Evoluutiopsykologia on evoluutiobiologian periaatteiden ja tietämyksen soveltamista psykologian teorioihin ja tutkimukseen.Durrant, Russell & Ellis, Bruce J.: Evolutionary Psychology. Teoksessa
Evoluutiopsykologian teoreettisesta taustasta
Evoluutiopsykologiassa ihmisen ajatellaan olevan luonnossa elävä eläin, jonka elintoiminnot ovat seurausta luonnonvalinnasta ja sukupuolivalinnasta. Koska evoluutio ei kehitä uusia toimintoja aivan tyhjästä, vaan edellisten toimintojen päälle, ihmisellä on paljon mielentoimintoja ja rakenteita, jotka ovat yhdenmukaisia muiden eläinten kanssa. Evoluutiopsykologia on siis heuristinen yleisteoria, jonka pohjalta voidaan tehdä hypoteeseja mielestä. Näitä hypoteeseja on periaatteessa mahdollista arvioida tieteellisin kokein.
Keskeinen olettamus evoluutioteoriassa on myös, että evoluutio tapahtuu verrattaen hitaasti suhteessa esimerkiksi sivilisaation kehitykseen. Täten kun tutkitaan minkälaisiin olosuhteisiin ihmismieli on sopeutunut, on tarkasteltava mielen kehittymistä luonnollisessa ympäristössään, eli pleistoseeniaikaisessa savanniympäristössä. Tätä teoreettista ”paikkaa” kutsutaan englanninkielisessä keskustelussa nimellä Environment of evolutionary adaptedness, eli evolutionaaristen adaptaatioiden ympäristö. Koska kyseisessä ympäristössä vaarana oli esimerkiksi käärme, ihmisillä on automaattinen synnynnäinen negatiivinen tunnereaktio käärmeen kohdatessaan, kun taas vaikka korkeajännitteinen sähköjohto ei aiheuta mitään synnynnäistä pelkoreaktiota, vaikka nykymaailmassa se voi olla yhtä kuolettava.
Muita tieteenteoreettisia ajatuksia, joita evoluutiopsykologiassa usein (ei aina) käytetään ovat muun muassa komputationalismi, mielen modulaarisuusteoriat, monet kognitiotieteelliset teoriat ja eläinten käytöksen tutkiminen.
Psykologi Leda Cosmidesin ja antropologi John Toobyn mukaan seuraavat viisi periaatetta määrittävät evoluutiopsykologian: 1. Aivot ovat materialistinen järjestelmä, joka toimii kuin tietokone. Aivotilojen tarkoitus on saada aikaan oikea käyttäytymisvaste riippuen ympäristöolosuhteista. 2. Neuraaliset tilamme ovat kehittyneet luonnonvalinnan seurauksena, ja ne ovat sopeutuneet ratkaisemaan ongelmia, joita esi-isämme kohtasivat lajimme evolutiivisessa historiassa. 3. Tietoisuus on vain jäävuoren huippu. Emme havaitse tietoisesti suurinta osaa mielentoiminnastamme. Tämän seurauksena tietoiset kokemuksemme saattavat harhaanjohtaa meidät luulemaan, että neuraaliset tilamme ovat yksinkertaisempia kuin ne oikeasti ovatkaan. Suurin osa helpoiksi koetuista ongelmista on oikeasti vaikeasti ratkaistavissa – niiden ratkaiseminen vaatii erittäin monimutkaisia neuraalisia tiloja. 4. Eri neuraaliset tilat ovat erikoistuneet ratkaisemaan eri adaptiivisia ongelmia. 5. Ihmisen moderni ruumis sisältää kivikautisen mielen.
Periaatteet 1 ja 3 ovat yleisesti hyväksyttyjä teorioita psykologian alalla. Periaate 4 liittyy mielen modulaarisuusteoriaan. Periaatteet 2 ja 5 ovat sen sijaan evoluutiopsykologialle tyypillisiä teorioita, ja ne liittyvät evolutionaaristen adaptaatioiden ympäristön teoriaan. On muistettava, että ihmislaji eli noin 1,8 miljoonaa vuotta metsästäjä-keräilijän elämäntapaa, ja ihmislajin ympäristöolosuhteet muuttuivat dramaattisesti vasta noin 11 000 vuotta sitten maatalouden kehittymisen myötä. 11 000 vuotta voi tuntua pitkältä ajalta, mutta evolutiivisesta perspektiivistä se on vain silmänräpäys ja liian lyhyt aika huomattavalle muutokselle ihmisaivoissa.Workman & Reader, 2021: s. 18
On huomattava, että kaikki evoluutiopsykologit eivät kannata kaikkia edellä mainittuja periaatteita. Niitä, jotka kannattavat, voidaan kutsua ”Santa Barbaran koulukunnaksi”. Koulukunta on saanut nimensä sen johdosta, että Cosmides ja Tooby ovat Santa Barbaran yliopiston tutkijoita.Workman & Reader, 2021: s. 17–18
Historia
Charles Darwin oli alusta alkaen kiinnostunut evoluutiopsykologisista kysymyksistä, ja niinpä hän julkaisi esikoisteoksensa perään kaksi aihetta käsittelevää kirjaa: The Descent of Man, and Selection in Relation to Sex (1871) ja The Expression of the Emotions in Man and Animals (1872).
