Kirje filippiläisille eli Filippiläiskirje () on Uuden testamentin yhdestoista kirja ja yksi apostoli Paavalin kirjeistä. Se on kirjoitettu Filippoin kristilliselle yhteisölle, joka sijaitsi Makedonian alueella.
Filippiläiskirje tunnetaan ilon, ykseyden ja kristillisen elämän teemoistaan, ja se antaa näkökulman Paavalin suhteesta Filippin seurakuntaan.
Historia
Lähes kaikki raamatuntutkijat hyväksyvät sen, että kirjeen on kirjoittanut kokonaisuudessaan apostoli Paavali. Ainoa poikkeus ovat sen jakeet 2:5–11, joka on todennäköisesti ollut varhaiskristillinen hymni, jota Paavali on vain lainannut.
Vuonna 1845 F. C. Baur kuitenkin kyseenalaisti sen, että Paavali olisi kirjoittanut kirjeen. Tämä perustui siihen, että hänen mukaansa kirjeen alussa (1:1) mainittuja "seurakunnan kaitsijoita ja palvelijoita" (piispoja ja diakoneja) ei ole virkoina ollut olemassa vielä Paavalin aikaan. Nykyään useimmat tutkijat kuitenkin pitävät tätä mahdollisena, sillä mikään ei puhu sen puolesta, etteivät kyseiset virat olisi voineet olla olemassa jo hänen aikanaan.
Paavali kirjoitti kirjeen niiden kahden vuoden aikana, jolloin hän oli "kahleissa" (1:7–13) Roomassa, todennäköisesti loppuvuodesta 61 tai alkuvuodesta 62. Kirje oli osoitettu itäisessä Makedoniassa sijainneen Filippoin seurakunnalle, joka oli koko Euroopan ensimmäisiä seurakuntia. Paavalilla ja seurakunnalla oli hyvin läheiset siteet. Seurakunta auttoi Paavalia tämän työssä, ja Paavali puolestaan kiittää seurakuntaa tästä usein (Ap.t. 20:33–35; 2 Kor. 11:7–12; 2 Tess. 3:8). Filippoilaiset olivat köyhiä mutta anteliaita, ja halusivat edistää lähetystyötä. He olivat lähettäneet lähettiläänsä Epafroditoksen auttamaan Paavalia. Epafroditos vei kirjeen Filippoihin palatessaan.
Sisältö
Kirjeen sisältö antaa mielenkiintoisen väläyksen siihen, mikä oli kirkon tila Roomassa Paavalin ollessa siellä. Paavali kirjoittaa, että hänen vankeutensa ei ollut esteenä evankeliumin saarnaamiselle, vaan pikemminkin kääntyi eduksi. Evankeliumi levisi nopeasti roomalaisten sotilaiden keskuudessa, sillä Paavali oli jatkuvasti kosketuksissa heihin. Näin kristittyjen määrä Roomassa lisääntyi nopeasti.
Kirjeessä esitetyt opinkohdat muistuttavat huomattavasti Roomalaiskirjeen opetuksia. Fililippiläiskirje 3:20 ja Efesolaiskirje 2:12,19 taas esittävät ensimmäistä kertaa Paavalin kirjeissä kirkon ikään kuin kaupunkina tai yhdyskuntana. Kirjeessä korostetaan myös entistä selvemmin ajatusta Kristuksen armon ja henkilökohtaisen suuruuden suuresta ihmeellisyydestä.
Lähteet
Kirjallisuutta Suomeksi
Englanniksi
Aiheesta muualla
Teksti
Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Kirje filippiläisille (1992) Kirje filippiläisille (1938) Kirje filippiläisille. Suomenkieliset käännökset (1992, 1938 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä kreikankielinen alkuteksti (mm. Westcott-Hort -laitos). Uskonkirjat.net. Kirje filippiläisille (1938, 1776 ja 1642). Finbible – suomalaisia raamatunkäännöksiä.
Muuta
Kirby, Peter (toim.): Philippians. Early Christian Writings. Thurén, Petri & Koskenniemi, Olli: Kirje filippiläisille. SLEY:n raamattuluennot.
Luokka:Filippoi Luokka:Uuden testamentin kirjeet