Lemun taistelu

Lemun taisteluLappalainen, Wolke, Pylkkänen: Suomen sodan historia s. 117–121 () oli kaksipäiväinen Suomen sodan taistelu, joka alkoi kenraalimajuri Ernst von Vegesackin johtamien ruotsalaisjoukkojen maihinnousulla Kaarinan Lemunniemeen 19. kesäkuuta 1808 (J: 7. kesäkuuta) kello 21. Venäläisiä joukkoja johti kenraaliluutnantti Karl Gustav Baggovut. Taisteluun osallistui noin 2 800 ruotsalaista ja suurin osa Turun lähiympäristössä olleista 3 600 venäläissotilaasta. Tappiot olivat ruotsalaisilla 217 miestä ja venäläisillä 298 miestä.

Maihinnousun valmistelua Kenraalimajuri von Vegesack oli saanut 25. toukokuuta 1808 kuningas Kustaa IV Aadolfilta käskyn maihinnousuoperaatiosta Lounais-Suomeen. Ennen maihinnousua tuli von Vegesackin nimissä levittää kansannostatusvetoomusta pitkin rannikkoa. Kuningas oletti suomalaisten nousevan venäläisiä vastaan ruotsalaisen sotaväen noustessa maihinLars Otto Berg ja Hans Norman: Landsättningen vid Lemo 19-20 juni 1808, s. 18.

Maihinnousujoukkojen komentajana von Vegesackilla oli neljä adjutanttia, joista yksi oli majuri Anders Wilhelm Ramsay. Von Vegesack jakoi ruotsalaisen maihinnousujoukon prikaateiksi, ja kokonaisvahvuus oli 2 620 miestä. Everstiluutnantti Önnert Jönssonin johtama saaristolaivasto kuljetti maihinnousujoukon Lemunniemelle noin 70 aluksellaMartin Hårdstedt: Suomen Sota 1808 – 1809 s. 104. Suurin osa aluksista oli 20-metrisiä tykkisluuppejaTykkisluuppeja soudettiin saaristossa, mutta niissä oli myös raakapurje. Pääaseistuksena niissä oli edessä ja takana 24-naulainen tykki ja lisäksi sivuilla muutama pienempi tykki. Maihinnousujoukkoihin liittyi 108 miestä antautuneesta Viaporista ja noin 200 talonpoikaa lähialueilta.

Taistelu Joukkojen sijoitukset Ennen varsinaista maihinnousua von Vegesack sijoitti 3. maihinnousuprikaatin pataljoonat Kuusistoon ja Kakskertaan ja määräsi maihinnousualueen linnoitettavaksi. Puolustuslinja ryhmitettiin linjalle Ala-Lemun kartanon pohjoispuolella oleva kallio – kartano – Sovinnonmäki – Tuulimyllykukkula (nykyisin Kasarminmäki) – Yli-Lemun kartano – Härkähaka. Rannan linnoitustyöt tekivät pääsääntöisesti talonpojat. Tykit sijoitettiin asemiin Ala-Lemun kartanon eteen. Ruotsalaisten etuvartioasemat etenivät Uusihakaan. Tykkisluupit sijoitettiin asemiin Pitkäsalmeen Viperinlahteen ja Kuusistonlahdelle. Niiden tehtävä oli sulkea salmet ja tukea maataistelua.

Venäläisten joukot olivat pieninä yksikköinä pitkin Turun–Viipurin tietä. Grodnon husaarirykmentti () oli Turun hautausmaan luona, Libaun () ja Brestin () rykmenttien osia tienristeyksessä nykyisen Kaarningon pumppuaseman kohdalla sekä Suomenmaalainen rakuunarykmentti () oli sijoitettuna Ladjakoskelle.

Taistelun kulku

Sunnuntai 19. kesäkuuta (J: 7.)

pienoiskuva|vasen|200px|Kenraaliluutnantti Karl Gustav Baggovut pienoiskuva|oikea|200px|Kenraalimajuri Ernst von Vegesack

Maihinnousulaivaston tullessa näkyviin rannalla olleet kasakat lähtivät suorittamaan hälytyksen. Von Vegesack nousi maihin noin kello 19.00 ensimmäisten joukossa Ala-Lemun kartanon venelaiturin luonaLars Otto Berg ja Hans Norman: Landsättningen vid Lemo 19-20 juni 1808, s. 25. Koko maihinnousujoukko oli rantautuneena kello 20.30.

Baggovut toimi divisioonan komentajana kenraaliluutnantti Pjotr Bagrationin sijaisenaРусско-шведская война 1808-09 гг. - Ниве П. А. 1910 sivu 144. Ensimmäisenä venäläisjoukkona lähetettiin eversti Vadkovskin johtama Libaun jalkaväkirykmentin yksi pataljoona yhden tykin kanssa. Turussa hälytettiin myös 15. saaristolaivasto.

