Ruotsalainen prikaati oli valkoisten länsiarmeijaan kuuluva joukko-osasto Suomen sisällissodassa. Prikaatin komentajat olivat kapteeni Hjalmar Frisell ja majuri E. A. Winge. Kapteeni Lars Valter Runeberg toimi vt-komentajana noin viikon ajan ennen Wingen nimitystä.

Prikaatin perustaminen thumb|right|200px|Ruotsalainen prikaati sai ensimmäisen lippunsa Oulun kaupungilta 25. maaliskuuta 1918 järjestetyssä juhlatilaisuudessa Oulun tuomiokirkossa ennen rintamalle lähtöä. Sisällissodan syttyessä ruotsalaisavun muodoksi nähtiin Vaasaan paenneelle senaatille ja sen armeijaa komentaneelle kenraali Mannerheimille joko vapaaehtoiset tai vakinaisen armeijan ruotsalaissotilaat. Mannerheim oli kiinnostunut erityisesti esikuntaupseereista ja erikoistehtäviin tarvittavista sotilaista. Sotilasavusta tuli vapaaehtoisiin pohjautuva ruotsalaissotilaiden tuki, sillä Ruotsin vasemmiston eli sosiaalidemokraattien ja kommunistien edustajat eivät hyväksyneet kyseistä avustustoimintaa vakinaisen armeijan sotilaita käyttäen. Ruotsin sosiaalidemokraateille tilanne oli hankala, koska Suomen punaisten johto näytti liukuneen maltillisten sosiaalidemokraattien käsistä radikaalin vasemmiston käsiin.Näsman 2012: s. 76–77. Sotilasavun koordinoimiseksi muodostettiin Ruotsissa yhdistys "Finlands Vänner", jonka keskeisimpiä toimijoita olivat Suomesta Ruotsiin jo aiemmin muuttanut kenraali Mannerheimin nuorempi veli Johan Mannerheim ja Sven Palme. Palme edusti ruotsalaisia talous- ja poliittisia piirejä, jotka näkivät Ruotsin avun Suomelle tärkeäksi.Näsman 2012: s. 52–57. Keskeisiä rahoittajia olivat ruotsalaiset yritykset, joilla oli sijoituksia Suomessa. Yksityisistä lahjoittajista merkittävimpiä olivat johtajat Johan Mannerheim ja Ivar Kreuger, myöhemmin kansainvälisen tulitikkuyhtiön omistaja. Suomestakin tuli lahjoittajia, kuten kauppaneuvos Karl Fazer.Näsman 2012: s. 70–73. Alkuperäisenä tavoitteena oli saada muodostettua ruotsalaisprikaati, jossa olisi kolme pataljoonaa. Prikaatiin värväytyi joukko ammattiupseereja ja aliupseereita.

Prikaatin ensimmäiseksi komentajaksi nimitettiin tykistönkapteeni Hjalmar Frisell, joka oli tehtävässä huhtikuuhun 1918 asti, jonka jälkeen prikaatin varsinaisena komentajana oli majuri Allan Winge. Alun keskusteluissa oli mukana vaihtoehto, jossa prikaatin komentajuutta olisi tarjottu prinssi Vilhelmille, kuningas Kustaa V:n pojalle.Näsman 2012: s. 74–75. Asia ei kuitenkaan edennyt alustavia keskusteluja pitemmälle. Prikaatiin värväytyi kaikkiaan 800 ruotsalaista, joista sisällissodan loppuvaiheessa taisteli noin 550 ruotsalaissotilasta. Kaikkiaan valkoisten puolella taisteli lähes 1 500 ruotsalaista eli prikaati muodosti noin kolmanneksen ruotsalaissotilaista, jotka olivat Suomen sisällissodassa.Näsman 2012: s. 58. Ruotsalaiskaatuneita oli noin 100, joista prikaatilaisia oli 37.

Prikaati Suomen sisällissodassa thumb|left|200px|Ruotsalaisen prikaatin joukot koulutuksessa Oulussa maaliskuussa 1918 ennen rintamalle siirtymistä. Joukko-osasto tulossa juuri Pokkisen sillalta kohti keskikaupunkia. Ensimmäiset Suomeen saapuneet prikaatilaiset olivat Olof Palme, tulevan Ruotsin pääministerin ja kaimansa setä, ja Axel Boëthius. Varsinaiset sotilasryhmät alkoivat saapua maaliskuussa 1918 Suomeen. Ensimmäinen ryhmä saapui rautateitse Haaparannalle ja edelleen Tornioon 2. maaliskuuta. Ruotsalaiset siirtyivät vain muutaman päivän Torniossa oleskelun jälkeen Ouluun, jossa tapahtui prikaatin koulutus maaliskuun 1918 aikana.Näsman 2012: s. 78–82. Oulussa ruotsalaisprikaati majoittui Tuiran puolelle Kuurojenkoulun tiloihin.

Rintamalle lähtö tapahtui junakuljetuksena Oulun rautatieasemalta 26. maaliskuuta. Kuljetus suuntautui Kangasalle, josta joukot siirtyivät Tampereen itäpuolelle Vehmaisiin ja olivat mukana juuri käynnistyneessä Tampereen taistelussa.Näsman 2012: s. 82–87. Joukot osallistuivat 28. maaliskuuta Tampereella idästä käsin suuntautuneeseen hyökkäykseen Kalevankankaan kautta kohti Ratinanniemeä osana eversti Ausfeldin taisteluryhmää. Taistelussa ruotsalainen prikaati kärsi suuria tappioita. Yksi kaatuneista ruotsalaisista oli Olof Palme. Taistelut keskittyivät Kalevankankaan hautausmaalle ja Hippoksen raviradalle.Haapala & Hoppu 2009: s. 193–196.

thumb| Kartta Tampereen saartamiseen osallistuneiden valkoisen armeijan neljän ryhmän etenemisestä. Tampereen 6. huhtikuuta tapahtuneen antautumisen jälkeen ruotsalaisprikaati alistettiin 8. huhtikuuta ruotsalaisen Harald Hjalmarsonin johtamalle Lempäälän rintamaosalle. Lempäälän rintamavastuun aikaan Ruotsista saapui lisää miehistöä, joka mahdollisti 4. komppanian muodostamisen. Sodan painopiste oli tällöin kuitenkin jo siirtynyt muualle. Ruotsalaiset kaatuneet kuljetettiin kotimaahansa tässä vaiheessa ensin junalla Tornioon ja edelleen Haaparannalle. Tällainen juhlallinen kuljetus tapahtui 22. huhtikuuta, jolloin jäitse Torniosta Haaparannalle siirrettiin 25 kaatunutta ruotsalaista. thumb|left|200px|Kaatuneita ruotsalaisia siirrettiin 22. huhtikuuta 1918 juhlallisin menoin jäitse Torniosta Haaparannalle. Tästä tapahtumasta kirjoitti paikallinen torniolaislehti:

Punaiset irtautuivat Lempäälän rintamalta 25. huhtikuuta. Näin eversti Harald Hjalmarsonin johtamat joukot ml. ruotsalainen prikaati marssivat 26. huhtikuuta Valkeakoskelle, silloin jo vahvalle teollisuuspaikkakunnalle. Joukkojen marssiessa kohti etelää saksalaisen Itämeren divisioonan joukot tulivat vastaan Hämeenlinnan ja Lahden välissä sijainneella Koskella. Ruotsalaisprikaati siirtyi 6. toukokuuta saksalaisten jo valtaamaan Hämeenlinnaan, josta prikaati kuljetettiin junalla Helsinkiin toukokuun 16. voitonparaatiin.

thumb|right|200px|Ruotsalaisen prikaatin toinen lippu, jonka yksikkö sai juuri ennen toukokuun 16. voitonparaatia ruotsalaisilta Suomen ystäviltä. Ennen voitonparaatia prikaati sai ruotsalaisilta Suomen ystäviltä toisen lipun, jossa oli sinisellä pohjalla neljän toisiinsa sitoutuneen keltaisen käden muodostama neliö tekstillä "Lagen är frihetens form". Prikaati oli saanut jo Oulussa ensimmäisen lippunsa, joten molemmat liput olivat prikaatin kärjessä sen marssiessa voitonparaatissa.

