Essaouira () on kaupunki Essaouiran provinssissa Marrakesh-Safin hallintoalueella Marokossa. Kaupunki sijaitsee Atlantin rannikolla maan länsiosassa noin 350 kilometrin päässä Casablancasta etelään ja noin 175 kilometrin päässä Marrakechista länteen. Essaouirassa vallitsee semiaridi ilmasto, jolle luonteenomaisia ovat lämpimät kesät ja leudot talvet. Lähes jatkuvasti puhaltava tuuli viilentää lämpötiloja ja houkuttelee kaupungin pitkälle hiekkarannalle laine- ja purjelautailijoita. Asukkaita Essaouirassa oli vuoden 2014 väestönlaskennassa noin 78 000. Kaupungin 30 hehtaarin laajuinen medina on Unescon maailmanperintökohde.
Kaupunki on muodostunut suojaisan luonnonsataman ympärille. Foinikialaiset perustivat satamaa suojaavalle Mogadorin saarelle 700–500-luvulla eaa. kaupankäyntikeskuksen, jossa valmistettiin paikallisista kotiloista saatavaa vaatteiden värjäyksessä käytettyä purppuraa. Foinikialaisten jälkeen muun muassa roomalaiset hallitsivat aluetta ja jatkoivat purppurantuotantoa. Mogador-nimellä tunnettu kaupunki päätyi 1500-luvulla lyhyeksi aikaa Portugalin hallintaan, joka rakennutti sinne linnoituksen.
Nykyisen kaupungin historia alkoi vuonna 1765, kun sulttaani Muhammad III päätti perustaa satamakaupungin, johon hän keskitti kaiken Marokon eteläosan kaupankäynnin, mikä pakotti eurooppalaiset konsulit ja kauppiaat asettumaan Mogadoriin. Mogadorista kehittyi kukoistava kaupunki, joka toimi tärkeänä linkkinä Euroopan ja Saharan eteläpuolisen Afrikan välisessä kaupankäynnissä. Muurien ympäröimä kaupunki suorine katuineen rakennettiin arkkitehti Théodore Cornutin suunnitelman mukaisesti, mikä miellytti sulttaania, joka antoi kaupungille sen nykyisen nimen Essaouira eli ”hyvin suunniteltu”. Essaouiran kaupankäynti kuihtui 1800-luvun lopulta lähtien ja tyrehtyi 1900-luvulla lopullisesti Ranskan valtakaudella, joka kesti vuoteen 1956 saakka. Kaupungista tuli 1960-luvulla suosittu hippien keskuudessa. Samoin taiteilijat alkoivat kiinnostua Essaouirasta. Nykyisin kaupunki on suosittu matkailukohde.
Nimi
pienoiskuva|vasen|Îles Purpuraires -saaret Essaouiran Skala du Port -linnoituksesta nähtynä. Taustalla Mogadorin saari. Ajanlaskun alussa elänyt kreikkalainen maantieteilijä Klaudios Ptolemaios käytti nykyisen Essaouiran alueesta nimeä Thamuziga. Foinikialaiset perustivat Essaouiran edustan Mogadorin saarelle 700–500-luvulla eaa. asutuskeskuksen, jota he kutsuivat nimellä Migdal tai Migdol, joka tarkoittaa vartiotornia tai pientä linnoitusta. Alkuperäinen foinikialaisnimi paikalle on saattanut olla Arambys, joka tulee foinikialaisesta sanonnasta ”Har Anbin” eli ”viinirypäleiden vuori”. Al-Andalusista kotoisin ollut maantieteilijä Al-Bakri kutsui kaupungin edustan Mogadorin saarta nimellä Amagdoul, joka tarkoittaa berberikieliin kuuluvalla keskiatlaksentamazightin kielellä ”hyvin vartioitua” tai ”hyvin suojeltua”. Kaupungin alueelle on haudattu keskiajalla muslimipyhimys Sidi Mogdoul, jonka nimestä on yleisen hyväksynnän mukaan muotoutunut nimi Mogador. Yhden näkemyksen mukaan Mogador-nimi on väännös tamazightinkielisestä ”turvallista ankkuripaikkaa” tarkoittavasta sanasta.