Yliopistoissa opetettavana tieteenhaarana evoluutiopsykologia muodostui vasta oikeastaan 1930-luvulla ns. biologian modernin synteesin jälkeen. Samaan aikaan Nikolaas Tinbergen, Konrad Lorenz ja Karl von Frisch tekivät Nobel-palkittua eläinkäytöstutkimustaan. Myöhemmin 1960–1970-luvuilla käytiin paljon keskustelua eläinten sosiaalisen käytöksen biologisesta taustasta. Tällöin julkaistiin muun muassa William D. Hamiltonin, Triversin ja E. O. Wilsonin klassikot. Näitä teorioita usein kutsutaan nimellä sosiobiologia ja niiden ajatellaan edeltäneen varsinaisia evoluutiopsykologisia teorioita, joita edustaa esimerkiksi psykologi Leda Cosmideksen ja antropologi John Toobyn klassikko Adapted Mind (1992).
Tutkimuslöytöjä ja teorioita
Tunteiden tutkimus
Psykologiassa ajatellaan tunteiden antava ns. affektiivisen sisällön muun muassa ihmisen motivaatiolle. Paul Ekman aloitti 1970-luvun alussa tutkimussuuntauksen, joka keräsi näyttöä siitä, että tunteet ovat ihmisille universaaleja, ja että niiden vastineet löytyvät eläimistä. Ekman luokittelee ainakin viisi perustunnetta: pelko, suru, ilo, viha, ja inho. Ekman myös toi oman kontribuutionsa keskusteluun mikroilmeistä, joiden luetteloa hän täydensi. Myöhemmin on myös tutkittu ns. sosiaalisia tunteita, joita ovat muun muassa kauna, häpeä ja itseluottamus. Näillä voidaan kaikilla ajatella olevan tärkeät roolit eläinten sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Suomalainen evoluutiopsykologian tutkija Markus J. Rantala määrittelee esimerkiksi pelon ja inhon evoluutiopsykologiset perimmäiset syyt seuraavasti:
Pelko: Luonnonvalinta on suosinut yksilöitä, jotka ovat reagoineet uhkaavaan tilanteeseen pelkoreaktiolla (taistele tai pakene). Nämä yksilöt ovat jääneet todennäköisemmin henkiin kuin ne, joille ei ole tullut uhan alla pelkoreaktiota. Inho: Evolutiivisessa ympäristössä sellaiset yksilöt, jotka ovat kokeneet inhoa esimerkiksi ulostetta ja mädäntynyttä lihaa kohtaan, ovat saaneet todennäköisemmin geenejään eteenpäin kuin sellaiset yksilöt, jotka eivät ole kokeneet inhoa. Luonnonvalinta on siis suosinut yksilöitä, jotka ovat kokeneet inhoa haitallisia asioita kohtaan. Seksuaalisen inhon taustalla on parittelun välttäminen sellaisten yksilöiden kanssa, jotka aiheuttavat kelpoisuushaittaa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sairaat yksilöt sekä Westermarck-ilmiön kohteet.Rantala, 2019. s. 32
Kieli
Ihminen on ainoa eläin joka käyttää luonnollista kieltä sujuvasti, vaikka monet eläimet ovat oppineet esimerkiksi viittomakielen perusteita tai osaavat kommunikoida hyvinkin monimuotoisilla menetelmillä. Vuonna 1961 Myrna Gropnik löysi FOXP2-geenin, jonka nykyään uskotaan olevan transkriptiotekijää koodaava geeni, joka aiheuttaa ihmiselle ominaisen aivorakenteen, joka puolestaan mahdollistaa kielen. Paljon eriävää keskustelua kielen evoluution kohdalla on käyty siitä kuinka tärkeää synnynnäiset aivojen toiminnot ovat verrattuna yleisempään oppimiseen. Edelleen, eräät teoreetikot kuten Michael Tomasello (psykolingvistiikka, Max Planck -instituutti) katsoo että oppiminen matkimalla voi selittää kielen muodostumisen lapsella, eikä ole tarvetta olettaa synnynnäisiä kielielimiä. Toiset taas (Noam Chomsky) uskovat, että luonnollisen kielen syntaksin selittämiseksi ei riitä ihmisen oppimiskyky, vaan osan ominaisuuksista on seurattava välittömästi aivojen rakenteesta.
Pariutuminen
Koska parinvalinta on tärkeä tekijä geenien historian ja tulevaisuuden kannalta, sen taustalla olevaa käyttäytymistä on tutkittu paljon. Tutkimuksia on muun muassa siitä kuinka ihmiset valitsevat parin.
Suurin osa teorioista perustaa ajatukseen, että eläinten poikaset ovat niille sijoitus. Teoria ennustaa, että koska naisille lasten saaminen on suurempi vaiva (ruoan saanti ja itsestään huolehtiminen vaikeampaa erityisesti raskauden loppuvaiheilla) ja riski (pahin komplikaatio on kuolema), heille on tärkeämpää muun muassa saada luotettava kumppani, ja he olisivat siksi valikoivampia ja heillä olisi synnynnäisiä ”hälytyskelloja”, jotka varoittaisivat epäluotettavista miesehdokkaista. Tutkimustulokset ovat vahvistaneet nämä löydöt.Trivers 1972, Buss, D. M.; Larsen, R. J.; Westen, D.; Semmelroth, J. (1992). ”Sex differences in jealousy: Evolution, physiology, and psychology”. Psychological Science 3 (4): 251–55. Teoriaa voidaan kutsua sukupuolten väliseksi konfliktiksi, sillä miesten ja naisten intressit eroavat toisistaan. Toinen merkittävä löytö on ollut naisten tapa painottaa erilaisia mieltymyksiä ovulaatiosyklin eri vaiheissa.Gangestad ym. 2004.
Tutkimusten mukaan naiset arvostavat miehiä enemmän potentiaalisessa kumppanissa sosiaalista statusta ja taloudellista menestystä, kun taas miehet painottavat naisia enemmän ulkonäköä. Kyseisen eron on osoitettu olevan kulttuurirajat ylittävä, vaikkakin kulttuurien välillä on jonkin verran eroja. Toinen universaalisti esiintyvä mieltymysero koskee sitä, että ympäri maailmaa miehet suosivat itseään nuorempia naisia, naisten suosiessa itseään vanhempia miehiä. David Buss on ehdottanut, että naisten mieltymys resursseja omaaviin miehiin johtuu siitä, että evolutionaaristen adaptaatioiden ympäristössä naisten on kannattanut suosia tällaisia miehiä, sillä nämä ovat tarjonneet naiselle ja lapsille resursseja, jotka ovat lisänneet eloonjäämisen todennäköisyyttä. Tämä selittää myös naisten mieltymystä itseään vanhempiin miehiin, sillä vanhemmilla miehillä on yleensä korkeampi sosiaalinen status ja enemmän resursseja. Miesten mieltymysten osalta Robert Trivers on todennut, että ne evolutionaaristen adaptaatioiden ympäristössä eläneet miehet, jotka ovat pitäneet viehättävinä hedelmällisiä naisia, ovat saaneet geenejään eteenpäin enemmän kuin ne, jotka ovat viehättyneet epähedelmällisistä. Koska naisten lisääntymisikä on rajallisempi, valinta on suosinut miehiä, jotka ovat olleet kiinnostuneita nuoremmista naisista, sillä nämä ovat todennäköisemmin hedelmällisiä.
Kansainvälisessä tutkimuksessa on myös havaittu naisten pitävän miesten alhaista rasvaprosenttia seksuaalisesti puoleensa vetävänä piirteenä, ja että alhainen rasvaprosentti korreloi miehen vastustuskyvyn kanssa.Turun yliopiston tiedote: Miesten rasvaprosentti vaikuttaa puoleensavetävyyteen voimakkaammin kuin maskuliinisuus http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset.nsf/n/NT0000437E.html Myös Markus J. Rantalan vuonna 2014 julkaistussa väitöskirjassa löydettiin näyttöä sen puolesta, että naiset suosivat hyvän immuunivasteen ja alhaisen rasvaprosentin omaavia miehiä. Köyhissä maissa naiset suosivat korkeamman testosteronitason omaavia miehiä kuin rikkaiden maiden naiset. Miehet puolestaan suosivat naisia, jotka ilmentävät hyvästä hedelmällisyydestä kieliviä piirteitä ja joiden rasvaprosentti ei ole liian alhainen eikä liian korkea. Annalaura Jokiniemen väitöskirjassa (2022) löydettiin niin ikään todisteita seksuaalivalinnan ja immuniteettivasteen välisestä yhteydestä: naisen elimistö suosii (ns. kryptinen naaraanvalinta) niitä siittiöitä, jotka tarjoavat yhdistettynä äidin geeneihin jälkeläisille paremman immuniteettikyvyn.
David Buss ja David Schmitt osoittivat vuonna 1993, että miehet ovat halukkaampia suurempaan määrään seksikumppaneita elämänsä aikana kuin naiset. Tilaston mukaan yhden vuoden ajanjaksolla naiset halusivat keskimäärin yhden seksikumppanin miesten lukeman ollessa keskimäärin kuusi; kolmen vuoden ajanjaksolla lukema oli naisilla kaksi ja miehillä kymmenen. Tämän arvioidaan johtuvan siitä, että naisilla useista seksikumppaneista on vähemmän hyötyä (nainen ei voi kasvattaa jälkeläismääräänsä vastaavalla tavalla kuin mies) ja suuremmat kustannukset (riski jäädä lapsen kanssa yksin).Workman & Reader, 2021: s. 104–106