Joukot palasivat Helsingistä Tukholmaan 27. toukokuuta 1918. Joukkojen lähtökatselmus tapahtui Kauppatorilla, jossa kenraali Mannerheim tarkasti joukot ennen Helsingistä lähtöä. Prikaatilaiset siirtyivät junakuljetuksella Turkuun, josta heidät kuljetettiin laivalla Tukholmaan. Tukholmassa järjestettiin Suomen sisällissodan ruotsalaisvapaaehtoisille vastaanottojuhla 30. toukokuuta 1918 Tukholman olympiastadionilla. Pääpuheen piti Nobel-komitean sihteeri Erik Axel Karlfeldt. Muita puhujia olivat kenraaliluutnantti Olof Malm ja Suomen Tukholman vt.lähettiläs Theodor Becker. Saman päivän kotiinpaluun juhlaillallisilla olivat läsnä myös prinssit Eugen ja Carl. Seuraavana päivänä prikaatin johtavat upseerit kävivät vielä tervehdyskäynnillä kuningas Kustaa V:n luona. Eversti Hjalmarson julisti samana päivänä eli 31. toukokuuta 1918 prikaatin hajotetuksi.

Joukko-osastot thumb|right|200px|Ruotsalaisen prikaatin mitali. 1. komppania Päällikkö: luutnantti Bertil Thurne. 2. komppania Päällikkö: luutnantti Kurt Berg. 3. komppania Päällikkö: luutnantti Nils Wickström. Konekiväärikomppania Päällikkö: luutnantti Erik Reichenberg.

Prikaatissa palvelleet Saksan jääkärit Jääkärivääpeli Alfred Olofsson.

Prikaatin muisto Kaatuneiden ruotsalaisten muistomerkki paljastettiin Tampereella 30. marraskuuta 1918. Hankkeen rahoittajana toimi Sumeliuksen suku ja maa-alan muistomerkille luovutti Tampereen kaupunki. Ruotsalaisen kuvanveistäjän Å. O. Wibomin suunnittelemaan kivipaateen kiinnitettiin kuvanveistäjä Gunnar Finnen suunnittelema pronssikilpi, jonka kuva-aiheina ovat kolme kruunua ja kuusen oksa.

Haaparannalle aivan Tornion vastaisen rajan tuntumaan on pystytetty ruotsalaisvapaaehtoisten muistokivi, joka kattaa niin vuoden 1918 kuin talvisodan ja jatkosodan.

Lähteet Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng ja Soikkeli, Suomen vapaussota 1918 osat V ja VI, Otava Helsinki 1924–1925. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 . Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938. Haapala, Pertti & Hoppu, Tuomas (toim.): Sisällissodan pikkujättiläinen. WSOY 2009. Näsman, Jan Olav: Till Finlands räddning och Sveriges heder - Svenska brigaden i det finska inbördeskriget 1918. Schildts & Söderströms 2012. .

Viitteet

Aiheesta muualla Svenskabrigaden lähtöjuhlallisuudet Helsingissä (Kauppatorilla ja Rautatieasemalla) Ruotsin vainotut vapaaehtoiset, Hakkapeliitta, 13.09.1938, nro 37, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Luokka:Länsiarmeija Luokka:Oulun historia Luokka:Tornion historia Luokka:Ruotsalaiset sotilasyksiköt ulkomailla