Libaun jalkaväkirykmenti työnsi ruotsalaisten etuvartiot takaisin. Ruotsalaiset yrittivät saarrostaa venäläisten sivustan onnistumatta siinä. Venäläiset olivat saaneet vahvistuksena Grodnon husaarirykmentin eskadroonan tykkeineen paikalle. Venäläiset ajoivat edellään ruotsalaiset Yli-Lemun kartanolle ja tuulimyllykukkulalle. Kaksi venäläiskomppaniaa hyökkäsi ruotsalaisia vastaan, ensimmäinen pistimin tien oikealla puolella Ala-Lemun kallioille ja toinen pistimin tuulimyllykukkulalle tykin kartessitulen tukemana.

Luutnantti von Vegesack (kenraalin poika) huomasi venäläisten avoimen vasemman (ruotsalaisista oikealla) sivustan. Hän hyökkäsi tuloksekkaasti Libaun rykmentin kylkeen, ja venäläisten oli peräännyttävä nykyisen Piispanlähteen koulun takana olevaan metsikköön. Ruotsalaisten etuvartiot tulivat metsänreunaan Sauhuvuoren tasalle ja rajalinjana oli pellolla kulkeva puro. Puolen yön aikoihin tulitus lakkasi.

Maanantai 20. kesäkuuta (J: 8.)

Kenraalimajuri Nikolai Borozdin oli koonnut Baggovutille reservejä Kaarningon pumppuaseman luona olevaan tienristeykseen. Baggovut sai Brestin rykmentistä 300 miestä, kaksi tykkiä ja Suomenmaalaisesta rakuunarykmentistä yhden eskadroonan. Von Vegesack vahvisti myös joukkojaan. Hän siirrätti ammuksia ja tykkejä laivoista sekä määräsi 3. maihinnousprikaatin joukot Kuusistosta ja Kakskerrasta taistelukentälle. Vahtiin saarille jäi vain 100 miestä.

Aamuyöllä kahden aikaan Libaun rykmentti hyökkäsi ruotsalaisten Sauhuvuoren metsänreuna-asemaa vastaan. Ruotsalaiset vetäytyivät Yli-Lemun kartanon maastoon ja linnoittautuivat Ala-Lemun kallio – Ala-Lemun kartano – Tuulimyllykukkula – Yli-Lemun kartano – Härkähaka -maastoon kallioiden ja rakennusten suojiin. Venäläiset ryhmittivät tykit tuulimyllykukkulan pohjoispuolelle ja Libaun ja Brestin rykmentit molemmin puolin tietä. Molemminpuolinen kivääri- ja tykistötulitus kesti tunteja.

Puoli viiden aikaan aamulla saapui 3. maihinnousuprikaati Kuusistosta ja Kakskerrasta taistelukentälle ja meni asemiin kalliolle luoteeseen noin kilometri Ala-Lemun kartanosta.

Baggovut sai vielä lisää vahvistuksia; puoli pataljoonaa ja neljä tykkiä. Venäläisten tykistö ampui Ala-Lemun kartanon palamaan ja Pärnun krenatöörirykmentin () 2. komppania hyökkäsi oikealta sivustalta (venäläisistä katsoen) Ala-Lemun kalliolle ja työnsi ruotsalaisia takaisinpäin. Puoli yksitoista aamupäivällä venäläiset tekivät koko rintaman levyisen pistinhyökkäyksen; Pärnun krenatöörit oikealla, Libaun rykmentti keskellä tuulimyllykukkulalle ja vasemmalla sivustalla Brestin rykmentti Yli-Lemun kartanoon ja Härkähakaan.

Von Vegesack komensi vetäytymisen. Vetäytymistä suojasivat aiemmin rakennetut rantalinnoitteet ja saaristolaivaston tykkisluupit. Laivaus alkoi puolelta päivin ja se onnistuttiin tekemään hyvässä järjestyksessä. Haavoittuneet ja osa kaatuneista saatiin mukaan. Vetäytymisen yhteydessä kaatui majuri Anders Henrik Ramsay. Vapaaehtoisten seppä Grönlund sai urheudesta kersantin arvon .

Kahden aikaan iltapäivällä ruotsalaisten kuljetuslaivasto pääsi lähtemään suojaan Kuusiston taakse. Tykkisluupit jäivät vielä varmistamaan vetäytymistä ja nekin poistuivat kuuden aikaan. Tykistötaistelun aikana ruotsalaiset menettivät yhden aluksen. Venäläisten saaristolaivasto ei ehtinyt taisteluun mutta yritti tuloksetta löytää vetäytyvät ruotsalaiset saariston suojasta. Venäjän armeijan ylipäällikkö kreivi Friedrich Wilhelm von Buxhoevden antoi maihinnousun johdosta julistuksen, jonka voi lukea tämän artikkelin osasta Aiheesta muualla.

Taistelun jälkeen venäläiset jättivät Yli-Lemun kartanoon reserviksi Nevskin rykmentistä () kaksi komppaniaa, yhden tykin sekä Suomenmaalaisesta rakuunarykmentistä puoli eskadroonaa.

