alt=Einari Merikallion huvila Keravan vanhan Valtatien varrella|pienoiskuva|Kuusimäki eli paremmin Einari Merikallion huvilana tunnettu talo Keravan Valtatiellä (nyk. Tuusulantie) 1930-luvulla. Einari Fredrik Merikallio (vuoteen 1906 Hellman; 29. helmikuuta 1888 Oulu – 8. tammikuuta 1961 Helsinki) oli suomalainen lintutieteilijä ja opettaja.
Elämä Merikallion isä oli kruununjyvästönhoitaja Aleks Hellman ja äiti Edla Erika Åhlberg. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta lyseosta vuonna 1906 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1912 sekä filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1947. Merikallio työskenteli Keravan yhteiskoulun rehtorina vuodet 1925–1955 eli 30 vuotta ja opetti luonnonhistoriaa ja maantietoa.
Tutkimustyö Merikallio oli lintujen kvantitatiivisen eli runsauslaskennan uranuurtajia maailmassa. Hänen laajat linjalaskenta-aineistoon perustuvat tutkimustuloksensa koko Suomen pesivästä maalinnustosta (Suomen lintujen levinneisyys, 1955) on ollut pohjana seuraavien vuosikymmenten aikana Suomessa tehdylle kvantitatiiviselle tutkimukselle, joka on nostanut Suomen lintutieteen tutkimussuunnan tasoa merkittävästi.
Merikallio tutki Karjalan kannaksella sijaitsevan Äyräpäänjärven linnustoa (Äyräpäänjärvi, Suomen linturikkain järvi, 1929) järven kuivatushankkeesta syntyneen Suomen ensimmäisen julkisen ympäristökiistan taustaselvitykseksi.
Tunnustukset Keravan kartanolla on Kerava-seura ry:n 1998 nimeämä Merikallion lintupuisto. Merikallio sai professorin arvonimen 1958. Ylioppilasmatrikkeli 1906. No 30742
Teoksia Suomalaisia lintujen nimiä. Annales Societatis zoologicae-botanicae Fennicae Vanamo 2: 1. Kuopio 1922 Jäämeren ääreltä: Lintukuvia ja kuvauksia Petsamon Heinäsaarilta ja niiden lähiseuduilta. Otava 1924 Suomen lintujen uusi nimistö. Porvoo 1925 Äyräpäänjärvi: Suomen linturikkain järvi. Otava 1929 Linnun-poikasia: Kuvakirja Suomen nuorisolle. Toimite. WSOY 1930 Heinäsaarten kansallispuisto ja Pummangin luonnonpuisto. Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen luonnonsuojelualuekuvauksia 2. Helsinki 1939 Heinäsaarten lintukuvakirja. Otava 1939 Über regionale Verbreitung und Anzahl der Landvögel in Süd- und Mittelfinnland, besonders in deren östlichen Teilen, im Lichte von quantitativen Untersuchungen 1: Allgemeiner Teil. Väitöskirja. Annales zoologici Societatis zoologicae-botanicae Fennicae Vanamo 12: 1. Helsinki 1947 Über regionale Verbreitung und Anzahl der Landvögel in Süd- und Mittelfinnland, besonders in deren östlichen Teilen, im Lichte von quantitativen Untersuchungen 2: Spezieller Teil. Annales zoologici Societatis zoologicae-botanicae Fennicae Vanamo 12: 2. Helsinki 1947 Krunnien linnusto. Oulun luonnonystäväin yhdistyksen julkaisuja. A 1, 4. Kirjola, Oulu 1950 On the numbers of landbirds in Finland. Acta zoologica Fennica 65. Societas pro fauna et flora Fennica, Helsingfors 1951 Der Frühlingszug der Weissen Bachstelze (Motacilla alba L.) nach N-Finnland 1784-1950. Commentationes biologicae 11, 4. Societas scientiarum Fennica, Helsinki 1953 Suomen lintujen levinneisyys ja lukumäärä. Otava 1955 Finnish birds: Their distribution and numbers. Fauna Fennica 5. Societas pro fauna et flora Fennica, Helsingfors 1958
Suomennoksia Jack London: Viimeinen ottelu. Englanninkielestä suomentanut Einari Merikallio. Urheilijain kustannus, Helsinki 1917. (Alkuteos The Game.)
Lähteet
Aiheesta muualla Einari Merikallio : Äyräpään järvi, Helsingin Sanomat, 13.11.1927, nro 308, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Kirja Europan kuuluisimmasta lintujärvestä - Äyräpäänjärvestä, Helsingin Sanomat, 24.04.1929, nro 110, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Einari Merikallio : Äyräpäänjärven kesävieraita, Suomen Kuvalehti 11.05.1929, nro 19, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset ornitologit Luokka:Suomalaiset professorin arvonimen saaneet Luokka:Vuonna 1888 syntyneet Luokka:Vuonna 1961 kuolleet