä yritysten hallituksiin, reilua vähimmäispalkkaa kaikille työntekijöille ja rajavalvonnan kohentamista.
Euroopan komission puheenjohtaja Ensimmäinen kausi (2019–2024)
Toinen kausi (2024→)
Vuoden 2024 europarlamenttivaalien jälkeen Euroopan kansanpuolue, joka sai suurimman ryhmän aseman 188 paikalla, nimitti von der Leyenin kärkiehdokkaakseen toiselle kaudelle komission puheenjohtajaksi. Eurooppa-neuvosto ehdotti hänen ehdokkuuttaan kesäkuussa 2024. Nimitys heijasteli jatkuvuutta ensimmäiseltä kaudelta parlamentin yleisen oikeistolaisen siirtymän keskellä.
Von der Leyenin ehdokkuus riippui liittoumien luomisesta EPP:n ulkopuolelle. Hän sai sitoumukset sosialistien ja demokraattien ryhmältä sekä Uudistuva Eurooppa -ryhmältä. Ryhmien yhteisessä sopimuksessa korostettiin prioriteetteja, kuten kilpailukykyä, turvallisuutta ja demokraattisia arvoja, mutta suljettiin pois oikeistolaiset ryhmät kuten ECR ja ID. Vihreiden/EVA:n taktinen tuki saatiin myönnytysten kautta, kuten vahvistetuilla sitoumuksilla oikeusvaltioperiaatteeseen ja ilmastotoimiin, vaikka ranskalaiset europarlamentaarikot suurelta osin pidättäytyivät äänestämästä protestina.
18. heinäkuuta 2024 von der Leyen valittiin uudelleen suljetussa lippuäänestyksessä Euroopan parlamentissa Strasbourgissa 401 äänellä. Ennen äänestystä hän piti kaksi tuntia kestävän puheen, jossa hän esitteli ohjelmaansa keskittyen puolustusautonomiaan ja Ukrainan tukemiseen. Puhe sai vastakaikua liittoutuneiden ryhmien keskuudessa. Tulos vahvisti EPP:n johtaman akselin vakauden, mutta korosti sisäisiä jännitteitä, kun jotkut oikeistolaiset EPP:n jäsenet kritisoivat vasemmistolaisia liittoutumia ja oikeistolaiset ryhmittymät paheksuivat sen ulkopuolelle jättämistä vaalivoitosta huolimatta. Hänen uudelleenvalintansa varmisti komission jatkuvuuden, ja hänen toinen kautensa alkoi virallisesti 1. joulukuuta 2024 uuden komission muodostamisen ja yksittäisten komissaarien hyväksyntöjen jälkeen.
Kritiikki Von der Leyeniä on kuvailtu ihmerouvaksi, joka on liian hyvää ollakseen totta. Saksalainen poliitikko Martin Schulz on kuvaillut häntä Saksan hallituksen heikoimmaksi ministeriksi, kun von der Leyen nousi ministeripaikalta Euroopan unionin johtotehtävään.https://www.politico.eu/article/ursula-von-der-leyen-biography-career-inconvenient-truth/
Yksityiselämä Von der Leyen meni naimisiin lääkäri Heiko von der Leyenin kanssa vuonna 1986. Parilla on seitsemän lasta, jotka ovat syntyneet vuosina 1987–1999. Von der Leyen asuu Ala-Saksin Burgdorfissa sijaitsevalla maatilalla lähellä Hannoveria.
Von der Leyen on luterilainen.
Saksan lisäksi von der Leyen puhuu englantia ja ranskaa.
Von der Leyen kuuluu Maailman talousfoorumin (WEF) hallitukseen.
Kunnianosoituksia
55x55px Liettuan ansioritarikunta (Liettua, 2017) 55x55px Malin kansallinen ritarikunta (Mali, 2016) 55x55px Ruhtinas Jaroslav Viisaan ritarikunta (Ukraina, 2022)
Forbes nimesi von der Leyenin maailman 4. vaikutusvaltaisemmaksi naiseksi vuonna 2020. Samana vuonna hänelle myönnettiin Global Citizen Prize -palkinto.
BBC valitsi von der Leyenin vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Häntä ehdotti listalle vuonna 2020 saman kunnian saanut Sanna Marin.
Galleria
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Euroopan komission puheenjohtajat Luokka:Saksalaiset EU-komissaarit Luokka:Saksalaiset kristillisdemokraattiset poliitikot Luokka:Saksan ministerit Luokka:Työministerit Luokka:Saksan puolustusministerit Luokka:Vuonna 1958 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt