Väinö Kalle Kolkkala (29. kesäkuuta 1883 Loimaa, Suomen suuriruhtinaskunta – 28. toukokuuta 1952 Jyväskylä) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija. Hän käytti myös nimimerkkejä Kulo ja Väinö Kulo.
Kolkkalan vanhemmat olivat maanviljelijä Erland Kolkkala ja Emma Katariina Wiuko. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1903 ja tehtyään opintomatkan Berliiniin hän oli toimitussihteerinä Keski-Suomi-lehdessä 1913–1914, Kunnallisten Sanomain päätoimittajana Loimaalla 1916–1917 sekä päätoimittajana Keski-Savo-lehdessä 1917–1918 ja Itä-Savo-lehdessä 1918–1920. Kolkkala oli Maaseudun Sanomain paatoimittaja ja sittemmin toimitussihteeri vuosina 1920–1922, työskenteli lehtimiehenä Jyväskylässä 1927–1930 ja ryhtyi sitten vapaaksi toimittajaksi ja kirjailijaksi.
Väinö Kolkkalalle myönnettiin 1938 valtion sanomalehtimieseläke.Valtion sanomalehtimieseläkkeet, Karjalainen, 06.10.1938, nro 113, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 24.05.2025
Kolkkala kirjoitti sanat Varsinaissuomalaisten lauluun nimimerkillä Väinö Kulo.
Kuvanveistäjä Aarre Aaltosen muovaama Väinö Kolkkalan muotokuva on pystytetty Kanta-Loimaan kirkon edustalle.
Teoksia Lyyli, länsisuomalainen kyläkertomus 1914 Elämän murhe 1915 Rusthollari Warala. Kyläkuvaus 1915 Katri Vuorenpää. Kertomus 1916 Puhdasta jälkeä, palasia erään kylän historiasta 1916 Ihmisen osa, Runokokoelma 1917 Kilven kanssa tai kilven päällä 1919 Naurun loppu, tutkintotuomari reserviluutnantti Ruislahden papereita sotavankileirielämästä 1919 Nuoren leskivaimon lankeemus 1919 Henrik Hyyryläisen elämä, edesmenneen toimittaja nimettömän kuvia ja kuvitelmia vanhasta linnasta ja pikkukaupungista 1922 Juupeliylioppilas, ylioppilaspakinoita vanhoilta hyviltä ajoilta 1923 Kuinka Kustaa ja Katri saivat toinen toisensa, historiallinen kertomus ilman murhia ja murha-aseita 1923 Sisäinen syyttäjä ja muita novelleja 1924 Tuomiojärven kavaljeeri, toimittaja J. Halavan muistiinpanoja 1924 Sannan ja Aaron elämänkamppailut, jutelma pienviljelijäväestön elämästä 1925 Kotitanhuvilta: vähäisiä piirrelmiä. Novellikokoelma 1926 Maan suola. Romaani 1926 On, on ja ei, ei, kronikka sanomalehtimieselämästä, kuulemiensa ja näkemiensä perusteella kokoonpannut sohvatoimittaja Pietari Kukkonen 1929 Huominen päivä parempi, asiakirja ihmiselämästä 1931 Kohtalon kourat. Romaani 1934 Tuokio "Aamuttaren" toimituksessa. 1-näytöksinen ivailu 1936 Taipaleella tapaamiani, muistelmansirpaleita elämäni varrelta 1948
Lähteet Suomen kirjailijat tietokanta Kuka kukin oli (Wikiaineisto)
Viitteet
Aiheesta muualla
Väinö Kolkkala : Joel Lehtonen. Muutamia persoonallisia muistoja, Aamulehti, 23.12.1934, nro 346, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Väinö Kolkkala : Eemeli Jaakkola (kirjailijamuotokuva), Karjala, 12.4.1936, nro 99, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Suomalaiset novellikirjailijat Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Suomalaiset toimittajat Luokka:Vuonna 1883 syntyneet Luokka:Vuonna 1952 kuolleet