Nimi Mogador esiintyi 1300-luvun genovalaisessa ”Medicin kartastossa” sekä hieman myöhemmin julkaistussa venetsialaisten Pizziganon veljesten tekemässä atlaksessa. Espanjalaiset kutsuivat Mogadoria nimellä Mogadour ja portugalilaiset puolestaan nimellä MogadouroHenss & Lehmann 2012, s. 239. Brittiläinen 1500-luvun merenkulkija Francis Drake käytti Mogadorista nimitystä Domegador vuonna 1577. Hollantilaisen kartografin Jodocus Hondiuksen julkaisemissa 1500-luvun kartoissa kaupungista käytetäänkin nimeä Domegador.
Ranskalainen aatelinen ja amiraali Isaac de Razilly joukkoineen pommitti vuonna 1629 pohjoisempana rannikolla sijaitsevaa Salén kaupunkia ja siellä majailleita merirosvoja. Salésta de Razilly eteni merirosvojen perässä Mogadoriin saakka. De Razilly käytti Mogadorista nimeä Mongador. Samaa nimeä käytti myös Hondiuksen vuonna 1608 julkaistu atlas. Vuosina 1757–1790 Marokkoa hallinnut sulttaani Muhammad III antoi Mogadorille nimen Essaouira tai Souira, joka tarkoittaa ”hyvin suunniteltua”. Toisen tulkinnan mukaan nimi tulee arabian sanoista ”kaunis kuva” ja kolmannen tulkinnan mukaan puolestaan arabian ”vallitettua” tarkoittavasta sanasta elmoussawara. Kaupunki tunnettiin vuodet 1912–1956 jälleen nimellä Mogador, jonka jälkeen Essaouira-nimi palasi käyttöön. Paikallinen berberiväestö kutsuu kaupunkia nimellä Taṣṣurt (tifinagh: ⵎⵓⴳⴰⴹⵓⵔ).
pienoiskuva|Satelliittikuva Essaouirasta. pienoiskuva|Näkymä dyynimetsän ja meren välissä sijaitsevaan kaupunkiin Marrakechiin johtavalta valtatieltä.
Maantiede
Marokon keskiosassa Atlantin valtameren rannalla sijaitseva Essaouiran kunta () kuuluu Essaouiran provinssiin ja Marrakesh-Safiin alueeseen. Kunta on provinssin hallinnollinen keskus. Pohjoisessa ja lännessä Essaouira rajoittuu Ounaghan maalaiskuntaan, lännessä Aguerdin maalaiskuntaan sekä kaakossa ja etelässä Sidi Kaoukin maalaiskuntaan. Essaouira sijaitsee noin 350 kilometriä etelään Marokon suurimmasta kaupungista Casablancasta ja noin 170 kilometriä etelään Safista sekä noin 175 kilometriä länteen Marrakech-Tensift-Al Haouzin alueen pääkaupungista Marrakechista ja noin 170 kilometriä pohjoiseen Agadirista. Pinta-alaa kunnalla on 90 neliökilometriä.De Meulder & Loeckx, s. 79–80
Essaouiran kaupunki on rakennettu dyynimetsän ja meren väliin kivikkoiselle niemelle noin 3–6 metrin korkeuteen merenpinnasta, minkä johdosta kaupunki saattaa voimakkaan vuorovesivuoksen aikana muuttua miltei saareksi. Kaupungin edustalla on useita pieniä kallioisia saaria, kuten Îles Purpuraires -nimellä () tunnettu saariryhmä, jotka suojaavat Essaouiran satamaa.Bainbridge et al. 2011, s. 221–223 Ryhmään kuuluu muun muassa Mogadorin saari, jonka vesillä eläviä purppurakotiloita on aikoinaan käytetty purppurantuotannossa. Îles Purpuraires -saaret sijaitsevat vastapäätä kaupungin pitkää etelän Ras Simin niemelle (myös Cap Sim) saakka jatkuvaa hiekkarantaa. Essaouiran rannikolla on myös kilometrien pituinen hernekasveja kasvava hiekkadyynien ketju, joiden takana on kotoperäisiä Argania spinosa -puita kasvavia dyynimetsiä. Dyynien juurella kaupungin kohdalla sijaitsee laguuni. Kaupungin eteläpuolella on Oued Ksob -joen laakso, ja joki laskee Diabatin kylän liepeillä mereen.
