Ranskan kolmas tasavalta, usein vain kolmas tasavalta (, joskus La IIIe République) oli Ranskassa vuosien 1870–1940 välinen ajanjakso. Se alkoi Ranskan toisen keisarikunnan kaaduttua ja Pariisin kommuunin kukistuttua ja päättyi Saksan hyökkäykseen vuonna 1940 ja Vichyn hallituksen aikaan.
Vuonna 1875 hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka vakiinnutti Ranskan hallitusjärjestelmäksi parlamentarismin. Kolmannen tasavallan aikana hallitukset olivat lyhytikäisiä, mutta yhteiskunnalliset olot olivat melko vakaat, lukuun ottamatta Dreyfusin tapausta. Aikakautta leimasivat teollistuminen sekä ammattimaisen virkamieskunnan ja hallinnon perustaminen. Kolmannen tasavallan aikana Ranskan maailmanvalta laajeni nopeasti, mikä aiheutti ristiriitoja Britannian kanssa. Sota kuitenkin vältettiin ja lähestymisen seurauksena oli entente cordiale. Kun ensimmäinen maailmansota puhkesi, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat näin ollen samalla puolella.
Aikakauden merkittävimpiä tapahtumia oli Dreyfusin tapaus, joka jakoi maan vuosikymmeneksi ja jätti syvät haavat. Tähän tapaukseen liittyy myös historiallisesti tärkeä uudistus kirkon ja valtion erottamisesta vuonna 1905.
Sisäpolitiikka Ranskan poliittiselle elämälle olivat luonteenomaisia työväenliikettä lukuun ottamatta ajankohtaisten vaatimusten mukaan vaihtelevat yhteistoimintaorganisaatiot. Kestäviä, ohjelmiltaan selvärajaisia puolueita ei edes pyritty luomaan, mikä sai kolmannen tasavallan näyttämään epävakaammalta kuin se todellisuudessa oli. Ensimmäisen maailmansodan alussa oli syntynyt konservatiivien ja liberaalien kansallinen blokki, joka pysyi koossa myös sodan jälkeen. Silti yhteiskunnassa vaikutti jakolinja vuoden 1789 aatteisiin uskovan liberaalin Ranskan ja uskonnollisvaikutteisen, osin monarkistishenkisen Ranskan välillä.
Kolmannen tasavallan presidentit Adolphe Thiers, 1871–1873 Patrice Mac-Mahon, 1873–1879 Jules Grévy, 1879–1887 Marie François Sadi Carnot, 1887–1894 Jean Casimir-Perier, 1894–1895 Félix Faure, 1895–1899 Émile Loubet, 1899–1906 Armand Fallières, 1906–1913 Raymond Poincaré, 1913–1920 Paul Deschanel, 1920–1920 Alexandre Millerand, 1920–1924 Gaston Doumergue, 1924–1931 Paul Doumer, 1931–1932 Albert Lebrun, 1932–1940
Lähteet
Aiheesta muualla
*