thumb|150px|Sven Weckström Karjalan ratsujääkärirykmentti oli valkoisten itäarmeijan 3.divisioonaan kuuluva joukko-osasto Suomen sisällissodassa. Sodan jälkeen 2. divisioonaan perustettiin erillinen ratsuväkirykmentti, joka peri myöhemmin saman nimen.

Historia Karjalan ratsujääkärirykmentti (KRjR) perustettiin Joensuussa 22. maaliskuuta 1918, jääkäriratsumestari Sven Weckströmin ja 23 jääkäriratsu-upseerin ja -aliupseerin toimesta . Ylipäällikkölle oli henkilökohtaisesti merkityksellinen tehtävä tämän ensimmäisen Suomalaisen ratsuosaston järjestäminen. Rykmentin järjestäytyminen ei onnistunut mutkitta, vaan esimerkiksi hevosia piti haalia laajaltakin alueelta ja yksittäiset sotilaat joutuivat hankkimaan hevosensa omin rahoin ostamalla. Rykmentin miehistö oli poikkeuksellisen nuorta, osin jopa alaikäistä seikkailunhaluista miesainesta. Sodan alussa rykmentin antama sotilaskoulutus perustui jalkaväkikoulutukseen hevosten vähyyden johdosta. Myöhemmin voitiin antaa sotasaalishevosilla myös ratsastusopetusta, joka sisälsi ainoastaan marssiharjoituksia. Koulutuksessa painopistealueita olivat tiedustelu, marssivarmennus ja etuvartiotoimi.

Ratsujääkärirykmentin sotilaat teloittivat Joensuussa 14. huhtikuuta 99 Raudun taistelussa vangittua venäläissotilasta, jotka oli siirretty kaupunkiin Sortavalan kautta. Kyseessä oli muutaman upseerin omavaltainen teko, jolla kuitenkin oli rykmentin vt. komentajana toimineen jääkäriluutnantti Edvard Skarpin lupa.

Sisällissodan jälkeen rykmentin nimi ja asemapaikka vaihtui tiheään tahtiin. Ensin paikkakunta vaihdettiin Lappeenrannan kautta Kuopioksi, jossa nimi vaihdettiin 1.syyskuuta 1918 Karjalan Ratsujääkärirykmentti No.3:ksi (KRjR no.3), edelleen 13.joulukuuta 1918 Hämeenlinnaan siirtymisen kautta Karjalan Ratsurykmentiksi (KRR), lopulta nimen vaihtuessa 1.maaliskuuta 1919 alkaen Hämeen Ratsurykmentiksi (HRR) .Erola 2009: 106.

Suomen Rakuunarykmentti 2 muodostettiin siirtämällä 20. elokuuta 1918 Uudenmaan rakuunarykmentin (URR) 2. eskadroona sen pohjaksi Viipuriin.SA:n YP:n ak.no.47/23.8.1918 (SAark) Sen upseeriston koostumukselle oli omaleimaista (vuosien 1889–1901 esikuvansa tapaan) Venäjän keisarillisessa armeijassa palvelleiden upseerien enemmistö ja jääkäriupseerien puuttuminen, kahdesta itsenäisyysajan koulutuksen täydennyserästä huolimatta. Suomen rakuunarykmentti 2 käsitti ensin vain 2 eskadroonaa (1.eskadroonan ja konekiväärieskadroonan, yht. 178 miestä, 136 ratsuhevosta ja 39 työhevosta), mutta se kasvoi aikakauden isänmaallisuushengessä, huonoista majoitusoloistaan huolimatta.

Rykmentti otti Karjalan Ratsujääkärirykmentin nimen 15. maaliskuuta 1919 (KRjR, historiallisesti no.2).. 65x65px Tätä rykmenttiä ei pidä sekoittaa alkuperäisen Karjalan ratsujääkärirykmentin perinteisiin (per. 22. maaliskuuta 1918 Joensuussa, ja joka osallistui Suomen sisällissodan taisteluihin), sillä sen perinteet jatkuivat Hämeen Ratsurykmentissä (HRR).Erola 2009: 107.

Viipurin Karjalan Ratsujääkärirykmentti (KRjR) jatkoi omana yksikkönä Helsingin Uudenmaan Rakuunarykmentin (URR) ja Hämeenlinnan Hämeen Ratsurykmentin (HRR) ohella Tarton rauhaan 14. lokakuuta 1920 asti, jonka jälkeen alkoi suuri eroamistulva varsinkin vanhemman palvelusväen osalta. KRjR hajotettiin 31.joulukuuta 1920, suurimman osan sen ratsujääkäreistä siirtyessä v.1921 alussa uuteen Lappeenrannan Ratsuväkiprikaatiin ja sinne keskitettyihin HRR:n ratsujääkäreihin (1.eskadroona ja konekiväärieskadroona), URR:n rakuunoihin (2.eskadroona), polkupyöräeskadroonaan siirtyessä Joensuun Polkupyöräpataljoona 3:een. Upseeristo siirtyi kokonaisuudessaan Ratsuväkiprikaatiin, komentajaksi tuli KRjR:n ent.komentaja, eversti Georg Londén.

Rykmentin esikunta sisällissodan aikana Komentaja: majuri Sven Erik Weckström Eläinlääkäri: jääkäriluutnantti Ernst Köhler Adjutantti: jääkärikornetti Arthur Anders Indola Talouspäällikkö: metsänhoitaja Lyytikäinen

Joukko-osastot 1. eskadroona Eskadroona oli koottu vapaaehtoisista ja asevelvollisita. Eskadroona siirrettiin Joensuusta rintamalle 17. huhtikuuta 1918, jonne se saapui junakuljetuksena Kiviniemeen, josta se suoritti partiomatkoja Valkjärven rintamaosalle. Tässä vaiheessa eskadroonan oli ylivahvuinen, käsittäen 172 jääkäriä. Erola 2009: 59.

1. eskadroona oli alistettu Ausfeldin ryhmään Viipurin valloituksessa. Sen komentajana toimi jääkäriluutnantti Ilmari Relander

Joukkueenjohtajia olivat jääkäriluutnantti Ture Valdemar Brommels (3. joukkue), jääkärivänrikki Reino Bernhard Ericsson (komennettiin kuitenkin välittömästi lähettiupseeriksi 6. jääkärirykmentin esikuntaan), jääkärivaravääpeli Väinö Henrik Keränen, kornetti Frans Toivo Maunu Lihtonen, jääkärivääpeli Väinö Armas Linnanlahti, jääkärivänrikki Into Erkki Salmio (toimi 4. toukokuuta alkaen Terijoen ratsuväestä muodostetun vartioston päällikkönä). Eskadroonassa palvelleet Saksan jääkärit: jääkärivänrikki Taito Juho Nurminen (komennettiin 5. huhtikuuta lähettiupseeriksi 5. jääkärirykmentin esikuntaan), jääkärivänrikki Taito Juho Nurminen (komennettiin 5. jääkärirykmenttiin), vara joukkueenjohtajana jääkärivaravääpeli Uuno Emil Piirainen.

2. eskadroona Eskadroona oli koottu vapaaehtoisista ja asevelvollisista. Eskadroona siirrettiin rintamalle 19. huhtikuuta 1918 Antreaan, josta se siirtyi marssien Kuparsaaren kautta Heinjoelle. Eskadroonan vahvuus oli tässä vaiheessa 124 jääkäriä ja 121 hevosta.Erola 2009: 60.

Eskadroonan komentajana toimi jääkäriluutnantti Edvard Leonard Skarp (haavoittui 25. huhtikuuta 1918).

Eskadroonassa palvelleet Saksan jääkärit olivat sen joukkueenjohtaja ja jääkärivaravahtimestari Juho Lauri Aula sekä jääkärivänrikki Eelis Aarne Lyytikäinen, joukkueenjohtajana jääkäriluutnantti Erkki Johannes Raappana (siirrettiin 4. maaliskuuta 5. jääkärirykmenttiin adjutantiksi), joukkueenjohtajana jääkärikornetti Lauri Matias Tilus, joukkueenjohtajana jääkärikornetti Harry Rudolf Wihtol, joukkueenjohtajana jääkärivaravahtimestari Johannes Aleksander Pälve.

3. eskadroona thumb|150px|Woldemar Oinonen Komentajana toimi jääkäriluutnantti Woldemar Oinonen.

Eskadroona siirrettiin Joensuusta vajaalukuisena rintamalle 24. huhtikuuta 1918 Rahikkalaan. Tällöin eskadroona käsitti vain 50 jääkäriä ja se alistettiin suoraan kenraalimajuri Wilkmanille.Erola 2009: 67. Rahikkalasta eskadroona siirrettiin ratsain Säiniölle, jossa se otti rintamavastuun rykmentin 2. eskadroonalta. Myöhemmin eskadroona oli jaettu neljään joukkueeseen ja sen vahvuus oli 140 miestä. Eskadroonan joukkueenjohtajat oli valittu jääkärikaaderista ja olivat arvoiltaan upseereita tai aliupseereita, sitä vastoin ryhmänjohtajat täytyi ottaa miehistön riveistä ja jokin verran eskadroona sai myös Vöyrin-koulun käyneitä. Sodan alussa eskadroona oli suurelta osin jalkautettu hevosten vähyyden johdosta, mutta Karjalaan suuntautuneen marssin aikana miehistö sai ostettua (omin varoin) hevosia käyttöönsä.

Eskadroonan rintamapalvelus käsitti sotatoimia Karjalankannaksella ja se osallistui Viipurin valtaukseen Wilkmanin ryhmälle alistettuna. Karjalan Ratsujääkärirykmentin eskadroonat taistelivat Suomen sisällissodassa omina erillisyksiköinään.

Sodan jälkeen eskadroonan nimi muutettiin Hämeen Ratsujääkärirykmentin 3. eskadroonaksi.

Eskadroonassa palvelleita Saksassa jääkäripataljoona 27:ssä sotilaskoulutuksensa saaneista jääkäreitä: Joukkueenjohtaja jääkärivaravahtimestari Frans Gabriel Latvala, jääkärivahtimestari Matti Ilmari Leinonen, joukkueenjohtajana jääkärivänrikki Aaro Heikki Rautiainen, joukkueenjohtajana jääkäriluutnantti Aarne Rafael Sainio (siirrettiin 19. maaliskuuta 3. jääkäriprikaatiin adjutantiksi), täydennysjoukkueen varajohtajana jääkärivaravahtimestari Lauri Adolf Toivonen, vahtimestarina jääkärivaravääpeli Aku Adam Vuontela, joukkueenjohtajana jääkärikornetti Johan Oskar Väänänen.

Rykmentissä palvelleet Saksan jääkärit Jääkäriyliluutnantti Aksel Woldemar Falkenberg (siirrettiin jo Seinäjoelta Saksaan Saksan Itämeren divisioonan esikuntaan) .

Lähteet Erola, Juha: Karjalan Ratsujääkärirykmentti vapaussodassa 1918. Waasagraphics Oy, Vaasa 2009. Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng ja Soikkeli, Suomen vapaussota 1918 osat V ja VI, Otava Helsinki 1924–1925. Toim. Donner. Svedlin, Nurmio: Suomen vapaussota, I–VIII, Gummerus Jyväskylä 1927. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 . Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.

Viitteet

Luokka:Itäarmeija Luokka:Rykmentit