Geomorfologia
Geomorfologialtaan Essaouiran alueen maaperä muodostuu enimmäkseen kvartäärikauden eli nykyisen geologisen ajanjakson aikana tuulen vaikutuksesta kerrostuneista dyyneistä, jotka ovat tyypeiltään pitkittäisdyynejä ja barkaaneja. Essaouiran rannikkoa rajaa kvartäärikaudelle ajoitetusta kalkareniitista eli rakeisesta kalkkikivestä muodostunut alue. Kunnan alueella mereen laskeva Oued Ksob -joki on kvartäärikauden aikana kerrostanut sedimenttejä ja luonut näin alluviaalitasangon. Kunnan itäosat muodostuvat tertiäärikaudelle ajoitetusta konglomeraatista eli kivettyneestä sorasta. Essaouiran kaupunkialueen itä- ja koillispuolella sijaitsee näkyvistä peittynyt lounais-koillissuuntainen antikliini eli poimuttuneiden kivikerrostumien ylöspäin kaartuva kaari.Ongaro 2007, s. 38–40
Ilmasto
Essaouirassa vallitsee semiaridi eli puolikuiva ilmasto,Ongaro 2007, s. 12 jolle luonteenomaisia ovat lämpimät kesät ja leudot talvet. Tyypillisiä ovat huhtikuun ja lokakuun väliselle ajanjaksolle sijoittuvat kuivuusjaksot, jotka kestävät kuudesta seitsemään kuukauteen. Keskimääräinen lämpötila vaihtelee 15–20 °C:n välissä. Suhteellinen kosteus on 81–89 prosenttia. Lähes jatkuvasti puhaltava viileä pohjoistuuli, jota paikallisella berberikielellä kutsutaan nimillä taros ja alizee, aiheuttaa kaupunkiin oman mikroilmaston, jonka ansiosta esimerkiksi kylmimmän ja kuumimman kuukauden keskimääräisten lämpötilojen ero on suhteellisen pieni. Tuuli estää suurelta osin esimerkiksi auringonoton kaupungin hiekkarannalla. Sen sijaan tuulinen Essaouira on laine- ja purjelautailijoiden suosiossa. Lajeille otollisimmat olosuhteet ovat kesällä. Tuuli puhaltaa talviaikaan voimakkaimmin ja nostattaa kovimmat aallot. Kaupunkia kutsutaan ”Afrikan tuulikaupungiksi”. Kylmä Kanarianvirta kulkee Essaouiran editse koillis–lounaissuuntaisesti aiheuttaen viileät lämpötilat.
pienoiskuva|Näkymä kaupunkia ympäröivältä muurilta Skala de la Villestä. Kaupunkikuva ja nähtävyydet
Koska kaupunki sijaitsee rakentamiseen soveltumattomien dyynimetsien ja meren välissä, Essaouira on säilynyt useista muista kaupungeista poiketen tiiviinä eikä ole alkanut rönsyillä. Essaouiran kaupunkialue muodostuu medinasta, sen koillispuolisesta teollisuusalueesta (), medinan eteläpuolella sijaitsevasta entisestä eurooppalaisten asuinalueesta sekä kaupungin reunalla sijaitsevista 1960-luvulta lähtien rakennetuista lähiöistä (), jotka ovat pohjoisesta etelään Skala, Lagune, Borj 2, Azlef ja Borj 1.De Meulder & Loeckx, s. 85–86 Essaouiran kuntaan kuuluvat myös kauempana kaupunkialueesta sijaitsevat Ghazouan, Laraabin ja Diabatin douarit eli kylät.