Muuta pienoiskuva|200px|Kuoleva Soturi. pienoiskuva|200px|Lemun taistelun muistolaatta. Yli-Lemun kartanon pihalla olleessa Swedenborgin kappelissa siunattiin taistelussa kaatuneita uhreja, osa muualle kuljetettavista ruumiista myös säilytettiin kappelin kellarissa, kunnes ne saatettiin haudan lepoon. Kartanon maille pystytettiin 2008 kesällä kuvanveistäjä Heidi Limnellin veistämä muistomerkki ”Kuoleva Soturi” taistelussa kaatuneiden muistoksi. Teos perustuu Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden samannimiseen runoon.

Suomen sodasta muistuttaa muun muassa Yli-Lemun kartanon meijeriä vastapäätä kallioon kiinnitetty Upseeriliiton vuonna 1958 lahjoittama muistolaatta, sekä Suomen sodan ajoilta oleva muistokivi, jossa luku 180. Kivessä oleva risti sekä miekat ristikkäin viittaavat sotilaiden hautapaikkaan. Myös Ala-Lemun kartanon mailla on nähtävissä merkkejä taistelusta, mm. rannassa olevat hautavallit. On myös puhuttu Ramsayn tammesta, joka olisi istutettu taistelussa kaatuneen majuri Anders Wilhelm Ramsayn kuolinpaikalle, mutta varsinaisesta kuolinpaikasta on liikkeellä kahdenlaista tietoa.

Taistelujärjestys Ruotsalaiset Taisteluosasto Komentajavahvuus Muuta1. Maihinnousuprikaati Henkikaartin majuri Jacob Vilhelm TornéhjelmYhteensä 660 miestä 6 komppaniassa ja tykkipatterissa, jossa oli 6 kolminaulaista tykkiä.Maihinnousuprikaatin kokoonpano: Henkikaartista 206 miestä, Ruotsin kaartistaLars Otto Berg ja Hans Norman: Landsättningen vid Lemo 19-20 juni 1808, s. 18 207 miestä, Suomen kaartistaSuomen kaarti siirrettiin Tukholmaan 1805. Suomalaisen sotilaan historia, s. 110 198 miestä ja Tykistörykmentistä 49 miestä.2. Maihinnousuprikaati Everstiluutnantti Carl Henric ReutercronaYhteensä 742 miestä kahdessa nostoväkipataljoonassa Tukholman läänistäIII pataljoona 436 miestä ja IV pataljoona 302 miestä3. Maihinnousuprikaati Everstiluutnantti Arvid Ulrik WrangelYhteensä 1028 miestä kahdessa nostoväkipataljoonassa Uppsalan läänistäI pataljoona 479 miestä ja II pataljoona 549 miestäRatsuhenkikaarti Ratsumestari A. E. G. BrobergYhteensä 75 miestäRatsuhenkikaartilla ei ollut hevosiaVapaaehtoiset tarkka-ampujatLuutnantti J. F. E. von VegesackYhteensä 108 tarkka-ampujaa antautuneesta ViaporistaKansan vapaaehtoispataljoonaOsaston nimenä ruotsiksi käytettiin Allmogens frivilliga bataljonSuomen Kaartin faanjunkkari G. A. LjungbergNoin 200 varsinaissuomalaista talonpoikaa Taivassalosta, Lemun alueelta ja MynämäeltäTalonpojat oli koonnut seppä Grönlund

Venäläiset

Taisteluosasto Komentajavahvuus Muuta6. Libaun jalkaväkirykmentti Eversti Jakov Vadkovskikuusi ja ½ komppaniaa49. Brestin jalkaväkirykmentti Eversti Pjotr Ivelitš ½ komppaniaa Suomenmaalainen rakuunarykmentti Kenraalimajuri Nikolai BorozdinYksi eskadroona 3. Pärnun krenatöörirykmenttiEversti Pavel TšoglokovKaksi komppaniaa1. Nevskin jalkaväkirykmenttiEversti Alexandr PattonNeljä komppaniaaGrodnon husaaritykmenttiYksi eskadroonaVenäläisillä oli lisäksi yhteensä 8 tykkiä

Lähteet

Aiheesta muualla Vänrikki Stoolin tarinat: Kuoleva soturi Neljä englanninkielistä kuvausta Saaristomeren taisteluista Kreivi Buxhövdenin julistus Lemun taistelun johdosta Kuvaus maihinnousussa käytetystä tykkisluupista "Ei muut kon päästetti kroohaulei joukko, nii et kiljus vaa -". Torpanpoika Jussi Lindgrenin kuvaus Lemun taistelusta ja Suomen sodan vaiheista, Hakkapeliitta, 17.07.1934, nro 29, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Luokka:Suomen sodan taistelut Luokka:Kaarinan historia Luokka:Vuoden 1808 sotahistoria