Kaupunki tunnetaan medinasta eli vanhastakaupungistaan, joka on hyvin säilynyt esimerkki 1700-luvun lopun eurooppalaisten sotilasarkkitehtuurin sääntöjen mukaan rakennetusta pohjoisafrikkalaisesta linnoitetusta kaupungista. Eurooppalaisen arkkitehtuurin inspiroima kaupunki on rakennettu yhdenmukaiseksi ranskalaisen arkkitehdin Théodore Cornutin suunnitelman mukaisesti. Muurein ympäröity kaupunki muodostui alun perin kolmesta osasta, jotka olivat medina, kasbah ja mellah. Nykyisin medinalla tarkoitetaan koko aluetta. Medinan rakennustöissä on käytetty niin marokkolaisia kuin muualtakin tulleita rakennustekniikoita, minkä ansiosta Essaouirassa on joitain arkkitehtuurisia taidonnäytteitä, kuten medinan kaakkoisosassa sijaitseva Bab Marrakech -bastioni eli ulkonema medinaa ympäröivästä muurista, lounaisnurkassa sijaitseva Skala de la Ville -linnoitus sekä sataman Skala du Port -linnoitus. Muita medinan nähtävyyksiä ovat lukuisat moskeijat, joista huomattavimmat ovat Ben Youssefin ja Kasbahin moskeijat sekä synagogat, kuten 1800-luvulla rakennettu Simon Attiasin synagoga. Medinan koillispuolella sijaitsevat lähekkäin juutalaisten hautausmaa, jossa vanhimmat haudat ovat vuodelta 1776 sekä kristittyjen hautausmaa. Muslimien hautausmaa sijaitsee kaakkoon medinasta. Kaupungissa on myös 1700-luvun lopulla valmistunut portugalilainen kirkko. Lähellä eteläistä Diabatin kylää sijaitsee Dar Sultan -nimellä tunnettu vanha kuninkaallinen palatsi. Muslimipyhimys Sidi Mogdoulin hauta sijaitsee kaupunkialueen ja Diabatin välissä.
Historia Esihistoriasta 1700-luvulle pienoiskuva|Portugalilaisten rakentama Castelo Real de Mogador Adriaen Mathamin piirroksessa vuodelta 1641.
Marokon ensimmäisten asukkaiden berbereiden tiedetään arkeologisten todisteiden perusteella kalastaneen Essaouiran edustan Mogadorinlahdella jo 3000– ja 2000-luvuilla eaa. Foinikialaiset purjehtivat lähteestä riippuen 700–500-luvulla eaa. Afrikan länsirannikkoa pitkin kohti etelää ja löysivät nykyisen Essaouiran paikalta tuulilta suojaisan luonnonsataman. Satamaa on pidetty yhtenä Marokon parhaimmista ankkuripaikoista. Satamaa suojaavalle Mogadorin saarelle kehittyi kaupankäyntikeskus, joka sai nimen Migdal tai Migdol. Sataman edustan Îles Purpuraires -saarille, joihin Mogadorin saarikin kuuluu, perustettiin myös purppurantuotantotilat, sillä saarilla elävästä Hexaplex trunculus -kotilosta saatiin ylellisyysvaatteiden värjäyksessä käytettyä purppuraa. Tutkimusmatkailija Hanno Merenkulkija foinikialaisten perustamasta Karthagosta vieraili alueella 400-luvulla eaa. ollessaan purjehtimassa Afrikan länsirannikkoa pitkin aina päiväntasaajalle saakka. Hän käynnisti noin 30 kilometrin päässä Essaouirasta koilliseen sijaitsevalla Jbel Hadid -vuorella rautamalmin kaivaukset. Mogadorin saarelta on löydetty keramiikkaa, johon on kaiverrettu karthagolaisen sotapäällikön Magon (243–203 eaa.) nimi, mikä osoittaa karthagolaisten vaikuttaneen seudulla vielä noihin aikoihinkin.